Oliko sinulla uuden kuljettajan tunnuksena toiminut 80-lätkä?

80-lätkä toimi uuden kuljettajan tunnuksena vuoden 1996 alkuun saakka. Se sisälsi myös kuljettajakohtaisen nopeusrajoituksen.

Itse sain kauan odottamani henkilöauton ajokortin helmikuun alkupäivinä vuonna 1995. Kun tutkintopaikalta palattiin autokoululle, käteeni ojennettiin 80-lätkä, jonka taustapuolella oli Autokoulun logo ja yhteystiedot. Lätkä oli laitettava auton takalasille ja pidettävä siellä jatko-opetuksen eli ns. ”kakkosvaiheen” suorittamiseen saakka – siis niin sanotun ”välivaiheen” ajan.

Kakkosvaiheeseen sai tulla aikaisintaan puolen vuoden kuluttua ja se piti olla suoritettuna viimeistään kahden vuoden sisällä ajokokeen läpäisystä. Ainakin enemmän autoilevilla kavereillani – itseni mukaan lukien – oli tapana käydä kakkosvaihe heti, kun se vaan oli mahdollista, jotta 80-lätkästä ja siihen liittyvästä 80 km/h kuljettajakohtaisesta nopeusrajoituksesta pääsi mahdollisimman nopeasti eroon.

Erilaisia kiinnitystapoja

80-lätkiä oli kiinnitystavaltaan erilaisia. Yleisimmässä mallissa oli pieni tiivisteen väliin työnnettävä muovilipare lätkän alareunassa ja ajatus oli, että sen avulla lätkän sai pysymään lasilla, sen sisäpinnalla.

Toinen suosittu kiinnitystapa oli pieni imukuppi, joka oli kiinnitetty lätkän yläreunaan. Itse suosin tällaista, koska automiehenä ajattelin, ettei lasin tiivisteelle tee hyvää työnnellä sinne väliin yhtään mitään. Imukuppilätkä oli myös helppo irrottaa lasista, mikäli autolla ajoi joku muu perheenjäsen – lätkän sai nimittäin nostettua irti imukupista irrottamatta itse kuppia.

Aloittelijan leima otsassa

Lätkän ajatuksena oli kertoa takana ajaville, että edessä ajaa tuore kuljettaja, joka vasta harjoittelee itsenäisesti autolla ajamista.

Uudelle kuljettajalle oli asetettu myös 80 km/h kuljettajakohtainen rajoitus, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että sellaisilla tieosuuksilla, joilla tie- tai aluekohtainen nopeusrajoitus oli yli 80 km/h piti 80-lätkän kanssa ajella enintään 80 km/h nopeutta. Muilla tieosuuksilla ajeltiin sitten tie- tai aluekohtaisten nopeusrajoitusten mukaisesti.

Lätkän vaikutus kanssa-autoilijoihin ei ollut toivottua. Sen sijaan, että se olisi lisännyt muiden ajoneuvojen kuljettajien ymmärrystä uutta kuljettajaa kohtaa, se tuntui enemmän provosoivan heitä. Moni uusi kuljettaja lätkineen joutuikin vastaanottamaan erilaisia tieraivon purkauksia kokeneemmilta autoilijoilta.

Ainakin omassa kaveripiirissäni moni halusikin uuden kuljettajan leiman pois otsasta ja päätyi pitämään 80-lätkää ”piilossa” hattuhyllyllä tai tavaratilan pohjalla välttyäkseen muiden autoilijoiden raivonpurkauksilta. Mikäli poliisi olisi sitten sattunut pysäyttämään, suunnittelivat he toteavansa ”lätkän huomaamatta pudonneen lasilta”. Muistaakseni kukaan tuttavistani ei joutunut tätä selitystä kuitenkaan käyttämään, joten en osaa sanoa, kuinka hyvin selitykset sitten oikeasti olisivat menneet läpi.

Poistui käytöstä reilut 30 vuotta sitten

Lopulta 80-lätkän käyttövelvoitteesta päätettiin luopua vuoden 1996 alusta alkaen, koska sillä ei katsottu saavutettavan toivottavaa hyötyä – vaan pikemminkin haittaa.

Olin siis viimeistä vuosikertaa, jolla oli mahdollisuus tämä ihanuus kokea.