Muistatko vielä tämän ”leluauton”? Kävimme virkistämässä muistoja

Citroënin veikeän näköinen mopoauto on ehtinyt kuuden vuoden ikään. Sinä aikana niitä on myyty maailmalla yli 75 000 kappaletta.

Citroën Ami on vuonna 2020 ensikertaa esitelty pieni ja taajamaliikkumiseen tarkoitettu sähköinen L6e-BP-luokan ajopeli; siis kevyt nelipyörä eli mopoauto. Pääsimme Amin kyytiin tuoreeltaan vuonna 2020, linkki tuohon juttuun aukeaa tästä. Muistoja verestääksemme kävimme ottamassa autosta tyypit Zürichissä.

Yhä erikoisuus

Amin esittelystä on on kulunut nyt aikaa kuusi vuotta, ja maailma on muuttunut. Ja Amikin on kokenut pienen faceliftin. Muutokset eivät tosin ole mullistavia, suurin silmiinpistävä uudistus on ajo- ja takavalojen nostaminen entistä ylemmäs. Tekniikkaan ei ole koskettu.

Miten Ami istuu nykypäivään? Sähköautoilusta on tullut tavallista, ja tarjolle on tullut jopa kohtuuhintaisia oikeita sähköautoja. Myös erilaisia vaihtoehtoja kävelyä kaupungissa vierastaville on enemmän kuin ennen. Miten Ami pärjää niiden kanssa? Olettevasti ei kovin hyvin. Pitäisikö sitä edes verrata oikeaan autoon? Vai enemmänkin sähköpolkupyörään?

Vaikeita kysymyksiä, joihin meillä ei ole suoranaisia vastauksia. Yritämme filosofoida aihetta kuitenkin jonkin verran.

Ei todellakaan auto

Amin huippunopeus on rajoitettu 45 km/h nopeuteen, mikä rajoittaa sen ainakin mukavaa ja yleisesti turvallista käyttöä. Maantiellä se on teiden tukko. Maailman suurissa metropoleissa se on kuitenkin kotonaan. Ahtailla kujilla Amin kompakti alle kahden ja puolen metrin pituus on valttia – kurvaillaan sitten tiukoissa kadunkulmauksissa tai etsitään parkkipaikkaa kadun varresta.

Kun aikuista ihmistä saattaa hieman nolottaa kipuaminen tavallisen näköisen mopoauton kyytiin, Ami on eri maata. Sillä on leikkisä ilme – joka on kustannustehokkaista syistä samanlainen sekä keulassa että perässä.

Autojen ulkoinen ilme on tietysti asia, joka herättää yleensä parranpärinää ja mielipiteitä. Amia katsoessa on tosin vaikea kuvitella, että joku voisi pitää sitä rumana. Ehkä hieman hölmön näköisenä ja lelumaisena. Mutta ei rumana. Valtaosa pitää sitä sympaattisena.

Korkeampi kuin leveä

Vaikka Ami on kapea, sisätiloiltaan alle 1,4 metriä leveä, kaksi normaalimittaista aikuista mahtuu sisälle ongelmitta.

Selitys löytyy istumajärjestyksestä: pelkääjän ja kuskin penkit sijaitsevat hieman limittäin eli leveyssuunnassa ei yllättäen ahdista. Kuskin ja apukuskin hartiat ovat eri kohdissa. Apukuskin penkki on fiksattu paikoilleen, kuljettajan istuimessa on etäisyyssäätö. Selkänojan kallistusta ei sen sijaan ole.

Valoisa ja korkea ohjaamo on auton mitat muistaen yllättävän avaran oloinen. Isoista ikkunapinnoista on tosin kesähelteillä oma haittansakin; kabiini lämpeää todella nopeasti hikirajaan ja sen ylikin. Ilmastointia ei ole. Sivuikkunat voi tosin avata – tavallaan. Sivuikkunan alaosan voi taittaa ulos ja ylöspäin. Läpituuletus auttaa hieman, mutta ei loputtomasti.

Arkisiin pyrähdyksiin

Amilla pysyy ydinkeskustan alueella melko vaivattomasti muun liikennevirran mukana. Tehoa ei ole paljon, mutta eipä ole painoakaan. Amin omamassa on 483 kiloa. Kuormaa sen päälle saa ottaa 217 kiloa.

