Huima suhdeluku se on tämäkin: joka kuudes Boeing 747-8I myytiin BBJ 747-8:na, siis kaikkien aikojen suurimpana yksityissuihkukoneena

Lentäväksi kartanoksi kutsuttu BBJ 747-8 on pitänyt arvonsa äärimmäisen huonosti, sillä se ei ole jälkimarkkinoilla haluttua tavaraa, paitsi nyt Yhdysvaltain ilmavoimien keskuudessa.

Boeing 747:n eli tuttavallisemmin "Jumbojetin" ensilennosta tulee tänä vuonna kuluneeksi 57 vuotta. Kyseinen konetyyppi on kevyesti yksi ilmailun historian suurimmista ilmiöistä, ja se oli suuri ilmiö myös populaarikulttuurissa. On paljon mahdollista, ettei yksikään toinen konetyyppi enää koskaan yllä vastaavaan nosteeseen kuin mihin Boeing 747 ylsi 1960- ja -70-lukujen taitteessa ja eri versioina vielä vuosikymmeniä sen jälkeenkin.

Matkustajalentoliikenteen mullistaneella Boeing 747:llä on edelleen suuri nostalgia-arvo, mutta lentoyhtiökäytössä, etenkin matkustajaliikenteessä, se on käynyt jo perin harvinaiseksi.

Konetyypin viimeiseksi jäänyt versio, 747-8, lensi ensilentonsa reilut 15 vuotta sitten. Sen suunnittelussa hyödynnettiin huippumodernin Boeing 787 Dreamlinerin oppeja, siitä tehtiin suurempi kuin yhdestäkään edeltävästä 747-versiosta, ja se luonnollisesti suunnattiin muutamaa vuotta aiemmin markkinoille tulleen "Superjumbo" Airbus A380:n kilpailijaksi.

Markkinoiden reaktio 747-8:aan ja erityisesti sen matkustajaversioon 747-8 Intercontinentaliin (lyhennettynä 747-8I:hin) oli tyly. Vain muutama lentoyhtiö kiinnostui 747-8I:tä ostamaan, ja lopulta vain kolme yhtiötä - tosin kolme varsin nimekästä sellaista - otti tämän version käyttöönsä. Ennen tuotannon päättymistä vuoden 2023 alkuun, kaikkiaan Boeing 747-8:aa valmistettiin 155 kappaletta, joista 107 kappaletta 747-8F-tehdasrahtikoneina ja loput ikkunallisina versioina, pidemmällä yläkannella ja tietenkin ilman nokan suurta rahtiovea. Nämä ikkunalliset koneet jakautuivat vielä neljäänkymmeneen 747-8I:hin ja kahdeksaan BBJ 747-8:aan.

Näin saadaan laskettua melkoinen suhdeluku, kun joka kuudennesta 747-8:n matkustajaversiosta tehtiin yksityissuihkukone. Tämä tosin kertoo enemmän 747-8I:n kehnosta menekistä.

Lentävä kartano

BBJ- eli Boeing Business Jets -ohjelmallaan Boeingin tehdas rakensi siis kahdeksan BBJ 747-8:aa. Listahinnaltaan johonkin 500 ja 600 miljoonan dollarin väliin asettunut BBJ 747-8 rakennettiin tyhjästä ja maalaamattomasta 747-8I:n aihiosta satumaiseksi lentäväksi kartanoksi.

Boeing kuvailee koneen kykenevän kuljettamaan 75 ihmistä välilaskutta esimerkiksi Dubaista Los Angelesiin. Vertailun vuoksi tyypillisessä kolmen matkustusluokan konfiguraatiossa 747-8I vetää 467 matkustajaa. BBJ-versiossa on siis runsaasti tilaa per matkustaja, minkä lisäksi tilaa jäi myös monenlaisille luksustoiminnoille, joita tavallisessa liikennelentokoneessa ei voisi kuvitellakaan olevan, ja jotka "tavalliseen" yksityissuihkukoneeseen eivät mahtuisi.

BBJ-ohjelmalta kesti peräti puolitoista vuotta rakentaa tyhjästä 747-8I-aihiosta BBJ 747-8. Tuona aikana Boeing esitti asiakkaalle tähdellisiä kysymyksiä, kuten "sir, mihin haluatte sijoittaa kullatut kylpyhuoneet, entä ruokailusalongin?" "Tähänkö sijoitamme yksityisen loungenne?" "Olisiko tässä sopiva paikka hissille?" "Olisiko erikoistoiveita, turkkilainen sauna, kenties?"

Myös Airbusin ACJ- eli Airbus Corporate Jets -ohjelman puitteissa olisi ollut mahdollista tilata ACJ380, mutta yhtäkään tällaista ei koskaan valmistettu. BBJ 747-8 jäänee näin ollen kaikkien aikojen suurimmaksi yksityissuihkukoneeksi.

Lennättämällä kavereitaan BBJ 747-8:llaan loistokohteesta toiseen pääsisi varmasti kaveriporukan suosioon. Minkähänlaiseen suosioon sitä pääsisi lahjoittamalla BBJ 747-8:nsa liittolaisilleen?

Qatarilaisten lahjat eivät välttämättä olleet aivan niin suuria kuin miltä ne näyttivät

Kun ulkomainen valtiovieras käy Suomessa tai Suomen johto käy vierailulla jossain, ystävyyttä ja kohteliaisuutta osoitetaan lahjoilla, kuten suomalaisilla design-esineillä. Öljyrikkaan Qatarin emiirikunnan lahjat ovat joskus olleet hieman eri kaliiberia, ainakin silloin, kun he ovat lahjoittaneet Boeing BBJ 747-8:ja.

Qatarin emiiri Tamim bin Hamad al Thanin kuljettamiseen tarkoitettuun Qatar Amiri Flight -laivastoon tilattiin aikoinaan kaksi BBJ 747-8:aa. Ensimmäisen niistä emiiri lahjoitti jo vuonna Turkin presidentille Recep Tayyip Erdoğanille eräänlaisena kiitoksena jälkimmäisen erinäisistä poliittisista palveluksista Qatarille, joka oli joutunut ympäröivien maltillisten arabimaiden hyljeksimäksi yhteyksistään Muslimiveljeskuntaan.

Toisen BBJ 747-8:nsa Qatar lahjoitti puolestaan viime vuonna Yhdysvalloille, presidentti Donald Trumpin tarkastettua koneen henkilökohtaisesti. Kyseessä on suurin yksittäinen lahja, jonka Yhdysvaltain presidentti on ottanut ulkovallan edustajalta vastaan, vaikkakaan lahja ei tullut henkilökohtaiseen käyttöön, vaan instituutiolle. Onko se kuitenkaan yli puolen miljardin dollarin arvoinen lahja? Ei taida olla.

Huippukallista ja massiivisilla käyttökustannuksilla varustettua BBJ 747-8:aa ei hyvästä syystä myyty kuin lähinnä Lähi-idän öljyrikkaille prinsseille. Superrikkaille länsimaalaisille multimiljardööreille kone olisi ollut hiilijalanjälkensä vuoksi eittämättä liian suuri imagohaitta, jos itse asiassa heilläkään olisi riittävästi käteistä koneen ylläpitoon. Myöskään kukaan länsimainen hallitsija olisi pystynyt perustelemaan moisen koneen hankintaa veronmaksajilleen.

Ainakin näistä syistä BBJ 747-8:lla ei käytännössä ole jälkimarkkinoita. Itse asiassa yksi saudiarabialaisen prinssin tilaama BBJ 747-8 päätyi vain 29 lentotunnin jälkeen romutukseen. Prinssi ehti menehtyä ennen koneen - ensimmäisen BBJ 747-8:n - luovutusta, ja kone seisoi vuosikymmenen ajan tyhjän panttina Sveitsissä ennen siirtolentoaan kauniisti sanottuna kierrätettäväksi. Koneelle olisi ollut lähes mahdotonta löytää uutta omistajaa.

Näin ollen, mikäli BBJ 747-8:nsa toteaa jälkeenpäin virheinvestoinniksi, siitä ei tule saamaan omiaan pois. Ei lähellekään. Täten edullisimmaksi voi hyvinkin tulla koneen "myyminen" pois sellaisella valuutalla kuin poliittisilla ja strategisilla irtopisteillä. Näin taisi käydä Qatarin emiirin molempien BBJ 747-8:ien kohdalla.

Kukaan ei tarvitse 747-8:aa enempää kuin Yhdysvaltain ilmavoimat

Qatarin emiiri lahjoitti siis yhden BBJ 747-8 -koneistaan Yhdysvaltain presidentille Donald Trumpille, tai paremminkin hänen edustamalleen instituutiolle.

Yhdysvaltain presidentin virkalentokoneet, kaksi varhaiseen Boeing 747-200:een perustuvaa VC-25A:ta, ovat jo 35 ikävuoden tuolla puolen, ja niiden seuraajakoneen hankinta on ollut paitsi ilmavoimille, myös Boeingille via dolorosa, joka jättää jopa Suomen jalkapallomaajoukkueen koettelemukset toiseksi. Koska Moottorin lukijoiden aika on arvokasta, seuraa yksinkertaistettu selostus hyvin monimutkaisista kuvioista, joita virkakoneen uusintaan on viimeisen vuosikymmenen aikana liittynyt.

Alun perin Boeingilta tilattiin kaksi "pitkästä" rakennettavaa, 747-8:aan perustuvaa seuraajakonetta, todettiinhan 747-8 vuonna 2015 valmistuneessa evaluaatioprosessissa Airbus A380:aa sopivammaksi virkakoneeksi. Donald Trump kuitenkin piti koneita liian kalliina veronmaksajille ja peruututti tämän sopimuksen. Ratkaisu löytyi, kun venäläinen Transaero-lentoyhtiö meni konkurssiin, ja kaksi sille jo rakennettua Boeing 747-8I:tä jäi vaille omistajaa Boeingin tehtaan pihaan. Näistä alettiin rakentamaan uusia VC-25B-koneita, ja tämä pikku projekti on viivästynyt monia vuosia, hintalapun noustessa miljardeihin. Tällä hetkellä ensimmäisen näistä uusista koneista uskotaan tulevan käyttöön aikaisintaan vuonna 2028. Niiden ajatellaan palvelevan niin kauan, että viimeiset niillä lentävät presidentit ovat nyt ehkä vasta lapsia.

Toisella kaudellaan Trump ja ilmavoimat ovat olleet huolissaan virkakoneiden tilanteesta, kun toiseen nykyisistä VC-25A-koneista tuli vieläpä Atlantin yllä poikkeuksellinen vika, jolloin kone joutui kääntymään takaisin Washingtoniin.

Näin ollen qatarilaisten lahjoittamasta BBJ 747-8:sta päätettiin tehdä "Bridge Air Force One", joka palvelisi presidentin liikkumistarpeita siihen asti, kunnes varsinaiset VC-25B:t lopulta saadaan käyttöön.

Yhdysvaltain ilmavoimat tarvitsee Boeing 747-8:aa muutoinkin, uusiessaan niin kutsuttuja "tuomiopäivän koneita". Nämä pahaenteisen kuuloiset koneet on tarkoitettu toimimaan lentävinä asevoimien komentokeskuksina. Koska Yhdysvaltoihin ei hankittu yhtään 747-8:n matkustajaversiota, ilmavoimat on turvautunut siviilimarkkinoihin, ja päättänyt ostaa tarpeisiinsa matkustajakäytöstä Korean Airilta ja Lufthansalta 747-8I-yksilöitä.

Yhdysvaltalainen teknologiayritys L3Harris Technologies on konvertoimassa qatarilaisten lahjoittamaa BBJ 747-8:aa "bridge Air Force Oneksi". Donald Trump on jo esitellyt päällisin puolin valmiin näköisen koneen medialle. Koneen sisätilat jätettiin suurin piirtein qatarilaiseen asuunsa, mutta alueelle, johon presidentin lentävä Oval Office on sijoitettu, tehtiin muutoksia. Suurin työ koskee turvallisuuteen liittyviä järjestelmiä. Koneesta kuitenkin jää puuttumaan jotain keskeisiä VC-25A:n kyvykkyyksiä, päällimmäisenä ilmatankkausmahdollisuus.

Tavoitteena on saada uusi "Air Force One" käyttöön heinäkuun neljänneksi päiväksi, jolloin Yhdysvalloissa juhlitaan 250-vuotista itsenäisyyttä.

Vuonna 2012 valmistuneella koneyksilöllä ei ole kovin paljoa lentotunteja takanaan. Lentoyhtiökäytössä sen lentotunnit laskettaisiin jo kymmenissä tuhansissa, ja sillä olisi vielä todennäköisesti monia vuosia jäljellä. Tämä yksilö sen sijaan on uransa ehtoopuolella, sillä tehtävänsä välikauden virkakoneena täytettyään se aiotaan sijoittaa suunnitteilla olevaan Donald Trump Presidential Libraryyn Floridan Miamissa.

Lähteet: US Air Froce, Business Jet Traveler, Simple Flying, Boeing