Koeajo: kookas Škoda Peaq kruunasi itse itsensä – vaaleilla tulos olisi voinut olla toinen

Tšekkiläiset ovat niin varmoja tekemisensä tasosta, että ovat voineet ryhtyä nimihassutteluun. Onko Škoda Peaq valmistajansa huippumalli, kuten nimi lupaa?

Tšekkiläiset eivät tunnetusti tyydy rakentamaan ainoastaan Volkswagenin tuotteiden sisarmalleja, joihin vaihdettaisiin ainoastaan logo ja vaatimattomammat varusteet. Tämän linjauksen jatkumona esiteltiin Škoda Peaq, kookas täyssähköinen katumaasturi, jolle ei konsernin sisältä löydy lainkaan suoraa kilpailijaa.

Uutuuden mallinimi Peaq kääntyy suomeksi muotoon huippu. Škodan itsensä mukaan valmistajalta itseltäänkään ei löydy siis kilpailijaa kookkaalle sähkökatumaasturille. Tämän spekuloimiseen palataan jutun loppupuolella.

Valmistajan omaa pioneerityötä Peaqissa on esiin ponnahtavat ovenkahvat. Ensituntumalta toteutus tuntuu sarjassaan jämäkältä ja laadukkaalta, mutta käytännön edut perinteisiin ovenkahvoihin ovat minimaaliset. Suomalaisittain Škodassa on totuttu ehkä vähemmän näyttäviin, mutta rationaalisiin ratkaisuihin, joita piiloutuvat ovenkahvat eivät ainakaan periaatetasolla edusta.

Akkuvaihtoehtoja on kaksi: 63 ja 91 kilowattituntia. Pienempi akku on saatavilla ainoastaan takavetoiseen malliin. Tällaisen alkaen-version WLTP-toimintamatkaksi ilmoitetaan noin 450 kilometriä ja huippulataustehoksi 160 kilowattia. Isompiakkuinen on saatavilla taka- tai nelivetoisena ja näiden WLTP-toimintamatkat nousevat yli 600 kilometrin. Latausteho voi olla korkeimmillaan 199 kW. Molempien akkuvariaatioiden kerrotaan latautuvan parhaassa tapauksessa 10–80 % varausvälin pikkuista vaille puolessa tunnissa.

Lähes kolmen metrin akseliväli ja yli 4,8 metriä pitkä kori yhdistettynä tehokkaaseen tilankäyttöön tarkoittaa oikeasti tilavaa autoa. Onhan kyseessä Škodan kookkain henkilöauto koskaan. Peaqin voi valita joko 5- tai 7-paikkaisena, kolmannen rivin istuimista joutuu köyhtymään noin tuhat euroa sekä muutaman kymmentä litraa tavaratilaa silloinkin kun penkit ovat kaadetut. Lisäistuimien hinta ei ole siis paha ja maahantuojan mukaan seitsenpaikkaisten mallien ennakkomyynti on yllättänyt positiivisesti.

Kiitettävän tilava

Kuten arvata saattaa, kuljettajan paikalla tilat ovat mainiot. Lisäksi kuljettajan niskatyynyjen ansiosta pään tukeen nojaaminen on miellyttävää. Tilat ovat kiitettävät myös keskirivillä. Sähköautoille tyypilliseen tapaan lattia on polttomoottorimalleja korkeammalla, mutta yli 185-senttimetrisenkin kuljettajan taakse mahtuu toinen samanpituinen istumaan jalat pitkälle kurottaen, joten reisituen puutekaan ei juuri vaivaa. Myös pään tilaa on keskirivillä erinomaisesti.

Kolmannella rivillä tilaa ei juuri ole, mikäli keskirivin istuimet ovat taka-asennossa. Tämä on kuitenkin kokoluokassa tyypillistä. Auton lattia kohoaa kolmannen penkkirivin kohdalla entistä korkeammalle, joka vie sitä vähäistä jalkatilaa ja rokottanee käytettävyyttä vaikka takana istuisi lapsia. Keskirivin istuimia edemmäksi säätämällä tilanne paranee kuitenkin merkittävästi.

Kolmannen penkkirivin kanssa tavaratilaa ei edes voi jäädä merkittävästi, mutta 300 litraa on seitsenpaikkaiselle hyvä lukema. Penkit alas taitettuna tilaa onkin valtavasti: 900 l ja kokonaan ilman kyseistä penkkiriviä tilaa on jo 935 l. MEB-perusrakenteen autoista yleensä tyystin puuttuva etutavaratila on niukka, mutta taitava johdontaittelija saa sinne sopimaan latauskaapelin, ja sen lisäksi etukonttiin on tehty paikka myös hattuhyllylle.

Ohjaamokehitystä tapahtunut

Fyysiset kytkimet tuntuvat tänä päivänä edustavan jopa pientä premiumia. Ei siis ihme, että Škoda on tuonut Peaqiin keinukytkimet sisäilman lämpötilan ja puhalluksen voimakkuuden säätämiselle. Myös ratista löytyvät painikkeet ovat perinteisiä nappuloita, eikä MEB-perusrakenteessa aiemmin kirottuja hipaisukytkimiä.

10,25-tuumainen mittaristo on iso parannus Škodan aiempiin saman perusrakenteen sähköautoihin nähden. Erityistä silmäkarkkia tai monipuolista muokattavuutta mittaristo ei tarjoa vieläkään, mutta esimerkiksi iso karttanäkymä on erittäin tervetullut.

Tietoviihdejärjestelmän näyttö on 13,6-tuumainen ja asennettu pystysuuntaan. Näytön alareunan kiinteisiin säätöihin ylettää ranne keskikonsoliin tuettunakin, mutta näytön kallistuksen vuoksi yläreunan toimintoihin joutuu hieman kurkottelemaan.

Positiivisena toimintona Peaq tarjoaa mahdollisuuden ajamaan lähdettäessä palauttaa edellisen ajokerran asetukset aktiivisille ajoavustimille yhdellä painalluksella. Koko avustinvalikkorumbaa ei siis tarvitse käydä läpi jokaisen ajokerran jälkeen.

Istuin- ja verhoilumateriaalit tuntuvat luokassaan varsin laadukkaille, mutta Superb-mallin parhaimmillaan tarjoamaan premium-vaikutelmaan ei ylletä. Toisaalta, harva aivan ylähyllyn nappanahkoja autoon todennäköisesti ruksisikaan.

Kookas, muttei kömpelö

Ajossa isot ulkomitat tuntuvat. Auto ei ole lukujen valossa edes nelivetoisena erityisen kömpelö, sillä kääntöympyrän halkaisija on reilut 12 metriä. Silti Peaqissa tuntuu, että ahtaammissa paikoissa saa olla erityisen tarkkana.

Nelivetomallin saa liikkumaan halutessaan ripeästikin, mutta korkea massa ei siihen varsinaisesti houkuttele. Ohjauksesta ei löydy merkittävää moitittavaa. Alustamukavuus antaa kohtuullisen mukavan ensivaikutelman. Isompia töyssyjä ei tarvitse pelätä, mutta ajoittain pintakovuutta on havaittavissa pienoisen pituussuuntaisen nypytyksen muodossa. Palataan tarkempaan ajettavuuden ruotimiseen kuitenkin myöhemmin, kun auto saadaan kotimaassa perinpohjaisempaan koeajoon.

Peaq saapuu Suomeen vuoden 2027 puolella. Kaikkein edullisin versio Peaq 60 Selection maksaa 50 490 euroa. Isoakkuisen saa halvimmillaan 54 890 euroon ja nelivetomallin 57 990 eurolla.

Mutta palataan vielä Škodan mallinimen valintaan. Ei voi tietenkään kiistää, etteikö Peaq olisi kookkain ja tilavin Škodan valmistama henkilöauto koskaan. Tavaratila tuntuu loputtoman pitkältä ja sisätiloillekin riittää pituutta jaettavaksi – tarvittaessa vaikka kolmosriville. Sikäli kyse on malliston kärkimallista. MEB-perusrakenteelle ei ole kuitenkaan onnistuttu, tai vaivauduttu, rakentamaan erityisen loisteliaita autoja. Eikä tietysti ole tarkoituskaan, onhan kyse tavallisista arkiautoista, joiden hinta pitäisi saada painettua hyvästä sähkövoimalinjasta huolimatta suhteellisen alas. Hieman kuitenkin tekisi mieli haastaa huippumallin asemaa sillä, että Škoda Superb on joissain sukupolvissaan onnistunut tarjoamaan oikeasti luokkaa hintavampien ja tasokkaammaksi miellettyjen autojen tunnelmaa, johon Peaq ei kuitenkaan yllä.