Liikennevaloista päästään kahden aikuisen kuormalla liikkeelle ripeästi, ja kiihtyvyys on ok-tasoa noin neljänkympin nopeuteen asti. Summittaisella kellotuksella tähän kuluu aikaa hieman yli seitsemän sekuntia. Huippunopeus löytyy noin 10 sekunnin jälkeen.

Amin kääntöympyrä on 7,2 metriä eli se kääntyy suht näppärästi ympäri ahtaammissakin paikoissa. Amin kokoa katsellessa sen voisi olettaa olevan ketterämpikin, mutta tällöin se olisi varmasti myös kiikkerämpi. Nyt sen kulku säilyy riittävän vakaana.

Ja kun massaa ei paljon, hidastuvuuteen ei tarvita kummoisia jarruja. Edessä on levyjarrut, takana rummut. Rengaskoko on Amin mittoihin nähden varsin kookas eli 14 tuumaa: tarkemmin 155/65 R14.

Vähällä virralla

Amin akun kapasiteetti on varsin vaatimaton eli 5,5 kWh. Se riittää hyvissä olosuhteissa noin 75 kilometrin ajomatkaan. Se on suurin piirtein saman verran kuin kovalla istuimella viitsii kerrallaan istua. Istuimissa on juuri sen verran pehmusteita kuin mikä on minimi.

Eikä syy pidemmän ajomatkan karttamiseen ole pelkästään kovahkossa istuimessa vaan myös Amin jousituksessa. Suurin yksittäinen kritiikki kohdistuu lopulta Amin mukavuuteen. Se on suunniteltu kokonsa puolesta urbaaniin ympäristöön, mutta sen jousitus on suunniteltu tasaisille ja hyväkuntoisille teille. Hidastetöyssyt ovat myrkkyä Amille, se ylittää ne epämukavasti. Nopeutta on pakko laskea selvästi alemmas kuin auton kanssa.

Istuimien lisäksi myös muu ohjaamo on kovin pelkistetty ja muovisen kova. Moottori on hiljainen, koska sähkömoottorin ovat, mutta äänieristyksessä on luonnollisesti säästetty, joten ulkomaailman äänet kantavat sisälle ohjaamoon kaikuen kovissa pinnoissa. Stereoita ei ole, kuten ei myöskään kosketusnäyttöä tai muita moderneja tietoviihde-elementtejä. Kännykkä toimii siis Amin viihdekeskuksena ja navigaattorina.

Myös kovinkaan kummoisiin kuljetustehtäviin ei Ami taivu. Ainoat aukeavat luukut ovat sivuovet, joten erillistä tavaratilaa tai frunkia ei ole. Pakaasi(t) on kuljetettava ohjaamossa. Etumatkustajan jalkatilassa on yhden lentolaukun tai useamman ruokakassin vetävä noin 60 litran syvennys.

Ja kun kauppareissut ja vastaavat on suoritettu, Amin akun lataus tapahtuu tavallisesta sähköpistokkeesta ja kestää noin kolme tuntia.

Kesäauto

Suomessa Ami ei ymmärrettävistä syistä ole myynnissä. Suomessa talvi nipistää tunnetusti sähköautojen toimintamatkaa, joten Amin kohdalla toimintamatka jäisi oletettavasti melko pieneksi. Eikä akun esilämmitystä tai muita vastaavia sähköautoilusta talvella siedettävämpää tekeviä ratkaisuja ole.

Amissa ei ole myöskään ABS-jarruja, joten onneksi se on etuvetoinen, vaikka se takatuuppari onkin. Lyhyt koeajo suoritettiin kesäisessä ja kuivassa kelissä, ja Ami pysyi hyvin näpeissä – nopeus kun ei pääse karkaamaan.

Myös syyssateilla Ami saattaa olla hieman rasittava ajaa, koska pyyhkimiä on vain yksi eli melko iso osa tuulilasin pinta-alasta jää pyyhkimättä. Kuskin näkökenttä toki putsaantuu.

Ja koska Ami ei ole auto vaan L6e-BP-luokan ajoneuvo, sen ei tarvitse täyttää autolle asetettuja turvallisuusvaatimuksia. Tämäkin auttaa pitämään valmistuskustannukset maltillisena.

Amilla on myös sisaruksia. Sen lähisukulaiset ovat Fiat Topolino ja Opel Rocks. Ne ovat kaikki oiva lisä urbaanin yksityisliikenteen mahdollisuuksiin. Sateella mopoautolla on mukavampi kulkea kuin skuutilla tai polkupyörällä. Halpa tai edes edullinen se ei tosin ole.