Koeajo: Mercedes-Benz GLC 400 4Matic ei suotta ujostele, eikä ole kyllä syytäkään

Entistä korskeampi valaistu maski huutaa huomiota, mutta kaikki muukin on pistetty uusiksi.

Premium-luokan kaupunkimaasturien ostajille on luvassa vaikea valinta, tarjolla on toinen toistaan uudempia ehdokkaita. Mercedes-Benz GLC on juuri rantautunut Suomeen lähes yhtä aikaa pahimman kilpakumppaninsa BMW iX3:n kanssa. Toinen saksalaisduo, Audi Q6 ja Porsche Macan eivät ole vielä nekään iällä pilattuja, niitä on saanut kaupasta vuoden verran. Viidentenä joukkoon mielii toki myös Volvo EX60, jonka ensimmäiset yksilöt saapuvat maahan kesällä.

Mercedes-Benz rukkaa mallinimistöään uusiksi: EQ-sarja ei enää kasva. GLC korvaa mallistost jo poistuneen EQC:n – ulkoinen olemus ja mittasuhteet ovat entisellään, mutta tekniikka kokonaan uutta sukupolvea. Liekö suht' saman kokoiselle EQE SUV:illekaan enää sijaa mallistossa?

GLC 400 4Matic on aluksi ainoa saatavilla oleva voimalinja. 400 ei kerro suoraan mitään, teholukema on kilowatteina 360 ja hevosvoimina 490, oletettavasti jatkossa valikoima laajenee molempiin suuntiin. Suomessa vetotapa on aina nelivetoinen 4Matic. Koeajoauto oli runsaasti lisävarusteltu mm. hyperscreenillä, ilmajousituksella ja nelipyöräohjauksella.

Tilat, ilmajousitus ja äänieristys hemmottelevat matkustajia

Uusi GLC on kookkaampi kuin kumpikaan edeltäjistä, EQC tai polttomoottorinen GLC.

Senttejä on tullut joka suuntaan niin sisä- kuin ulkomittoihinkin. Niinpä tilaa on runsaasti ja takaistuimelle sopii kolmekin, vaikka tyyliin ei. Istuma-asento on luonteva ja istuimien muotoilu onnistunut, joten pitkätkin taipaleet sujuvat leppoisasti.

Myös tavaratila on kookas. Selkänoja kaatuu kolmessa osassa 40:20:40, sopivasti hiihtoreissuja ajatellen. Lisäksi nokalta löytyy toinen tavaratila, joka sekin on 127-litraisena käyttökelpoinen. Sen saa avattua näppärästi konepellin logoa painamalla, lisäksi joutuu kuitenkin avaamaan tuulihaan.

Lisävarusteisella ilmajousituksella GLC selvittää niin isot heitot kuin mukulakivetyksen mainiosti. Mukavuuden kruunaa kuiskaava hiljaisuus. Uskaltaisiko ilman peräkkäistä vertailua julistaa Mersun luokan mukavimmaksi?

Samalla kyllä on tunnustettava iX3 ja Macan vähän terävämmiksi ajettavuudeltaan. Huono ei ole Mersukaan: pehmeydestä huolimatta ilmajousitus ei päästä koria kallistelemaan. Ohjauksesta löytyy tarkkuutta ja tuntoa. Nelipyöräohjaus (lisävaruste) tekee isosta autosta ketterän, ja kamerat ympäriinsä helpottavat lisää.

Ilmajousituksella maavaraa voi nostaa huonolla tiellä 2,5 cm ja maastossa offroad-ohjelmalla tuplaten aina 20,7 senttimetriin asti. Uutena ominaisuutena GLC osaa merkata vaikka oman pihan jyrkän ajoluiskan ja nostaa maavaraa automaattisesti joka kerta. Myös muiden pilveen liitettyjen Mercedesten ilmoittamien epätasaisuuksien kohdalla jousitus osaa nostaa maavaraa ja säätää iskunvaimennusta.

