30.7.2026

Ilves on vain yhden kappaleen verran valmistettu suomalainen farmariauto – pystytkö pelkän muodon perusteella erottamaan, minkä tunnetun autonvalmistajan tekniikkaan se perustuu?

Kuva Benjamin Helander

Syystä tai toisesta vain yhden kappaleen valmistusmäärään päätyvää harvinaisuutta ei yleensä käytetä arkiautona, mutta turkulaisen Ilves STW:n kohdalla näin on ollut.

FIVA:n eli Fédération Internationale des Véhicules Anciens'n, "vanhojen autojen kansainvälisen keskusliiton" World Event eli "maailman tapahtuma" järjestettiin tänä vuonna Suomessa, Tampereen seudulla. Tapahtuma toi alueelle yhteensä 97 autokunnan vahvuudella toinen toistaan vanhempia autoaarteita Suomesta ja ulkomailta.

Tapahtuman järjesti FIVA:n suomalainen jäsenjärjestö Suomen Ajoneuvohistoriallinen Keskusliitto, ja sen teemana oli "A Summer Tour Round Two Lakes", kesäkiertue kahden järven ympäri. Nuo järvet olivat Pyhäjärvi ja Längelmävesi. Tapahtuman suojelijana toimi itse Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne. Lähes kaikki autot saapuivat paikalle omin voimin ajamalla.

Autokuntia saapui tapahtumaan Suomen lisäksi useita Saksasta (jopa 30 autokuntaa), Virosta ja Ruotsista sekä yksittäisiä myös Luxemburgista ja Norjasta. Yhteensä autokuntia oli ilmoittautunut mukaan 97 kappaletta.

Moottori oli paikan päällä tapahtumassa, ja tarjoaa sieltä lähipäivinä lukijoilleen materiaalia aina autojen kyydistä asti. Ensimmäisenä kuitenkin sopii kiinnittää huomiota autoyksilöön, joka oli Tampereella kaikkein lähimpänä omia synnyinseutujaan - kyllä, siitäkin huolimatta, että se on kotoisin Turusta.

Ilves STW kuvattuna seututiellä 325 matkalla Sahalahden Pakkalasta Mobilian museoon Kangasalle.

Tapahtumaan osallistuneista autoista yleisimpiä olivat Mercedes-Benzit, Packardien pitäessä toista sijaa merkkien yleisyydessä. Amerikkalaisten ja saksalaisten autojen ohella tapahtumaan osallistui useita brittiläisiä, italialaisia, ranskalaisia ja ruotsalaisia autoja sekä yhden kappaleen edestä japanilais- ja tšekkoslovakialaisvalmisteisia autoja. Suomalaisvalmisteisia autoja tapahtumaan osallistui niin ikään yksi kappale.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ilves station wagon oli yhden ainoan tilauksensa täyttymys

Kun puhutaan yhden kappaleen verran valmistetuista autoista, mieleen tulee lähinnä unohdettuja prototyyppejä sekä joitain aivan ultimaattisia harvinaisuuksia, joista maksetaan huutokaupoissa maltaita.

Turkulaisen Nummelan koritehtaan valmistama Ilves STW, station wagon, on puolestaan erilainen. Se on tasan yhden kappaleen vahvuudella valmistettu auto, joka on ollut tilaajansa päivittäisessä arkiajossa toista vuosikymmentä.

Nummelan koritehdas rakensi tämän prototyypin vuonna 1952, ja vaikka hanke ei edennyt yhtä, joskin täysin toimivaa prototyyppiä pidemmälle, se luovutettiin tilaajalleen, joka käytti sitä arjessaan aina 1960-luvun puoleenväliin asti.

Nummelan koritehdas oli nimenomaan koritehdas eli se teki Ilvekseen mahdollisimman käytännöllisen korin. Kori itsessään on puurunkoinen, ja se on rakennettu erillisrungon päälle.

Tässä Ilves STW on kuvattuna tiistain Pyhäjärven kierroksen päätteeksi Ahlmanintiellä, Tampereen idyllisessä Viinikan puutarhakaupunginosassa.

Auton korimuotoilu on täysin turkulaista käsialaa, ja se muistuttaa monia aikansa amerikkalaisia station wagon -tyyppisiä autoja. Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliiton tiedote mainitsee tästä esimerkkinä Willys Braken.

Mikä kurkistaa tyylikkään puukorin alta?

Tähän artikkeliin oli upotettu pieni arvoitus, joka paljastuu seuraavaksi.

Vaikka Ilveksessä on Citroënista poiketen kaksiosainen tuulilasi, näyttäisivät myös pyyhkijät olevan peräisin ranskattaresta. Eniten sukunäköä on kuitenkin ehkä etupyörien seutuvilla.

Nummelan koritehdas lähestyi oman autonsa valmistamista mahdollisimman käytännöllisesti ja mahdollisimman pienillä kehityskuluilla. Siispä auton tekniikka toteutettiin paikallisen varaosaliikkeen antimista. Heillä oli tarjota Ilvekseen sinänsä hyvin uraauurtavan automallin, Citroën Traction Avantin, tekniikkaa. Näin ollen Ilves oli peräti etuvetoinen, varustettu nelisylinterisellä rivimoottorilla ja 3-vaihteisella manuaalivaihteistolla.

Traction Avantin hahmo on paistavinaan silmään auton keulassa, ainakin sen jälkeen, kun näin tietää olevan.

Citroën B11 Normale autonumerolla 30 saapumassa 60 km/h nopeusrajoitusalueelle tiellä 325.

Ilveksen lähin sukulainen tapahtumassa olikin vuosimallia 1951 edustanut, ja nimenomaan samana olympiavuonna 1952 Suomeen saapunut Citroën B11 Normale, jota ajoi numerolla 30 Markku Pellinen.

Citroën ei ollut ainoa ranskalaisvalmistaja, jonka tekniikkaa tässä ainutlaatuisessa luomuksessa on käytetty, sillä Ilveksen mittaritaulu on peräisin vuoden 1938 Hotchkiss-autosta.

Ilveksen kori ei ole pelkästään käytännöllinen, vaan myös tyylikäs. Keulassa enimmäkseen hyötyajoneuvoksi tarkoitettuun autoon on tuotu arvokkuutta puskurista aina konepellille asti ulottuvalla kullanvärisellä, ehkä messinkisellä listalla. Keulasta löytyy myös Ilves-logo, joka on niin ikään kullanvärinen. Ilves ei olisi sarjatuotantoautona hävennyt millään tavalla aikansa hyötyajoneuvojen joukuossa.

Ilvestä ei kaikeksi onneksi romutettu, mutta enemmän ja vähemmän oman onnensa nojassa se ehti olla reilut 30 vuotta. Turun seudun mobilistit lopulta pelastivat Ilveksen, ja Turun kaduille se palasi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan keväällä 2024.

FIVA World Eventissä numerolla 34 ajaneen Ilveksen kuljettajana toimi Mika Peippo.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat