19.2.2024

Käytetyt erikoisuudet: ”pala suomalaista ralliautoilun historiaa”

”Tietäjät tietää, kyselijät kyselee ja ostaja soittaa”. Lähtisitkö näillä tiedoilla soittamaan ostaaksesi Volvo 66 -ralliauton?

Edellä mainitut lainaukset ovat käytännössä kaikki, mitä myyjä kertoo Tori Autoissa myynnissä olevasta Volvo 66 -ralliautosta. Kuviakin myynti-ilmoitukseen on liitetty vain kolme, joista yksi on auton ulkopuolen sivuprofiilikuva, yksi kabiinista ja yksi konehuoneesta.

Ensimmäinen kuvista sentään paljastaa, miksi kyseessä on ”pala suomalaista ralliautoilun historiaa”. Ovessa nimittäin lukee kuljettajan nimenä Leo Kinnunen. Ja kyseessä tosiaan on sama auto, jolla Leo Kinnunen ajoi Pohjola-rallin voittoon vuonna 1976. Ja kartturina Kinnusella tuossa rallissa oli, ei enempää eikä vähempää kuin Jorma Pulkkinen.

1970-luvulla ei vielä edes osattu unelmoida nelivetoisista ralliautoista, mutta piskuisella hihnavetoisella Volvolla ajettu voitto oli silti sensaatiomainen. Ja voiton suuruus korostuu vielä, kun katsotaan tarkemmin tulosluetteloa, ja nimiä jotka Kinnunen kisassa peittosi. Taakse jäivät mm. Timo Salonen (Sunbeam Avenger), Simo Lampinen (Saab 96), Tapio Rainio (Saab 96), Hannu Valtaharju (Opel Ascona) sekä Henri Toivonen (Chrysler Avenger). Kaikki kovia rattimiehiä jopa maailmanmestaruuteen asti.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ensin Daf 66, sitten Volvo 66

Mutta minkälainen auto oli Leo Kinnusen voittoauton lähtökohtana? Vaikka merkki on Volvo, niin alkujaan se oli hollantilainen Daf 66, jonka suunnitteli Giovanni Michelotti. Nykyisin Daf tunnetaan lähinnä kuorma-autovalmistajana, mutta vuonna 1932 perustettu yritys aloitti konepajana, erikoistui sitten perävaunujen rakentamiseen, kunnes alkoi valmistaa itse sekä kuorma- että linja-autoja.

Ensimmäinen henkilöauto Dafin tuotantolinjalta putkahti vuonna 1958, ja heti alusta lähtien yhtenä - tai paremminkin tunnetuimpana - tuntomerkkinä oli portaaton Variomatic-vaihteisto. Toinen vaihteiston erikoisuus oli, että auto kulki käytännössä (vai teoriassa) yhtä kovaa sekä eteen- että taaksepäin. Kotimaassaan Dafille olikin kokonaan oma kilpasarja, jossa variaattorivetoisilla 66-malleilla kilpailtiin radalla - ajamalla takaperin.

Vuonna 1972 esiteltyä Daf 66 -mallia ehdittiin valmistaa kunnioitettavat 146 297 kappaletta, ja auton historia jatkui sen jälkeenkin, mutta Volvon ostettua Dafin henkilöautotoiminnot, vaihtui automallin nimi muotoon Volvo 66.

Tekniikka pysyi muuten ennallaan, mutta Volvon nimen ja maineen velvoittamana turvallisuusasioihin tehtiin useita parannuksia. Istuimiin lisättiin niskatuet, ovien sisään teräksiset sivutörmäyssuojat, kokoonpainuva ohjausakseli, isommat puskurit ja lisäksi vaihteistoon tuli erillinen park-asento. Viimeisin lisäys tehtiin siksi, että Daf 66:ssa moottorin ollessa kylmä ja joutokäynnin normaalia korkeampi auton ajosuunnan vaihto oli käytännössä mahdotonta muuten kuin sammuttamalla ensin moottori.

Volvoa ei coupe kiinnostanut

Volvo 66 jatkoi samalla perustekniikalla kuin Daf 66, ja moottorivaihtoehtoja oli kaksi, pienempi oli 1108-kuutioinen ja isompi 1289-kuutioinen Renaultin valmistama työntötanko-rivinelonen. Tehot olivat 47 ja 57 hevosvoimaa.

Dafin aikana korivaihtoehtoja oli kolme; kaksiovinen sedan, kolmiovinen farmari sekä 2+2paikkainen coupe. Volvo ei enää jatkanut coupe-mallin valmistusta, vaan typisti korivaihtoehdot kahteen. Vaikka Volvo 66 oli siis teknisesti käytännössä identtinen Daf 66:n kanssa, niin Volvon kohdalla suunnittelijan nimeksi vaihtui Giovanni Michelotin sijaan John de Vries.

Volvo 66:n nimellä mallia valmistettiin vuoteen 1980 asti ja sitä myytiin noin 106 000 kappaletta. Vaikka Volvolla oli vahva asema Ruotsissa ja myös muissa Pohjoismaissa, niin 66-mallia vannoutuneet volvoilijat eivät pitäneet oikeana Volvona, ja sen päämarkkina olikin Pohjoismaiden sijaan Manner-Eurooppa.  Volvo 66:n jälkeen Variomatic-vaihteisto nähtiin Volvo 300-malleissa, jota voidaan pitää 66:n seuraajana.

Tarjousten perusteella

Nyt myynnissä oleva auto on vuodelta 1976. Moottori on vaihtoehdoista suurempi, eli 1300-kuutioinen. Myynti-ilmoituksen mukaan auton mittarilukema on 75 882 kilometriä. Autolle ei ole ilmoitettu pyyntihintaa, vaan myyjä odottaa ostajakandidaatin tekevän siitä tarjouksen.

Teksti: Janne Huhtala; Kuvat: Tori Autot

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lisää aiheesta

Luetuimmat