Lufthansa jättää jäähyväiset kaikkien aikojen pisimmälle Airbus-konetyypille – se on myös tuhkapilven kestävä ja kaksikerroksinen… ainakin WC:iden osalta

Airbus A340-600:n tohtii lähettää vaikka tuhkapilveen. Sen tietää Lufthansa, jonka viimeisen Airbus A340-600 -lennon ajankohta on sunnuntai 18. lokakuuta.

Tänä vuonna 100-vuotista taivaltaan juhlivan Lufthansan monipuolinen laivasto on tehnyt siitä monien ilmailuintoilijoiden suosikkilentoyhtiön. Lufthansa on muun muassa superjumbo A380:n operaattori sekä "jumbojetien" osalta Boeing 747-400:n viimeinen länsimainen matkustajaoperaattori ensi vuoteen asti sekä yksi kolmesta 747-8:n matkustajaversion tilaajasta. Lisäksi yhtiöllä on edelleen käytössään poikkeuksellisen varhaisia Airbus A320 -sarjan koneita 1990-luvun ensimmäiseltä puoliskolta.

Erikoisuuksien joukkoon on vuodesta 2003 aina huomiseen eli sunnuntaihin 18. lokakuuta 2026 asti kuulunut myös Airbus A340-600. Tämä erityislaatuinen konetyyppi lentää mainitulla päivämäärällä viimeisen lentonsa paitsi Lufthansalle, myös ylipäätään länsimaalaisille lentoyhtiöille. Viimeinen lento suuntautuu Washington Dullesista Frankfurtiin.

Äärimmäisyyksiin venytetty

Airbus A340-600:n tarinassa on hauskasti suora yhtymäkohta Airbus A310:een, joka oli Moottorissa otsikoissa vajaat viikko sitten, kun Espanjan kuningaspari saapui sellaisella Suomeen. Molemmat ovat nimittäin Airbusin ensimmäisen konetyypin, 1970-luvun alun A300:n suoria jälkeläisiä, vaikkei sitä välttämättä aivan heti uskoisikaan, pituuseroa tyyppien välillä kun on lähemmäs 30 metrin pituusero.

Molemmat koneet kuitenkin jakavat saman A300:ssa lanseeratun rungon perustan, tärkeimmän yhteisen mitan ollessa 5,64 metrin kokonaishalkaisija. Myös nokat ovat näissä kahdessa konetyypissä ulkoisesti samanlaiset, tosin nokan sisällä oleva ohjaamo on A340:ssä kehittyneempi.

Airbus kehitti 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa kaikkiaan kolme koneperhettä, kapearunkoisen A320-sarjan, laajarunkoisen kaksimoottorisen A330:n sekä A340:n, joka oli ensisijaisesti A330:n nelimoottorinen versio. A340:n ensimmäiset versiot, harvinaiseksi jäänyt A340-200 ja Finnairinkin yhteen aikaan seitsemän kappaleen vahvuudella käyttämä A340-300 olivat A330:n nelimoottorisia versioita erityisen vahvasti, jakaen käytännössä saman rungon ja samat siivet.

1990-luvun kuluessa Airbus kuitenkin näki A340:ssä kasvupotentiaalia jopa Boeingin puolitoistakerroksista jättiläistä, 747-400:ää sekä maailman suurinta kaksimoottorikonetta, 777:ää vastaan kilpailtaessa. Näin Airbus lähti venyttämään A340:n runkoa A340-300:n 63,7 metrin pituudesta 67,9 metriin A340-500:n tapauksessa sekä aina 75,3 metriin A340-600:n tapauksessa. Näin vuonna 2003 käyttöönotetusta A340-600:sta tuli kaikkien aikojen pisin kaupallinen lentokone. Se on edelleenkin toiseksi pisin Boeing 747-8:n jälkeen, ja aikanaan Boeing 777X:n kaupallisen käyttööoton jälkeen kolmanneksi pisin.

A340:n venyttäminen tällaisiin mittoihin vaati teknisiä ponnisteluja.

Mainituissa alkuperäisissä, pienemmissä A340-versioissa moottorit ovat aika erikoinen tapaus. Ne ovat CFM56:t eli kapearunkoisissa A320:ssa ja Boeing 737:ssä ensisijaisesti käytetyt, maailman yleisimmät suihkumoottorit. Kuitenkin näinkin isossa koneessa, vaikkakin neljän kappaleen voimalla, ne ovat kapasiteettinsa ylärajoilla.

Kun Airbus siis lanseerasi A340:stä isommat versiot, nämä "mopon moottorit" eivät tulleet enää kysymykseenkään. Airbusin oli täten pyydettävä moottorivalmistajia suunnittelemaan A340-500:een ja -600:een moottorit erikseen. Rolls-Royce oli lopulta taho, joka näihin versioihin moottorit toimitti.

Rolls-Roycen ratkaisu oli nimeltään Trent 500. Kyseessä ei ollut sanan varsinaisessa merkityksessä uusi moottori, vaan kahdesta jo olemassaolleesta Rolls-Royce-voimanlähteestä jatkokehitetty. RR otti moottoriin Boeing 777:n alkuperäisestä versiosta tutun Trent 800:n sisukset, ja vaihtoi siihen Airbus A330ceo:n moottorivaihtoehtona olleen Trent 700:n kaltaisen puhaltimen. Näin iso A340 kaikessa yksinkertaisuudessaan sai moottorin.

Airbusin oli myös suunniteltava isoon A340:ään uusi siipi sekä lisättävä rungon alle, siipilinjan kohdalle kokonainen telilaskuteline, jotta kone kestäisi 105 tonnilla kasvaneen lentoonlähtömassansa. A340-600:n suurin lentoonlähtömassa on 380 tonnia, kun A340-300:lla se on suurimmillaan 275 tonnia.

Käytä tila maksimaalisesti siirtämällä vessajono ruumaan

A340-600:ta voisi kutsua Airbusin "lentäväksi lyijykynäksi" erotuksena Boeingin "lentävästä lyijykynästä" eli huimasta 757-300:sta, joka oli Moottorissa aiheena taannoin pariinkin otteeseen Icelandairin ja Condorin eläköitettyä omansa.

A340-600:n 75,3-metriseksi venytetty runko mahdollisti erikoisia asioita matkustamon konfiguroinnille.

Pitkään runkoon saatiin mahtumaan niin suuri lastiruuma, että sen kohdalla painorajat tulevat monesti vastaan ennen tilaa. Näin olleen esimerkiksi Lufthansan oli tarkan markan lentoyhtiönä mahdollista maksimoida matkustamon tila siirtämällä osa tällaisen pitkän matkan laajarunkokoneen pakollisista toiminnoista alakertaan, varsinaisen matkustamon alapuolelle, siis toisin sanoen ruumaan.

Näin ollen viisi economy- ja premium economy -luokkien matkustajille tarkoitettua WC:tä oli Lufthansan A340-600:ssa sijoitettuna ruuman puolelle, ja sinne kuljettiin matkustamon tasosta portaita pitkin. Näin ollen myös perinteinen vessajono oli sen pituudesta riippuen suurimmaksi osaksi matkustamon käytävien ulkopuolella.

Myös muita toimintoja saatiin sijoitettua alakertaan. Niitä olivat ainakin miehistön lakisääteiset lepotilat sekä keittiöt. Catering-kärryjen liikutteluun alakerran ja matkustamon välillä käytössä oli peräti hissi.

Lufthansalla oli enimmillään käytössään 24 kappaletta A340-600:ta, mutta sunnuntaista 18. lokakuuta 2026 lähtien tuo luku putoaa luonnollisesti nollaan. Viimeisissä yksilöissä on ollut neljän luokan matkustamo, 281-paikkainen. Se on melko väljä siihen nähden, että A340-600:n teoreettinen maksimikapasiteetti voisi olla jopa 475 matkustajaa.

Tuhkapilven kestävä kone

Lufthansan väreissä Airbus A340-600 on osallistunut muutamiin merkkitapahtumiin 23 vuoden käyttöuran aikana.

Ensinnäkin jo ihan uutena A340-600:ssa lanseerattiin Lufthansan silloinen uusi bisnesluokan matkustamo, jota on siis nyttemmin lähdetty korvaamaan käyttöönottovaiheessaan kovasti harmaita hiuksia aiheuttaneella Allegris-matkustamokonseptilla.

Mainittakoon myös vaikka, että vuonna 2014 yksi koneista maalattiin Lufthansan kuuluisiin "Fanhansa"-erikoisväreihin, ja se kuljetti Saksan joukkueen jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin Brasiliaan. Kultaahan sieltä tuli, ja joukkue kuljetettiin takaisin kotiin vastaaviin väreihin maalatulla Boeing 747-8:lla.

Varmasti kuitenkin vielä erityislaatuisempi tehtävä Lufthansan A340-600:lle koitti keväällä 2010. Kuten varmasti monet lukijat voivat muistaa, tuolloin Islannissa Eyjafjallajökull-jäätiköllä tapahtunut tulivuorenpurkaus lähetti ilmoille valtavan tuhkapilven, joka aiheutti valtavan lentoliikennekaaoksen, johtaen noin 100 000 lennon perumiseen.

Lufthansa päätti suorittaa tilanteessa ensimmäisen laajamittaisen tutkimuslennon, jolla ilmatilan puhtautta lähdettiin tutkimaan. Lennolle otettiin Airbus A340-600, johon asennettiin 1,6-tonninen kontti, joka sisälsi Max Planck -instituutin mittalaitteita. Ilma johdettiin matkalentokorkeudessa kontin tutkimuslaitteille erityisen ilmanottoaukon kautta.

Tuolloin A340-600:lla lennettiin siis ilmatilassa, jossa ei tuhkapilven takia saanut lentää kaupallisia lentoja. Kyseinen alue on Atlantin ylittävän lentoliikenteen kriittisimpiä kauttakulkualueita, joilla lentämiselle niin sanottu luontoäiti sanoi tuolloin viimeisen sanansa.

Lufthansan A340-600 on toiminut ilmakehän tutkimuskoneena tuon jälkeenkin, ja näin se on tehnyt ihan tavallisen reittikoneen ominaisuudessa, mikä on tietenkin huomionarvoista. Tällä tavalla kone muistuttaa kovasti merentutkimusalus Silja Serenadea.

Lähteet: Lufthansa, Airbus, Flightglobal, UPI, Planespotters.net