Muistatko vanhat linja-autot, joissa oli etumoottori?

Kuljettajan vieressä olevaan moottorikoppaan liittyy monenlaisia muistoja.

Moni nuori aikuinen – nykylapsista puhumattakaan – ihmettelee vanhan linja-auton nähdessään, että mikä ihmeen laatikko on ovesta sisään noustaessa, kuljettajan vieressä.

Itse näin viittäkymmentä ikävuotta lähestyessäni muistan matkustaneeni lapsuudessani 1970-80 luvuilla useinkin linja-autolla, jossa oli moottori edessä. Myöhemmin, vanhoja ajoneuvoja harrastaessani, olen sellaista päässyt ajamaankin.

Täsmennettäköön tässä kohtaa, että toki nykyäänkin monissa pienemmissä linja-autoissa, esimerkiksi Mercedes-Benz Sprintereissä, moottori on edessä, mutta nyt tarkoitankin isoja linja-autoja.

Jalkapallojoukkueen pelipöytä

Moottorin päällä olevaan koppaan tuntuu monella liittyvän erilaisia muistoja. Isäni on kertonut, kuinka he olivat pelireissuilla nuorina miehinä pelanneet aina korttia moottorikopan ympärillä, sitä pelipöytänä hyödyntäen.

Kuulemma tietty joukkueen ajoja säännöllisesti ajanut kuljettajakin oli usein osallistunut peliin ajaessaan – oli tosin välillä kehottanut olemaan jakamatta hänelle sillä kierroksella, kun poliisiauto oli näkynyt ajavan takana. Tämä lienee samalla myös osoitus siitä, että tarkkaamattomuutta liikenteessä on ollut jo aikana ennen älypuhelimia.

Lasten suosikkipaikka

Monen olen kuullut myös muistelevan, kuinka ovat lapsena usein matkustaneet moottorikopan päällä istuen. Tätä kirjoittaessani en lähtenyt kaivelemaan 50-, 60- ja 70-lukujen lainsäädäntöä, mahdollistiko se moisen toiminnan – mahdollisti tai ei, helkkarin vaarallista se oli kuitenkin. Liukkaan nahkalaatikon päältä olisi singahtanut kuin rusakko makuulta kohti tuulilasia, jos kuljettaja olisi joutunut jarruttamaan vaikkapa hirveä.

Edestakaista sukkahousujen hinkutusta

Olenpa perimätietona kuullut myös sellaisen tarinan, että oli Neuvostoliiton reissulla suomalaisesta tilausajobussista hajonnut tuulilasinpyyhkijät.

Kertomuksen mukaan naismatkustajilta oli kerätty sukkahousuja, joista oli solmittu köydet, jotka oli kiinnitetty kuljettajan puoleisen tuulilasinpyyhkijän varteen. Yksi matkustajista oli sitten istunut kuljettajan viereen moottorikopan päälle ja pitänyt avoimesta etuovesta ja sivuikkunasta sisään tulleiden sukkahousuköysien toisista päistä kiinni ja heilutellut pyyhkijää, jotta kuljettaja näki ajaa.

Voihan se niinkin olla…

Ainakin osa näistä tarinoista ovat tosia – kaikkien osalta en mene takuuseen siitä, etteikö niitä olisi saatettu hieman matkan varrella myös värittää.

Nykyään isoihin etumoottorilinja-autoihin törmää pääsääntöisesti erilaisissa nostalgiatapahtumissa ja museoissa. Tämän jutun kuvat ovat peräisin Varkauden linja-automuseossa näytillä olevasta kalustosta.