Vaati järjestelyjä, että Finnairista saattoi tulla ensimmäinen Moskovaan lentänyt länsiyhtiö – ensimmäisellä suihkukonevuorolla mukana oli Yhdysvaltain All-Star-koripallojoukkue

Moottori oli mukana Finnairin ensimmäisellä Caravelle-lennolla Moskovaan, kuten oli myös kesken kylmän sodan kuumimpia vaiheita Neuvostoliittoon näytösotteluita pelaamaan lentänyt amerikkalainen huippukoripallojoukkue.

Suomen erityislaatuinen sijainti idän ja lännen välissä sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti on ollut kaksiteräinen miekka valtiolliselle lentoyhtiölle sen koko 102-vuotisen historian ajan. Juuri tällä hetkellä tuo asema näyttää paljon huonoja puoliaan, mutta 70 vuotta sitten tästä oli silloiselle Aerolle iso hyöty. Nimittäin vuonna 1956 Aerosta, nykyiseltä nimeltään Finnairista, tuli ensimmäinen länsimainen lentoyhtiö, joka avasi reitin rautaesiripun yli suoraan äiti-Neuvostoliiton pääkaupunkiin Moskovaan.

Finnairin eli siis Aeron avatessa reittinsä Moskovaan 70 vuotta sitten, yhtiön kalusto koostui vielä yksinomaan mäntämoottorikoneista. Siis sellaisista koneista, joilla sytytystulppien maahantuoja saattoi vedota mainoksessaan Moottorin lukijoihin:

Kuvassa näkyvä kone on Convair CV 440 Metropolitan, joka saapui vuonna 1953 täydentämään Aeron kalustoa sodankäyneiden Douglas DC-3:sten rinnalle. Vaikka Metropolitan oli edelleen mäntämoottorikone, oli se selvästi 1930-luvun tekniikkaan perustunutta DC-3:a modernimpi. Se oli muun muassa Aeron ensimmäinen paineistettu konetyyppi.

Juuri Metropolitan oli käytössä myös Aeron, Suomen ja koko läntisen maailman ensimmäisellä ja ainoalla yhteydellä Moskovaan, ja siellä Vnukovon lentoasemalle, Moskovan vanhimmalle toiminnassa olevalle lentoasemalle.

Venäläinen radisti mukana ja lentoemäntä tulkkina

Neuvostoliittoon lentäminen länsimaasta oli diplomatian tulosta, mutta silti ison paperisodan takana. Se vaati myös sellaisia käytännön järjestelyjä, jollaisia ei enää nykypäivänä tulisi edes ajatelleeksi.

Ensinnäkin Aeron koneet piti tankata Helsingistä lähtiessä niin täyteen, että myös paluumatka oli mahdollinen tankkaamatta Moskovan päässä. Näin oli jo ihan siitäkin syystä, että mitään varalaskukenttää ei itänaapurin puolella ollut; laskeutumislupa Neuvostoliiton puolella koski vain ja ainoastaan Moskovan Vnukovon lentoasemaa.

Toisekseen Neuvostoliitto ei 1950-luvulla ollut osana länsivetoista kansainvälistä lennonjohtojärjestelmää. Näin ollen yhteyden saaminen mihinkään lennonjohtoon oli haastavaa, ja sen oli paras tapahtua sujuvalla venäjän kielellä. Näin ollen mukana Aeron Moskovan-lennolla oli neuvostoliittolainen radisti ja joku - yleensä lentoemäntä - joka pystyi toimimaan tulkkina neuvostoliittolaisen radistin ja muun miehistön välillä.

Aeron Convairit kävivät Moskovassa alkuun kahdesti viikossa, ja matkustajamäärät liikkuivat parin tuhannen pinnassa vuosittain. Oli Helsingistä Moskovaan olemassa toki toinenkin yhteys, nimittäin juna.

Vuonna 1960 Aero otti todellisen edistysaskeleen investoidessaan moderniin suihkumatkustajakoneeseen, ranskalaisvalmisteiseen Sud Aviation Caravelleen. Vuonna 1961 myös tällä Moskovan-reitillä päästiin siirtymään suihkuaikaan, jolloin Helsingistä Neuvostoliiton pääkaupunkiin lensi kiiltävä, moderni länsimainen suihkumatkustajakone. Moottori oli mukana Aeron ensimmäisellä suihkukonelennolla Moskovaan. Tuolla lennolla oltiin todellakin idän ja lännen tulikuumassa risteyskohdassa, kun mukana oli keskellä kylmän sodan kriittisimpiä käänteitä yhdysvaltalainen koripallojoukkue.

Ja vastassa oli veikeä pienoisjuna!

Nyt elettiin siis vielä vaihetta, jossa suihkumatkustajakone oli melko lailla uusi juttu lentoliikenteessä. Siksi alkuperäisartikkeli Moottorissa 5/1961 alkaa seuraavin sanoin: