Käytetty erikoisuus: Luukkulamppuinen Volvo 480 ES ’88

Musta ja kiilamainen Volvo 480 ES on yksi kasarin juppikauden symboleista.

Volvon 480 on merkin etuvetoisuuden airut. Tavanomaisemman näköiset, nekin hollantilaisperäiset 440 ja 460 tulivat markkinoille vuonna 1988, mutta halo-mallina toiminut 480 julkistettiin jo syksyllä 1985 ja laitettiin myyntiin keväällä 1986. Huomattavan laatikkomaisia autoja myyneelle Volvolle ja sen asiakaskunnalle tämä jännittävän näköinen alankomaalainen ovistoppari oli vähintäänkin yhtä suuri loikka muotoilultaan kuin vetotavaltaan. Tälle 1980-luvun puolivälissä syntyneelle kirjoittajalle 480 oli niitä ensimmäisiä unelma-autoja, mutta "etuvetovolvon" roolissa on saanut toimia vain kulmavaihdevikainen XC70 monta vuosikymmentä myöhemmin.

Volvo 480 on myöskin siitä erikoinen auto, että se suunniteltiin Yhdysvaltojen coupe-markkinoita ajatellen, mutta jenkkeihin sitä ei koskaan viety. Amerikkalaiset myyntitoiveet näkyvät 480:n muotoilussa monessa paikkaa, sillä sen keulaa hallitsevat luukkulamput otettiin mukaan vain siksi, että auto täyttäisi yhdysvaltalaiset määräykset ajovalojen korkeudesta. Myös oranssit sivuheijastimet ovat tätä perua. Muotoiluvaiheessa Volvon tutuksi tullut keulamaski diagonaalisella listalla oli tarkoitus jättää kokonaan pois, mutta johtoporras vaati sen keulalle: siispä 480:ssä se on hieman hämmentävästi puskurin alla.

Yksikään 480:n Renault-pohjaisista moottoreista ei ole mikään voimanpesä. Perusmallin 1.7-litrainen, Renault 19:stä ja 21:stä tuttu moottori tarjosi haikeat 109 hevosvoimaa, minkä kulkuhaluja kyllä avitti kevyt 1000 kilon paino. Turbomalli tuli tarjolle pari vuotta myöhemmin, ja siinä oli kaikkiaan 11 hevosvoimaa enemmän. 1990-luvulle tultaessa 1.7-litraisen ahtamattoman moottorivaihtoehdon tehot tippuivat alle sataan heppaan kiitos katalysaattorin, joten vuonna 1993 esiteltiin kaksilitrainen, 110-hevosvoimainen malli. Näitä moottoreita myytiin myös sedanversioissa, ja vain 1.7-litrainen turbomalli ylti 200 km/h huippunopeuteen tai alle 9 sekunnin kiihtyvyyteen nollasta sataan. Englantilainen Lotus pyydettiin säätämään ajettavuus kuntoon, minkä yritys tekikin. Lotuksen alusta-asiantuntemuksesta nautti myös 480:n kanssa samoihin aikoihin myyty GM-pohjainen Isuzu Piazza, joita ei Suomessa ole montaa.

Prototyyppiasteelle jääneitä kokeiluita olivat vuonna 1990 esitelty avomalli sekä 1986 esitelty täyssähköinen testiauto, jossa oli 15,6 kWh suuruinen akusto. Tuo noin sadan kilometrin kantamaan yltänyt sähkö-480 oli vain kaksipaikkainen.

Myöhempinä vuosikymmeninä 480:sta on tullut jonkinsorttinen kulttiauto. Uutena pienet sähköviat häiritsivät 480-kuljettajia, mutta laatu parani 1990-luvun aikana. Sama ruosteherkkyys piinasi koria, kuin 440:ssa ja 460:ssa, ja takakaaret ovat menneet yhtä lailla korpuksi monessa yksilössä. Aukeavan takalasin alla olevat jääkiekkomailan muotoiset takavalot ovat tupanneet haalistumaan ja niiden ylälaidat halkeileimaan. 480 oli kuitenkin sen verran vahva tuote muotoilullisesti, että 2000-luvulla esitelty C30-coupe oli ilmiselvä hatunnosto sille. Myös pienessä C30:ssa oli neljä erillisistuinta 480:n tapaan sekä pysty perä, jonka takaluukkuna toimi nouseva lasinen ikkuna.

Suomessa 480 ES oli perusmallinakin uutena kallis, sillä sellaisen hinnalla sai kaksi Volvo 340:tä. Hieman samannäköinen, alusta asti kaksilitraisella moottorilla varustettu, myös luukkulamppuinen Honda Accord Aerodeck maksoi alle 140 000 markkaa, kun 1.7-ltrainen Volvo maksoi yli 170 000 mk.

Nyt 2020-luvulla, putkahtelee nelikasikymppistä Volvoa aina silloin tällöin myyntiin kesäkauden tultua. Kehnoimmat yksilöt ovat kadonneet teiltä jo kauan sitten, ja Nettiautossa myytävät 480:t ovat useimmiten jo pitkään vaalittuja harrasteautoja. Tulevan klassikon leimaa ne ovat kantaneet pitkään, ja 40 vuotta vanhalle automallille klassikkostatuksen soisikin jo mielellään.

Valkeakoskella myytävällä yksilöllä on mittarissaan vasta 55 000 km, mutta tähän on itse asiassa syynä se, että mittaristo on vaihdettu uuteen 42 000 kilometrin kohdalla. Näissä autoissa on monesti ollut mittaristovikoja ja vaihtotyöstä on useimmiten huoltokirjassa asianmukainen merkintä. Sähkölaitteiden mainitaan toimivan 98-prosenttisesti kuten kuuluu, ja autosta on sitä nyt myyvää harrastajaa ennen pitänyt huolta Volvo-mekaanikko omana autonaan. Vanteina ovat alkuperäiset viisipuolaiset 14-tuumaiset, jotka korostavat muotoilun kiilamaisuutta.

Kun korikin on kunnossa, penkit ehjät ja tekniikka pelaa, ei tämän hienompaa luukkulamppu-Volvoa löydä helposti alta viiden tonnin.

(Lähde: Nettiauto)