Muistatko Mobiran Talkman NMT-puhelimet?

Tämä noin viisikiloinen ”näppärä” matkaviestin oli vain harvojen herkkua.

Markkinoille tullessaan Mobira Talkman puhelinta pidettiin edistyksellisenä, koska se ei ollut pelkkä autopuhelin vaan mahdollisti puhelimen ottamisen näppärästi mukaan myös auton ulkopuolelle: kokouksiin, ravintolaan, rannalle – mihin ikinä käyttäjä sitten halusikaan. Nykyaikaisiin, toinen toistaan pienempiin, GSM-puhelimiin tottunut käyttäjä saattaa tosin olla tuosta ”näppäryydestä” eri mieltä – Mobira Talkman painoi nimittäin viitisen kilogrammaa.

Talkmaniin oli saatavilla myös autosarja, jossa puhelin laitettiin usein tavaratilaan asennettuun telineeseensä. Tällöin se kytkeytyi auton ulkopuoliseen antenniin ja puheluita soitettiin kojelautaan asennetulla erillisellä luurilla. Mikäli autoon ei oltu asennettu erillistä luuria, oli kannettavasta puhelimesta mahdollisuus irrottaa luuri ja siirtää sen autoon sisälle silloin, kun puhelinta käytettiin autosarjassa.

Piippauksia ja pätkintää

NMT-puhelimien yleisin suuntanumero 1980-luvulla oli 949 eli puhelinnumero oli tyypillisesti 949-XXXXXX. Puhelut olivat analogisia ja käytännössä salaamattomia, jolloin niiden kuunteleminen oli osaavalle ja oikeanlaiset laitteet omistavalle henkilölle suhteellisen helppoa. 1990-luvun alkuvuosina GSM-verkko (Global System for Mobile communications SIM-kortteineen toi sitten tullessaan digitaalisen salauksen, joka paransi tietoturvaa olennaisesti.

Muistan lapsuudestani, että kun joku soitti NMT-puhelimesta lankaverkkoon, kuuli heti, että puhelu tulee matkapuhelimesta. Puheluille ominaista oli, että puheen seassa kuului aika ajoin piippauksia ja tietynlaista pätkimistä, johon ei taas lanka-, eikä myöhemmin GSM-, verkkojen puheluissa taas törmännyt.

Ne piirsivät, joilla oli liitua

Mobira Talkman oli erittäin kallis puhelin ja näin ollen vain harvojen saatavilla. Käytännössä niitä näki lähinnä yritysjohtajilla, lääkäreillä, juristeilla ja paljon tien päällä olevilla myyntimiehillä.

Vilperin perikunta teki lähes 10 vuotta Mobira Talkmanin esittelyn jälkeen Piirimyyjä-kappaleen, jossa laulettiin, että ”osastopäällikköni kertoi sen, must tulee piirimyyjä. Saan autoedun ja NMT:n, must tulee piirimyyjä”. Tämä mielestäni kuvastaa hyvin sitä, minkälainen statussymboli NMT-puhelin oli vielä 90-luvun alkuvuosinakin.

Yritin internetin syövereistä etsiä tarkkaa hintatietoa Mobira Talkmanille 1980-luvun alkupuolella. Hintamuistelmia kyllä löytyi, mutta ei miltään kovin viralliselta taholta. Lisäksi niissä tuntui olevan hajontaa aika paljon. Eräs tuttavani muisteli, että olisi Talkmanista autosarjan kanssa maksanut aikanaan 22 000 markkaa. Tämä lienee ainakin lähellä totuutta.