Ministeri Sari Multala sähköautojen akkujen korjauksesta: ohjeita on syytä selkeyttää

”Pöydän ympärillä oltiin samaa mieltä siitä, että sähköautojen akkujen turvallinen korjaaminen ja kaikenlaisen uudelleenkäytön edistäminen on tärkeää ja sen pitää olla mahdollista.”

Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala (kok) järjesti vastikään autoalan toimijoiden pyöreän pöydän keskustelun, jonka keskiössä oli erittäin tärkeä ja tulenarka aihe: sähköautojen vioittuneiden ajoakkujen korjaus ja kierrätys. Miten se hoidetaan ja mitä saa tehdä, jotta auto säilyy ajokuntoisena kuluttajalle järkevillä kustannuksilla?

Aihe kiertyy seuraavien kysymysten ympärille: voiko sähköautojen akkuja korjata, kuka akkuja osaa ja saa korjata, kuinka akkuja voi korjata, mitä korjaus maksaa, onko akkutakuu voimassa korjausten jälkeenkin ja mitä korjaaminen tavalliselle autoilijalle maksaa?

Keskeistä on myös se, voiko akkuja korjata yksi tai muutama kenno kerrallaan vai onko tosiaan niin, että vioittuneen ajoakun kohdalla ainoaksi ratkaisuksi jää koko akkupaketin uusiminen? Ja se taas maksaa maltaita.

Ja sekin mietityttää niin autoalaa kuin kuluttajiakin, koska ajoakusta tulee jätettä, kuka siitä päättää ja missä vaiheessa akun elinkaarta?

Kysymyksiä enemmän kuin vastauksia

Kaikkiin kysymyksiin ei ole vielä olemassa ilmeisesti kenelläkään toimijalla täsmällisiä, lopullisia tai riittäviä vastauksia. Epäselvä tilanne hämmentää paitsi sähköauton omistajia, niin myös autojen maahantuojia sekä korjaus- ja autokierrätysalaa.

Moottori on kirjoittanut kattavasti aiheesta useampaakin otteeseen viime viikkoina muun muassa otsikoilla Kuka saa korjata käytetyn sähköauton ajoakkuja – ja koska akku muuttuu jätteeksi? sekä Sähköautojen akkukorjaus puhuttaa: vaarana varaosien huono saatavuus ja korjauskelvottomat akut.

Sähköautojen korjaustoimintaa on tähän asti voitu Suomessa tehdä varsin matalalla kynnyksellä, kunhan asentajalta on löytynyt riittävä perehtyneisyys, osaamistaso ja SFS 6002-sähkötyöturvallisuuskortti.

”Täsmennystarpeita on jäänyt”

Lupa- ja valvontaviraston, Liikenne- ja viestintäviraston ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ohje ajovoima-akkujen käsittelystä ja uudelleenkäytöstä nosti aikaan kohun. Sen tulkittiin tekevän ajoakkujen korjaamisesta joidenkin autojen kohdalla todella kallista tai jopa mahdotonta.

– Oli todellakin tarpeen käydä keskustelua, kun on ollut epäselvyyttä. Oli tärkeää lisätä yhteisymmärrystä ja selvittää, tarvitaanko mahdollisesti muutoksia (ohjeistuksiin), ministeri Sari Multala summaa viime viikon ei-julkisen pyöreän pöydän keskustelutilaisuuden annin.

Tuleeko viranomaisohjeistukseen lievennyksiä?

– Kävimme yhdessä lävitse viranomaisohjeistusta, joka ei sinänsä ole sitovaa lainsäädäntöä. Keskusteltiin nimenomaan siitä, että selkeyttämiselle on tarvetta.

Multalan mukaan keskustelujen keskiössä oli sähköautojen vioittuneiden ajoakkujen korjaamiseen ja uudelleen käyttöön sekä jäteluokitukseen liittyvät kysymykset ja tulkinnat.

– Pöydän ympärillä oltiin samaa mieltä siitä, että sähköautojen akkujen turvallinen korjaaminen ja kaikenlaisen uudelleenkäytön edistäminen on tärkeää ja sen pitää olla mahdollista. Kaikilla vallitsi tästä yhteinen käsitys.

