Käytetyt erikoisuudet: Toinen kahdesta Suomeen uutena myydystä Citroën SM:stä

Citroën SM oli 1970-luvun Suomessa harvinainen näky. Jos sellaisen bongasi, kyseessä oli joko Korpivaaran esittelyauto, muotoilija Eero Aarnion itse Suomeen tuoma auto, tai LVI-urakoitsija Sulo Pietikäisen auto Savonlinnasta. Tämä jäljempi on nyt tullut myyntiin.

Millainen Citroën on aidoin Citroën? Merkkiin yhdistetään monesti tietty futuristinen erikoisuus ja sanalla sanoen, outous, samalla kun mieleen tulvii ajatuksia taikamattomaisen pehmeästä kyydistä ja edistyksellisestä muotoilusta. Tänäkin päivänä myytävät Citroënit ovat ehdottomasti tyylikkäitä laitteita, mutta viimeisin todella sitikkamainen Citroën on kenties ollut parisenkymmentä vuotta sitten esitelty iso C6-sedan. Siitä on helppo mennä taaksepäin, nostaen esille erityisesti särmikäs XM, pitkään valmistettu CX sekä kaasunestejousituksen pioneeri DS/ID – ja sivuuttaen ehkäpä ne vähemmän sitikkamaiset mallit, joiden Peugeot-pohjaisuus paistaa selvimmin, vaikka niihinkin lukeutuu paljon erinomaisia autoja.

Sitikalla menee lujaa

1970-luvulla Citroën pelasi kovaa peliä. Sekä sedanina että farmarina myyty sukkulamainen DS oli nostanut merkin profiilia enemmän kuin jousituksessa oli säätövaraa, ja se kävi yhä kovasti kaupaksi. DS-tuotannon huippuvuosi oli 1970, 15 vuotta mallin esittelystä, eikä Citroënin tarvinnut esitellä kokonaan uusia malleja tuona aikana - ainakaan omasta mielestään. Rengasvalmistaja Michelinin omistama ranskalaismerkki oli ottanut haltuunsa italialaisen Maseratin vuonna 1968, antaen tälle rahavirrat uutuuksia varten: kaupassa oli osallisena myös Fiat, joka omisti 49 prosenttia PARDEVI-yhtiöstä, jonka alle Citroën järjesteltiin. Käyttövaroja saaneelta Maseratilta tuli markkinoille pikavauhtia Indy-niminen GT-auto, Ghiblin seuraaja Khamsin, keskimoottorinen Bora, sekä harvinaista kyllä, etuvetoinen Quattroporte. Tästä jäljemmästä kerrotaankin lisää myöhemmin.

Maserati-omistuksessa ei ollut kyse vain rahan syytämisestä italialaiselle urheiluautovalmistajalle, vaan Citroënin oli saatava vastinetta itselleenkin. Vuoden 1970 Geneven autonäyttelyssä esiteltiin auto, joka oli erityinen yhdistelmä näitä kahta merkkiä: loistelias ja persoonallisen näkönen SM, jonka nimilyhenteen ”M” lienee viittaus Maseratiin. Pitkälti DS-perusrakenteeseen pohjautuneeseen, mutta leveämpään coupekoriin oli asennettu Maseratin kehittämä V6-moottori. Citroënilla olikin pitkään ollut vain nelisylinterisiä moottoreita, mitkä eivät olisi vastanneet sitä tasoa, minne SM nostettiin. Tämä koitui itse asiassa myös myöhemmän CX:n koetinkiveksi.

SM oli ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeen esitelty ranskalainen loistoauto, mutta ranskalaiset verolait vaikuttivat silti siihenkin: kuutosmoottori oli kooltaan 2.7-litrainen, jotta se solahti soveliaaseen veroluokkaan. Ja toisaalta, moottori oli todellakin ”vain” kuusisylinterinen. Se pohjautui suunnittelultaan Maseratin aiempaan, ensimuodossaan jo 1939 nähtyyn V8:iin (jota itse asiassa valmistettiin vielä 2002), mutta kaksi sylinteriä jätettiin pois.

Kahdeksansylinteristä SM:ää testattiin, mutta italialaisen testikuljettajan sanoin siinä oli ”Troppo potenza”, eli liikaa tehoa. Siitä huolimatta tällä prototyyppi-SM:llä ajettiin 12,000 kilometriä ennen paalaamista, ja moottorisuunnittelija Giulio Alfieri ajeli sillä omia ajojaan.

Suomi-malliset SM:t

Perimätiedon mukaan SM:ää tuotiin uutena Suomeen tasan kaksi kappaletta, ja näiden kummankin yksilön historiaa on ansiokkaasti selvitetty Citroën-kerhon sivuilla. Autot tulivat Suomeen samalla laivalla, samana päivänä, mutta ne on valmistettu eri aikaan: maahantuoja Korpivaaran esittelykäyttöön tilattu, AS-40 -kilpinen auto valmistui lokakuussa 1970, ja jutussamme esiteltävä, asiakastilauksena toimitettu MZJ-24 oli tammikuun tuotantoa.

MZJ-24 myytiin savonlinnalaisen Koneliike Viljakaisen toimitiloista LVI-alan yrittäjä Sulo Pietikäiselle, jonka yritys oli mukana rakentamassa Tallinnan kuuluisaa Viru-hotellia. Pietikäisellä oli ollut Sitikoita ennenkin, ja kun SM esiteltiin ”Suomen kalleimpana Citroënina”, hänen oli saatava sellainen heti DS21 Pallaksen perään.

Sekä Savonlinnan että Tallinnan liikenteessä nähty SM oli Pietikäisellä vain vuoteen 1975 asti. Hotelli Viru valmistui jo 1972, mutta Pietikäinen itse oli valmis vaihtamaan autonsa hieman tavanomaisemmalla tekniikalla varustettuun, loppupään DS23:een muutamaa vuotta myöhemmin. SM kuitenkin tarvitsi huoltoa ja säätöjä eri tavalla verrattuna nelisylinteriseen "Deeässään", ja Viljakaisella siihen oli tehty täysi moottoriremontti, mikä Citroën-kerhon historiikin mukaan oli epäonnistunut: SM:lle maistui öljy ja moottori kalisi. Seuraava vantaalainen omistaja vaihtoi auton traktorikaivuriin, ja pian SM hävisi kokonaan. Se löytyi aikanaan Ruotsista kunnostusta kaipaavana ja kertaalleen kolaroituna, mutta tehdasuudella moottorilla varustettuna.

Kuluneen parinkymmenen vuoden aikana tämä kellanvihreä, alkuperäiseen loistoonsa kunnostettu SM on esiintynyt siellä täällä autotapahtumissa, ja Lahden Classic Motorshow’ssa se on ollut esillä vuonna 2023. Tämän vuoden tapahtumassa näyttelyhallissa oli puolestaan Suomen toinen alkuperäinen Suomi-SM, eli AS-40 -rekisterikilvet uudelleen saanut Korpivaaran auto. Pietikäisen entinen SM taas nähtiin Savonlinnan retkeilyajoissa kesäkuussa 2026 (yllä).

Nyt tämän ensinnäkin harvinaisen, mutta historialtaan erityisen SM:n saa ostaa omakseen, sillä se on tullut vastikään myyntiin Nettiautoon. Auto on Classic Data-arvioitettu ja edustaa kuntoluokkaa 2-: kyseessä ei ole virheetön auto, sillä pieniä käytönjälkiä on havaittavissa, mutta se on kriteerien perusteella teknisesti ja ulkonäöllisesti erinomaisessa kunnossa. Tähän kuntoluokkaan menevät joko entisöimättömät alkuperäiskuntoiset autot tai asiantuntevasti entisöidyt autot, jotka eivät kuitenkaan ole ns. uutta hienommassa kunnossa. Kenties tälläinen kuntoluokka 2:n auto soveltuu parhaiten siihen, että autolla myös ajetaan, kuten SM:n tapaisella autolla kuuluu Kuntoluokka 1 on käytännössä varattu pelkästään virheettömille näyttelyautoille.

Ai niin, se etuvetoinen Quattroporte? Siinä ei käynyt hyvin Maseratille tai Citroënille. Vuoden 1973 öljykriisi tuli niin pahaan paikkaan, että tätä SM-pohjaista ja samalla moottorilla varustettua neliovista loistoautoa ei edes ehditty tyyppihyväksyttää. Autoja valmistui vain 12 kappaletta, sillä Citroënin rahakirstusta tipahti noihin aikoihin pohja. Fiat irtautui PARDEVI-yhtiöstä ja myi osakkeensa takaisin Michelinille, wankel-moottoria CX:ää varten kehittänyt Comotor-projekti onnistui vain hukkaamaan rahaa, ja kaiken kukkuraksi Citroënin oli vetäydyttävä Yhdysvaltain markkinoilta autokauppaa hankaloittaneiden säädösten takia. Michelin möi Citroënin Peugeotille ja Maseratin De Tomasolle, ja Peugeot pääsi hyötymään hienosti tuoreeltaan esitellyistä GS- ja CX-malleista, joita Citroën valmisti vielä pitkään.

(Lähde: Nettiauto, Citroën-kerho)