Valtava näyttö hallitsee sisänäkymää ja ehkä vähän ajotapahtumiakin

Ehkä eniten mielipiteitä jakaa GLC:n uusi kojelauta, tai pikemminkin laajakulmaviihdekeskus. Wau-efektiltä ei pysty välttymään: koko auton levyinen metrinen näyttöruutu (lisävaruste) on huikea ja grafiikka sekä värit teräviä, ja ilman aktiivista opettelua uusia ominaisuuksia löytynee vielä leasing-kauden loppupuolellakin. Toiminnot ovat nopeita, mutta kaikki jujut eivät löydy ensimmäisellä yrittämällä. Virtuaaliavustin ja tekoäly ovat apuna.

Ruudun koko yhdessä tunnelman ja ajotilan mukaan vaihtuvien ja musiikin mukaan sykkivien valolistojen kanssa tekevät toisaalta vähän levottoman olon. Päivällä näytön erinomainen kirkkaus kostautuu pimeällä, valosaasteen määrä on häiritsevä. Himmentäminen pitää tehdä valikoista, mutta Saabista tutulle black panel -napille olisi käyttöä.

Valtavan ruudun hyödyntäminen oudoksuttaa, sillä yhdistelmänäytössä radion pikkuruudussa näkyy vain kolme radiokanavaa, mutta kun radion näytön klikkaa auki, sittenkin valittavissa olevia kanavia näkyy yhtä aikaa vain neljä! Noh, toisaalta auton kohderyhmälle riittänee Kasari, Classic hits, Nostalgia ja Iskelmäradio.

Jos toimintojen etsiminen ja infoähky vievät runsaasti kuljettajan huomiota, hänen tarkkaavaisuuttaan vahtiva järjestelmä alkaa huomauttelemaan ja lopuksi uhkailemaan auton hätäpysäytyksellä. Matkustajan näytöllä leffa keskeytyy, jos kuski erehtyy vilkaisemaan sitä. Varoitusjärjestelmän voi toki kytkeä pois, jos se tuntuu liian holhoavalta. On kuitenkin helpompi yrittää arvostaa huolenpitoa, kuin jaksaa joka käynnistyksen jälkeen kytkeä ne pois.

Rutkasti tehoa, mutta maltillinen kulutus

GLC:ssä on molemmilla akseleilla oma sähkömoottorinsa. Takamoottorilla (270 kW/367 hv) on kaksi vaihdetta kulutuksen vähentämiseksi. Etumoottori (140 kW/190 hv) puolestaan kytkeytyy irti, kun tehoa tai nelivetoa ei tarvita. Suorituskyky on muikea, silti tehon sujuva annostelu on helppoa.

Kunpa energian talteenoton säätökin toimisi sulavammin. Kolmen tason erot ovat jyrkät, vapaa rullaus, kevyt ja runsaampi jarrutus; valinta tapahtuu kylläkin kätevästi vaihdeviiksestä. Toisaalta automaattiasetus toimii niin hyvin, että rekuperaatioon ei oikeastaan tarvitse puuttua.

Jarrupolkimen tunto on hyvä. Tehokkaan rekuperaation ansiosta levyjarruja tarvitsee vain hätäjarrutuksissa ja aivan jarrutuksen viime metreillä. Jarrulevyjen puhdistamiseksi ja kuivaamiseksi auto suorittaa automaattisesti kevyitä puhdistusjarrutuksia. Jarrutukset kuitenkin huonontavat WLTP-kulutusta ja -toimintamatkaa, niinpä Suomen olosuhteissa kuljettajan on myös mahdollista valita tehokkaampi jarrujen puhdistustoiminto valikoista.

GLC:n kulutus on varsinkin voimavaroihin nähden maltillinen. Kunhan moottoritietä ei posota yhtenään, keskikulutuksen saa ainakin kevätauringossa jäämään alle 20 kWh/100 km. Tällöin toimintamatka yltää 500 kilometriin. Käyttöjännitteen nosto 800 volttiin mahdollistaa 300 kW:in ylittävän lataustehon. Optimilämpötilassa on mahdollista ladata 300 km toimintamatkaa kymmenessä minuutissa.