Käytetyt erikoisuudet: Vain 25,000 kilometriä ajettu, uudenveroinen Toyota Carina E

Uutta vastaava melkein 30-vuotias arkiauto on paljon harvinaisempi kuin hellänä pidetty ja siistinä vaalittu urheiluauto. Tämä E-mallin Carina on siinä mielessä maailmanluokan harvinaisuus.

Suomalaiseen katukuvaan ovat erottamattomasti kuuluneet Toyota Corollat ja Carinat – ainakin siihen asti, kun ruoste on erottanut autot ja kuljettajat toisistaan. Tekniikka on kestänyt koreja pidempään, ja kun katsastusleimaa ei ole enää lähdetty hakemaan, moni Toyota on laivattu lämpimämpiin olosuhteisiin. Viimeinen Carina-mallinimellä Suomessa myyty Toyota oli keväällä 1992 esitelty Carina E, jonka E-kirjain tarkoitti loppujen lopuksi Eurooppaa. Ensimmäiset vuosimallit tuotiin Japanista, jonka jälkeen Suomessa myytiin Iso-Britanniassa valmistettuja Carinoita. Burnastonissa, Derbyshiressä sijaitseva Toyota Motor Manufacturing UK on suunnilleen saman matkan päässä sekä Manchesterista, Birminghamista että Sheffieldistä.

Millainen olisi täydellinen Toyota Carina E? Mallipaletista löytyi sekä perusmalleja pienemmillä moottoreilla, että 16-venttilisellä kaksilitraisella moottorilla varustettu GTi-malli, joka kyllä vaatii harjaantunutta Toyota-silmää erottuakseen muista Carinoista: vauhtiversiossa oli melkein huomaamaton spoileri takakontin päällä, sumuvalot ja vaatimattoman näköiset alumiinivanteet.

Carinaa tarjottiin myös kaksilitraisella turbodieselillä, joka oli Toyotan omaa moottorituotantoa. Euro-Corollaa kun puolestaan myytiin lyhyen aikaa vuosituhannen vaihteen tienoilla PSA:lta hankituilla 1.9-litraisilla dieseleillä, kunnes ne jälleen korvattiin Toyotan omilla moottoreilla.

Kaikkein erikoisin Carina E oli kuitenkin Japanin markkinoiden Caldina-farmari, jota sai myöhempien Caldinoiden tapaan tehokkaalla turbomoottorilla ja nelivedolla, sekä korotetulla Sky Canopy -kattoratkaisulla jossa oli viisi kattoikkunaa.

Euroopan paraskuntoisin Carina E lienee kuitenkin tämä Tallinnassa myytävä, Virosta uutena ostettu 1997-mallinen yksilö. On todellakin puhuttava yksilöstä, sillä niin siisti se on, sekä päältä, alta, sisältä että moottoritilasta. Harva samanvuotinen auto on pysynyt tässä kunnossa edes valmistusvuotensa loppuun, varsinkaan suolatuilla teillä.

Tallinnalaisesta ELKE Autosta huhtikuussa 1997 ostetulla Carinalla on ajettu vain kesäisin, minkä lisäksi se on ollut poissa ajosta, kuivassa ja lämpimässä autotallissa viimeiset 20 vuotta. Se on siis nähnyt kesäasfalttia vain ensimmäiset kymmenen vuotta, mikä todellakin näkyy auton kunnossa. Carina on kuvattu ilmoitusta varten tarkasti, ja ohjauspyörän ja vaihdekepin täysin kulumattomat pinnat näkyvät hyvin, kuten myös siistit ja ehjät penkit aikakaudelle tyypillisine kuviointeineen. Mittarissa on alle 25,000 kilometriä, eli ajoa on tullut vuosittain vain pari tonnia ennen pitkäaikaiseen säilytykseen laittamista.

Moottori on kaksilitrainen, 126-hevosvoimainen 3S-FE, eli kyse ei ole edes ollut mistään säästömallista, vaikka autoa olisikin säästelty. Varustukseen kuuluivat muun muassa sähköikkunat edessä ja takana, mutta ilmastointilaite on kuitenkin jätetty pois tilauskaavakkeesta. Suomalainen ostaja maksoi vastaavasta Toyotasta 157900 markkaa vuonna 1997, ja suurinpiirtein samalla rahalla sai myös 1.8-litraisen Volkswagen Passatin tai kaksilitraisen Volvo S40:n.

Loppuvuodesta 1997 myytiin jo uutta Avensista, Carinan seuraajaa, ja aikakauden lehdissä mainittiin Avensiksen markkinoinnin alkaneen Euroopan maista ensimmäisenä Suomessa. Liikkeisiin se saatiin esille marraskuun lopulla, eikä vanhanmallisilla Carinoilla ja uusilla Avensiksilla ollut montaa tuhatta markkaa hintaeroa. Tuolloinen 160 tuhatta markkaa vastaa nykyrahassa noin 45,000 euroa, eli mistään halvasta autosta ei voida puhua.

Erityisen merkillepantavaa on se, että auto on säilynyt pohjasta näin siistinä ilman jälkikäteen tehtyä ruostesuojausta. Maalattu, mutta peittelemätön pelti loistaa pohjassa kuin Japanin-tuontiautossa ikään, eikä niiteissä tai pulteissa näy ruostetta. Apurunko, jouset, tukivarret ovat kaikki ruosteettomia, kuten myös pakoputki, jonka äänenvaimentimesta voi erottaa Toyotan varaosanumeron ja alihankkija Walkerin merkinnän. Sama siisteys yltää myös konehuoneeseen. Kuvista ei käy ilmi, onko alla oleva kesärengassarja alkuperäinen, mutta ilmoitustekstin mukaan talvirenkaat ovat alkuperäiset ja käyttämättömät. Liukkaille teille niillä ei ole asiaa, mutta koko autoa ei pitäisi enää tässä vaiheessa ulkoiluttaa talvella lainkaan.

Pitkän säilytyksen jälkeen Carina on huollettu, ja myös jakohihna on vaihdettu. Kilometrit eivät olisi tulleet täyteen vielä pitkään aikaan, mutta 30-vuotias hihna olisi sellainen riski, mitä tällaisen auton kanssa ei kannattane ottaa.

Toyotalle on asetettu Nettiauton ilmoituksessa kymppitonnin hintapyynti. Tottahan toki, se on paljon rahaa tämänikäisestä Carinasta – vai onko kuitenkaan? Vaatisi melkoista satsausta ja aika paljon alkuperäisosia, että edes hyvästä aihiosta kunnostettavan auton saisi tähän kuntoon ja ilmiasuun. Siistin Carina E:n saa varmasti puoleen hintaan ja käyttökelpoisen parilla tonnilla, mutta niitä ei ehkä kannata verrata tällaiseen kuin kuplassa pidettyyn yksilöön. Sinällään tämä Toyota on hauskan ristiriitainen auto: vaikka kyseessä on aivan yhtä harmaa neliovinen sedan kuin mikä tahansa aikakauden japanilaisauto ja sillä pystyisi aivan hyvin vielä ajamaan puoli miljoonaa kilometriä, sitä ei enää kannata ottaa siihen käyttöön, mihin se on alun perin suunniteltu. Kun mittariin ei kuluneen 30 vuoden aikana ole tullut tämän enempää lukemia, niitä olisi sääli kerryttää siinä arkiajossa, mihin auto parhaiten joskus soveltui. Mikähän museo tämän ottaisi rivistöönsä?

(Lähde: Nettiauto.com)