Koeajo: Volvo EX60 on pienistä kikkailuista huolimatta kuin paluu kotiin pitkäksi venähtäneen loman jälkeen

Volvo EX60 -täyssähköauto on sitä, mitä perinteiset Volvon omistajat ovat tottuneet odottamaan. Muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta.

Ruotsalaisvalmistajan kannalta olennaisin uutuus vuosiin, Volvo EX60 on saapunut Suomeen. Kävimme auton tarkemmat tekniset yksityiskohdat ja ensituntumat läpi keväällä ensikoeajoartikkelissa. Tuolloin kerroimme auton tuntuvan paremmin viimeistellyltä kuin pykälää kookkaamman luokan ES90- ja EX90-täyssähköautot. Tuolloin pystyttiin jo havaitsemaan, että ulkokuoreen suhteutettuna tilatehokkuus oli edellä mainittuja mallisisaruksia paremmalla tasolla.

Ajettavuuden ja sähkötekniikan uumoiltiin tuolloin olevan hyvällä tasolla, mutta sileät espanjalaiset tiet poikkeavat melkoisesti Suomen olosuhteista, joten niiden tarkempi ruotiminen jätettiin tuttuun tapaan pidempää kotimaan koeajoa varten ja nyt on sen aika.

EX60:ssä on tarjolla kolme eri akkuvaihtoehtoa ja näistä koeajoimme keskimmäisen, paremmalla Ultra-varustetasolla höystettynä. Tämä tarkoittaa 91,0 kilowattitunnin käytettävissä olevaa ajoakun kapasiteettiä. Yhdistetyksi WLTP-toimintamatkaksi ilmoitetaan 619 kilometriä. Yhdistetyssä matka-ajossa, enimmäkseen 100–120 km/h -nopeudella käytännön toimintamatkaksi alkusyksyn kelissä muodostui noin 450 kilometriä.

Akun esilämmitys toimii joko manuaalisesti itse kytkemällä, tai navigointipohjaisesti automaattisesti. Molemmat tavat toimivat koeajolla hyvin. Latausteho alkoi toistuvasti 370 kilowatista, eli korkeimmasta luvatusta. 15–80 % lataus vei hieman päälle varttitunnin. Keskilatausteho tuolla välillä oli siis reilusti yli 200 kW. Edellä mainitulla ajosuoritteella tuolla vartin latauksella ajaa lähes 300 km.

Sähkötekniikka vastaa siis ainakin lämpimissä olosuhteissa ilmoitettuja lukemia. Taso on erinomainen, muttei enää poikkeuksellinen. Saman tason esimerkiksi latausnopeudessa jakavat samassa luokassa kilpailevat uutuudet BMW iX3 ja Mercedes-Benz GLC.

Ajettavuudessa petrattu

Myös ajettavuudessa Volvo on palannut sille tasolle mitä moni merkkiuskollinen tuotteilta odottanee. Alustamukavuus on nelivetomalleihin kuuluvan sähköisesti säätyvän iskunvaimennuksen kanssa suorastaan erinomaisella tolalla. Perusasetuksella auto ylittää epätasaisuudet mukavasti, mutta kontrolloidusti ilman ylimääräisiä liikkeitä. Tarjolla on myös mukavuuspainotteisempi ajotila, jolloin auto keinahtelee hieman korostetusti monttujen yli.

Terävät töyssyt tuntuvat ohjaamossa ja huonommilla hiekkateillä kuljettajan korviin voi kantautua pientä räminää. Tätä pienoista pintakovuutta voisi helpottaa maltillisempi rengastus, koeajoyksilöön on ruksittu lisävarustelistalta kookkaat 22-tuumaiset pyörät. Tämä voisi myös parhaassa tapauksessa vaimentaa hieman rengasmelua. Auto ei ole tällaisenakaan äänekäs, mutta Suomen karkealla tiestöllä rengasmelun kyllä erottaa.

Kuten ulkomaan ensikoeajolla jo haisteltiin, ohjaustuntuma ei ole erinomaisella tasolla. Ohjaus palauttaa, mutta tuntuma on etäinen ja pienikokoinen ohjauspyörä korostaa videopelimäistä ajotuntumaa. Tämän kanssa kuitenkin pystyy elämään. Jarrutuntumasta ei jää kommentoitavaa, joka on poikkeuksetta hyvän tuntuman merkki.

Näkyvyys on joka suuntaan varsin hyvää, eikä peilienkään taakse jää pahoja katvealueita.

Perinteisempään suuntaan

Kokonaisuus tuntuu monin osin sellaiselta perinteiseltä Volvolta, mitä 2010-luvun jälkimmäisen puoliskon jälkeen on osattu odottaa. Sisustamateriaalit tuntuvat laadukkailta, istuimet ovat hyvin säädettävät ja laakeat. Tilaa on monen perheen tarpeeseen riittävästi. Aiemmasta poiketen ratin painikkeet on nyt taustavalaistu. Jokaiselle ikkunalle on jälleen omat katkaisimensa. Tavaratilan välipohjan syvälle poterolle on kehitetty kaksiosainen luukku joka parantaa käytettävyyttä. Kaikkiaan auto on siis askel perinteisempään skandinaaviseen tyyliin. Myös Volvoista jo vuosikymmenien ajalta tutut integroidut lasten istuinkorokkeet löytyy varustelistauksesta.

Mutta autosta löytyy myös paljon ei niin skandinaavisia toimintoja. Esimerkiksi koeajolla moitteettomasti toimineiden painikemallisten ovenkahvojen ja karmittomien lasien toiminta 10 vuoden iässä Suomen talvessa saattaa herättää epäilyksiä. Ja jos käyttöliittymä on jo uutena hieman nahkeatoiminen, miten se tulee ikääntymään? Pahimmat valikkoviidakkoseikkailut on onnistuttu välttämään, mutta esimerkiksi lasinpyyhkijöiden sadetunnistimen herkkyyttä on säädettävä keskinäytöltä.

Joka tapauksessa Volvo EX60:n esitys on hyvä. Toisaalta se asettuu hinta- ja kokoluokassaan myös kovaan kilpailuun saksalaisten kanssa. Malliston edullisin versio on takavetoinen ja 80 kWh:n nettokapasiteetin akulla varustettu Volvo EX60 P6 Plus. Tämän hinta alkaa 62 700 eurosta. Koeajoautomme P10 AWD -voimalinjan vaatimattomammalla Plus-varustelulla saa lyömällä tiskiin 3 200 euroa lisää rahaa, joten takavetomallin suosio jäänee pieneksi. Kaikkein isoimman, 112 kWh:n nettokapasiteetin (WLTP-toimintamatka 810 km) versioon pääsee käsiksi halvimmillaan 72 200 eurolla. Mallistosta löytyy myös myöhemmin ensi vuonna ilmestyvät seikkailuhenkisemmät ja korkeamman maavaran ilmajousitetut Cross Country -mallit, joiden lisähinta on tällä hetkellä kolmisen tuhatta euroa.