M/S Silja Serenade, merentutkimusalus vuodesta 1998 – ottaa 3 000 tieteellistä merivesinäytettä jokaisella matkallaan

Tukholman-risteilyjen ja rahdin lisäksi Silja Serenadella on kolmaskin merkittävä tehtävä, josta tuskin monikaan aluksella matkustava tietää.

Silja Linen ruotsinlaiva Silja Serenade on tullut suomalaiselle risteilykansalle erittäin tutuksi, sillä se on ollut Silja Linen väreissä jo 36 vuoden ajan, siis uudesta lähtien. Suurimman osan tästä ajasta Suomen lipun alla purjehtiva Silja Serenade on ajanut Helsingistä Maarianhaminan kautta Tukholmaan, parinaan Ruotsin lipun alla purjehtiva sisaraluksensa Silja Symphony, joka teknisesti ottaen ajaa Tukholmasta Maarianhaminan kautta Helsinkiin.

Silja Serenade on tunnettu ja pidetty alus risteilykansan keskuudessa. 203-metrinen matkustaja-autolautta pitää sisällään muun muassa promenade-kävelykannen, joka teki siitä vuonna 1990 aivan ufon matkustaja-autolauttojen keskuudessa. Ei sen hohto toki ole kadonnut mihinkään.

Tämä meriarkkitehtuurin taidonnäyte kuljettaa toki huviristeilymatkustajien lisäksi myös paljon reittimatkustajia sekä tietenkin paljon rahtia, toimien omalta osaltaan tuonnin ja viennin mahdollistajana.

Todennäköisesti hyvin harva risteilymatkustaja kuitenkaan tietää, että Silja Serenade on myös Suomen ympäristökeskuksen palveluksessa merentutkimusaluksena, ja on ollut sitä 1990-luvulta lähtien.

Moottorilla oli hieno mahdollisuus vierailla syvällä Silja Serenaden konehuoneen uumenissa merentutkimuslaitteistolla 8. kesäkuuta vietetyn maailman merien päivän kunniaksi.

Jo muinaiset Georg Ots ja Finnjet...

...olivat merentutkimusaluksia.

Itämeren tilasta alettiin olla1990-luvulle tultaessa todella huolissaan, ja tämän Suomea ympäröivän erikoisen meren seurantaan ja tutkimukseen haluttiin löytää kestävä ja kustannustehokas ratkaisu. Kerrassaan erinomainen ratkaisu oli asentaa tutkimuslaitteisto laivoille, jotka joka tapauksessa kulkivat meren poikki säännöllisesti.

Neuvostoliiton toimet olivat ehkäpä suurin yksittäinen syy Itämeren huonolle voinnille, mutta erikoista kyllä, ensimmäinen laiva, johon merentutkimuslaitteisto asennettiin kokeilumielessä, oli Neuvostoliiton lipun alla purjehtinut M/S Georg Ots, joka ajoi Tallinnan ja Helsingin välistä reittiä. Tämä tapahtui vuonna 1990, vähän ennen Neuvostoliiton romahtamista.

Toinen merkittävä harppaus tehtiin vuonna 1992, kun Itämerellä havaittiin massiivisia sinileväkukintoja. Tämä ilmiö sai Silja Linen innostumaan merentutkimuksesta, ja niin tutkimuslaitteisto asennettiin kuuluisaan Finnjetiin. Finnjetin reitti kulki Helsingistä aina Saksan Travemündeen asti, mikä tarkoitti, että tutkimustietoa saatiin paljon pidemmältä matkalta. Finnjet tutki Itämeren tilaa vuoteen 1997 asti.

Silja Serenadelle tutkimuslaitteisto asennettiin vuonna 1998 eli alus on seurannut Suomen ja Ruotsin välisen merialueen tilaa nyt 28 vuoden ajan.

Tällä hetkellä myös Finnlinesilla on merentutkimuslaitteistoa Helsingin ja Travemünden välillä. Niin ikään laivoissa Norjan Oslon ja Saksan Kielin sekä Ruotsin Karlskronan ja Puolan Gdynian välillä on tutkimuslaitteistot olemassa.

Kaikkiaan meren mittauksia ja seurantaa on tehty yli 15 kauppalaivalla ympäri Itämerta.

Tekee mittauksen 200 metrin välein

Joillain laivoilla mittaukset tehdään merivedestä, jota laiva ottaa sisäänsä koneidensa jäähdytystä varten, mutta Silja Serenaden pohjassa, noin viiden metrin syvyydessä vesirajasta, on oma aukkonsa, josta tutkittava vesinäyte otetaan sisään. Vesinäyte kulkeutuu monimutkaisen laitteiston läpi, jossa siitä suodatetaan pois mahdolliset ilmakuplat ja kaikki suuremmat kohteet, jotka voisivat vahingoittaa laitteistoa.

Suomen ympäristökeskus Syke on koonnut laitteiston eri valmistajien osista Silja Serenaden konehuoneeseen. Laitteisto toimii pääasiassa täysin itsenäisesti, ja toimittaa tuloksensa nettiyhteyden kautta Suomen ympäristökeskukselle. Kerran tai pari kuukaudessa alukselta kuitenkin otetaan 14 vesinäytettä tarkempiin analyyseihin laboratorioon.

Automaattinen mittaus sen sijaan tapahtuu 20 sekunnin välein. Laivan matkanopeudessa tämä tarkoittaa, että näytepiste on joka 200. metrillä eli Helsingin ja Tukholman välillä merta ehditään tutkia jopa noin 3 000 näytepisteestä, jotka sidotaan aikaan ja paikkaan. Laitteisto on toiminnassa aina.

Automaattisella mittauksella merivedestä saadaan kolmesti minuutissa kymmenkunta eri tutkimustulosta. Niitä ovat perustiedot, kuten lämpötila, suolaisuus, happamuus sekä hapen ja hiilidioksidin kierto ekosysteemissä. Eliöistä saatavia tietoja ovat puolestaan levien ja sinilevän pitoisuudet. Meren tilasta kertovat myös paljon sameus eli hiukkasten määrä vedessä sekä humus eli mereen liuenneen maa-aineksen määrä.

Laboratorionäytteillä puolestaan saadaan selville ravinteiden määrä vedessä eli rehevöitymisen aste.

Laivojen säännöllisesti ja pitkäjänteisesti keräämät tiedot ovat hyvin arvokkaita. Näitä tietoja Itämeren tilasta päästään hyödyntämään laajasti niin kansallisissa kuin kansainvälisissäkin seurannoissa ja tutkimusprojekteissa liittyen itse mereen eliöistöineen, ympäristövaikutusten arviointiin sekä laajemmassa mielessä koko planeetan ilmastoon.

Lähde: Suomen ympäristökeskus