Multalan mukaan keskusteluissa ”tunnistettiin tarve jatkaa vuoropuhelua” ja arvioida, mitä mahdollisia viranomaisohjeen tulkintoja pitää selkeyttää tai täsmentää, mitä vaatimuksia on syytä asettaa akkujen korjaajille.

– Kyse ei ole kokonaan uuden ohjeen laatimisesta. Sille ei keskustelun perusteella ole tarvetta, ministeri näkee.

Onko Suomi liiankin paavillinen?

Ministeri Multala tähdentää, ettei Suomella ole mitään tarpeita tulkita EU-akkuasetusta tiukemmin kuin muut EU-maat.

– EU:n akkuasetus on suoraan jäsenmaissa sovellettavaa lainsäädäntöä eli se on suoraan kansallisesti sovellettavaa oikeutta. Ympäristöminiteriö on pyytänyt EU-komissiolta tiettyihin asioihin lisätietoja ja täsmennyksiä, jotta meidän tulkintamme asetuksen velvoitteista ovat asetuksen mukaisia, eivätkä eroa tulkinnoista muissakin EU-maissa.

Ministeristäkin on tärkeää, että Suomi on EU:n akkuasetuksen tulkinnoissaan samalla viivalla muiden maiden kanssa. Jos eri maiden kesken syntyy erilaisia käytäntöjä käytettyjen akkujen korjausedellytyksistä, voisi johtaa tilanteeseen, jossa muiden maiden sallivammat käytännöt siirtäisivät sähköautojen akkujen korjaukset niihin maihin – tai jopa harmaille markkinoille.

Korjauksia ja kierrätystä kohtuuhinnoin

Ympäristö- ja ilmastoministeriltä ei ole yllättävää, että Multala painottaa kierrätyksen merkitystä.

– Autonvalmistajat ovat joskus aiemmin joissakin asioissa vieneet kehitystä siihen suuntaan, että auton korjaaminen voi olla mahdotonta tai erittäin kallista. Tämä ei ole kannatettavaa sähköautojen akkujenkaan osalta. Se on myös EU:n akkuasetuksen hengen vastaista. Akkuja täytyy voida korjata sekä valmistaa uudelleen ja akkujen harvinaisten maametallien uudelleenkäyttöä tulee edistää, Multala linjaa.

Tuleeko autonomistajan voida valita myös maahantuojista riippumattomia korjaamoja täyssähköauton korjaamiseen?

– Kyllä. Suomessa pitää luoda tilanne, jossa aidot ja tasapuoliset markkinat voivat kehittyä, jotta sähköautojen akkujen korjaaminen kuluttajalle kohtuulliseen hintaan on mahdollista. Sen mahdollistaa aito kilpailu, kiteyttää Multala, sähköautoilija itsekin.

Ja kun korjaus on kohtuuhintaista, ei se olisi enää liikenteen sähköistymistä hidastava tekijä, vaan suomalaiset uskaltaisivat ostaa myös käytettyjä sähköautoja ilman pelkoa korjauskulujen vuoksi velkaloukkuun joutumiselta.

– On myös tärkeätä, että eri puolilla maata on monenlaisia akkukorjaamoja. Ensiarvoista on, että kuluttaja aina tietää kuka vastaa akun turvalliseksi korjaamisesta ja se, että korjauskulut pysyvät kohtuullisina.

”Anna mun ajaa mökkitie”

Sari Multala naurahtaa, kun välitän hänen vastattavakseen erään Autoliiton jäsenen minulle esittämän kysymyksen.

Pitäisikö sähköauton akkujen ja niiden koteloiden kestää normaali ajelu suomalaisilla mökkiteillä?

– Olisihan se tärkeätä, että normaali henkilöauto kestää mökille menon, mutta toki jos kyseessä on todella kuoppainen mökkitie, niin silloin pitää ajaa varovaisemmin olipa alla minkä käyttövoiman auto tahansa. Onneksi oma mökkitie on varmasti käynyt jo tutuksi.

Mutta kuka vie saunaan vedet, se jää nähtäväksi.

Lähde: Lupa- ja valvontavirasto / Ohje ajovoima-akkujen käsittelyyn ja uudelleenkäyttöön (päivitetty 1.9.2026)