Käytetyt erikoisuudet: Museorekisteröity, GTi-mallin Citroën BX

Milloinkohan viimeksi suomikilpiselle Citroën BX:lle on asetettu miltei kymppitonnin hintapyynti? BX:t eivät tainneet GTi-mallisinakaan olla sen arvoisia edes euroihin siirryttäessä vuonna 2002. Ajat ovat nyt toiset.

Edellisestä Käytetyt erikoisuudet -juttusarjan Citroën BX -esittelystä on vierähtänyt jo monta vuotta. Tuolloin, vuonna 2018 laaditussa jutussa esiteltiin punainen BX TRD turbodiesel-farmari, mikä olikin siitä erikoinen yksilö, että sitä ei ollut uutena muokattu suomalaisille tuttuun, korkeakattoiseen BX Van-muotoon. Kyseessä oli silti pakettiautoksi jälkikäteen rekisteröity farmari, eli takapenkit oli uhrattu käyttövoimaveron alentamiseksi.

Citroën BX on sikäli mielenkiintoinen ranskalaisauto, että futuristisen, voimakkaasti 80-lukuisen muotoilunsa ansiosta sitä kenties pitää yhä ”tulevana klassikkona”. Vastahan näitä oli tienposket ja parkkipaikat täynnä? BX:n ensiesittelystä kuitenkin tulee ensi vuonna jo 45 vuotta, eli veteraanistatuksen se on saavuttanut jo todella monta vuotta sitten.

Kokkolassa myytävä BX on myös osoitus siitä, että ennen kahvipaketeilla vaihdetusta, osin lujitemuovisesta viistoperästä on tullut käyttöklassikko. Ainakin auton rohkea miltei kymppitonnin hintapyynti on sitä luokkaa, että aivan arvottomasta laitteesta ei uskaltaisi pyytää edes puolta. Kyseessä on kuitenkin todennäköisesti maamme BX-kannan parempaa päätyä edustava yksilö, ainakin mikäli hintapyynnön lisäksi katsotaan kuvien kuntoa ja mittarilukemaa. Tämä valkoinen, Suomessa uutena rekisteröity BX on vieläpä GTi-mallia, eli se on erittäin reipaskulkuinen.

Citroën BX:stä tarjottiin vuosien varrella useampaa vauhtimallia, joista ensimmäinen oli ns. ykköskorin (1982-1986) loppuvaiheilla myyty BX Sport. Niitä oli alun perin tarkoitus tehdä vain 2500 kappaletta, mutta kovan kysynnän takia autoja valmistui vielä viisituhatta lisää. Korisarjasta ja erittäin gandinimaisesta takapyörän kaaren leikkauksesta tunnistettavassa BX Sportissa on 126-hevosvoimainen 1.9-litrainen XU-moottori tuplakaasareilla, ja moottorin virityksestä vastasi ranskalaisen Supertouring-vakioautosarjan konkari Danielson, joka viritti myös Peugeot 505- ja Talbot Tagora-malleja. Samoihin aikoihin myytiin myös BX GT:tä, jonka moottoripuoli oli maltillisempi, 105-hevosvoimainen ja vain yhdellä kaksikurkkuisella kaasuttimella varustettu.

BX uudistettiin vuonna 1986, ja ulkoisesti nämä uudemman ”kakkoskorin” mallit erottaa isommista etuvilkuista. Muutokset sisätiloissa olivat isommat, sillä kojelaudasta tehtiin huomattavasti perinteisempi aiemman ergonomisen iloittelun sijaan. Esimerkiksi mittareista tuli aivan tavalliset viisarimittarit, siinä missä aiemmissa BX:issä oli ollut kylpyhuoneen vaakaa muistuttava rullatyyppinen nopeusmittari, ja BX Digit-erikoismallissa poikkeuksellisen omintakeinen digitaalinen mittaristo. Aiemmin mainituissa BX GT:ssä ja Sportissa oli tosin sporttihenkinen viisarimittaristo jo alun perinkin – kovaa ajaessa ei ole aikaa kikkailuun.

Tarjolle tulivat myös uudet GTi-mallit, joista 19 GTi:ssä oli melkein samat tehot kuin aiemmassa BX Sportissa, 122 hevosvoimaa, ja nollasta sataan päästiin jopa pari sekunnin murto-osaa nopeammin (8.9 sek vs 8.5). Kahdeksanventtilinen moottori vastasi konsernisisar Peugeot 405 SRi:n voimanlähdettä, ja kaasuttimista siirryttiin polttoaineen suihkutukseen kuten mallimerkintäkin muistuttaa. Suomessa ja joissakin muissa Euroopan maissa myytiin myös veroteknisesti suotuisaa 16 GTi-mallia, jonka tekniikka vastasi Visa GTi:tä ja Peugeot 205 GTi 1.6:ta. 115 hevosvoimaa kuljetti alle tonnin painoista autoa aivan asiallisesti.

Kaikkein tehokkain BX (jos ei oteta huomioon rallitaipaleille kehitettyä BX 4TC-spesiaalia) oli BX 19 GTi 16-valve, jossa oli samanlainen tehopakkaus pellin alla kuin Peugeot 405 Mi16:sta. Ilman katalysaattoria BX:ssä oli tuolloin 160 hevosvoimaa ja katin kanssa 147, mikä vastasi Peugeotin teholukemia – mutta kevyemmässä korissa.

Kokkolassa myytävä valkoinen BX on juurikin BX 19 GTi, eli kahdeksanventtilinen ja 122-hevosvoimainen. Se on aikoinaan museorekisteröity, eli helmikuussa katsastettuna sillä saa ajella vielä vuoden 2030 puolelle ennen seuraavaa konttorireissua. Auto on kaikin puolin alkuperäisen oloinen, ja vanteina pyörivät 19 GTi -malliin kuuluvat 14-tuumaiset, erikoisesti muotoillut alumiinivanteet.

Sisusta on ehjä, ilman tupakanpolttamia, eikä istuinten kalanruotokuvioinen verhoilukangas pussita aivan niin paljoa kuin monessa muussa samanmallisessa sitikassa.

Huoltokirjaa tai konehuonetta ei ole kuvattu, mutta rekisterikilpien taustalevyn viittaus Helsingin Herttoniemessä aikoinaan uusia Sitikoita myyneeseen ja niitä yhä huoltavaan Rekaraan antaa vivahduksen siitä, että tätä yksilöä on sen melkein 40 vuoden iän aikana vaalittu. Tosin huolto-, korjaus- sekä kunnostuskuitit antaisivat vivahdusta enemmän luottoa Citroënin sielunelämään, varsinkin kun auton hintapyynti on näinkin korkea. Toisaalta Citroënin suomalaisen harrastajaverkoston apuun on hyvä nojata BX:n kanssa painiessa.

On silti sanottava, että samaan aikaan Nettiautoon on laitettu toinenkin museorekisteröity BX-yksilö myyntiin: 1990-mallinen, Kokkolasta kivenheiton päässä Kruunupyyssä myytävä BX 14 on miltei 50 hevosvoimaa vähätehoisempi, mutta se myös maksaa kolme neljäsosaa vähemmän. Ja mitä tulee kivien heittelyyn, valkoisen auton tuulilasi on sentään vasta uusittu.

(Lähde: Nettiauto)