Koeajo: Volvo EX90 – tulevaa tekniikkaa ja tämän hetken designia

Malliston pienten sähköautojen jälkeen Volvo sähköistää nyt uuden aikakauden lippulaivansa.

Volvo on ollut etunenässä ainakin siinä, mitä tulee sähköistymisestä puhumiseen. Varsinaiset teot ovat täyssähkömallien osalta olleet harvassa ja tähän asti sähköauton viittaa ovat saaneet kantaa pienempi 40-sarja ja EX30. Nyt vuorossa on kuitenkin todellinen lippulaiva, sillä oletettavasti uuden malliston suurin ja komein, Volvo EX90, saapuu vihdoin jakamaan taakkaa ikääntyvältä XC90-katumaasturilta. 

Volvo EX90 perustuu SPA2-rakenteelle ja sen suorin sisarus on Polestar 3. Siinä missä linjakkaan lennokas Polestar 3 on suunniteltu urheiluhenkisen merkin tarpeisiin ja viiden hengen tarpeisiin, taipuu yli viisimetrinen EX90 jopa seitsemälle hengelle. Asiaa on jälleen paljon, joten hae toki mämmiannos tässä vaiheessa.

Keulamuotoilussa EX90 jakaa paljon EX30:n pyöreyttä, joka on nähtävä ero aiempiin Volvoihin. “Thorin vasara” -ajovaloista on tehty nyt uusi tulkinta, jossa ledirivit avautuvat ja paljastavat varsinaisen ajovalon, iskien silmää ajoneuvoa lähestyttäessä. Myös kyljissä on sukunäköä, mutta pyöreän keulan sijaan sivut perustuvat voimakkaisiin linjoihin. Takana jatketaan jälleen tutun kehittelevällä linjalla. Aikakausi on selvästi uusi suositun nykymalliston jälkeen. 

Oma lukunsa on tuulilasin yläreunassa oleva “taksikyltti”, joka kätkee Luminarin valmistaman lidar-sensorin. Sensorin laittaminen vakioksi EX90:ssä on osoitus Volvon teknologiahenkisyydestä ja panostuksesta tulevaan tason 3 autonomiseen ajamiseen. Tulevaan, sillä nykymuodossaan lidar ei tee muuta kuin kerää dataa. Laseriin pohjautuvan lidarin aallonpituus on valittu silmäturvallisesti, mutta kameralla kannattaa antaa kunnioittava välimatka ja välttää tuulilasin kohdalta kuvaamista. Mielenkiintoisesti Volvo on sijoittanut lähes “Easter egg” -piiloyllärinä “Volvo For Life” -tekstin lidarin alapuolelle.

Kolmessa rivissä

Volvo EX90 on massiivinen ilmestys jopa XC90 verrattuna. Lähes 10 senttimetriä pidempi ja jylhemmin veistelty sähkökatumaasturi on muissa mitoissa joko samoissa mitoissa tai hiukan polttomoottoriversiota pienempikin. Maavaraa on 212 mm. 

Ovi auki nykytyyliin esiinponnahtavasta kahvasta ja sisälle autoon. Etuistuimet ovat jo tuttua Volvoa, eli säätöjä löytyy lähes jokaiseen suuntaan ja istuimissa on hyvin muotoa. Kuljettajan työpisteen säätäminen vaatii kosketusnäyttöjärjestelmän käyttöä, sillä ohjauspyörän kulma ja etäisyys sekä sivupeilit säädetään ohjauspyörän nuolipainikkeilla. 8-tuumainen digimittaristo on tuttu Polestar 3:sta ja se näyttää auton perustiedot, minkä lisäksi kuljettajalla on tuulilasin heijastusnäyttö.

Panoraamalasikatto on vakiona ja se tuo hyvin ilmavaa valoisuutta sisätiloihin. Keskirivillä istuimissa on reunapaikoilla jälleen hyvä muoto ja hyvät säädöt (pituus, selkänoja). Keskipaikka on tehty selvästi kompaktimmaksi, mutta se ei säätöjen puolesta kalpene reunimmaisille. Pääntilaa on lasikatosta huolimatta hyvin, eikä jalkatilassakaan ole varsinaista moitittavaa. Istuinkorkeus on hyvä.

Kolmosrivi on tehty kunnianhimoisesti. Sähköisesti kääntyvät kolmosrivin istuimet vaativat tosin, että kakkosrivin istuimia siirtää ensin lihasvoimalla hiukan eteenpäin aivan takimmaisesta asennosta. Kakkosrivin liuku- ja kippitoiminto antaa kohtuullisen hyvän kulkuaukon kolmosriville, jossa tilaa ei ole ylettömästi. Pääntila loppuu aikuisella miehellä laskusuunnassa olevan kattolinjan takia ja jalkatilakin kannustaa kolmosriville lähinnä perheen kasvuikäisiä. Kannattaa myös pitää välit kunnossa keskirivillä istuviin, jotta nämä antaisivat hiukan lisätilaa takariville.

Tavaratilaa on kaikki penkit käytössä 310 litraa voimakkaasti laskevan takaluukun muodon takia. Kolmosrivi käännettynä pois tarpeellista tavaraa mahtuu 662 litraa, mikä onkin mainio lukema. Kakkosrivikin käännettynä tavaraa menee 1 867 litraa. Tavaratilan kätevyystoimintoihin menee kolmosrivin istuinten sähköisen liikuttelun lisäksi lastauskorkeuden hienosäätö ilmajousituksen painikkeilla. Latauskaapeleille löytyy tilaa tavaratilan pohjan alta.

Keulatilaa on 34 litraa. Kuljettajan jalkatilasta kahvalla ja konepellin tuulisalvalla avattava tila jää kuriositeetiksi auton hätävarusteiden säilyttämistä varten.

Sähköä yli standardin

Lippulaivan arvon mukaisesti Volvo EX90 on saanut kattavan varustelun myös sähkötekniikan osalta. 111 kilowattitunnin akkukoko on ainut valikoimasta löytyvä ja siitä hyödynnetään 107 kilowattituntia, antaen autolle yli 600 kilometrin WLTP-toimintamatkan. WLTP-kulutus on yli 20,7 kilowattituntia per 100 km, joten 0,29 ilmanvastuskertoimesta huolimatta ison tiiliskiven liikuttelu vaatii energiaa. Lämpöpumppu on vakiovaruste.

Lataamisen suhteen EX90 on mielenkiintoinen tapaus. Type 2 -asiointilatauksen (AC) huipputeho on 11 kilowattia, mitä voi pitää keskiarvosuorituksena näin kookkaalla akulla varustetulle sähköautolle, mutta se riittää koti- tai työpaikkalatauksessa hyvin, kauppareissulla huonommin. 

CCS-pikalataus (DC) on saanut huipputehoksi peräti 250 kW, mikä on melkoinen suoritus 400 voltin tekniikalla tehdyllä autolla. Käytännössä tämä vaatisi 670 A latausaseman, mikä puolestaan ylittää CCS-standardin 500 A rajan (200 kW). Tämän takia Suomesta ei tiettävästi löydy latausasemaa, joka tukisi EX90:n 250 kW huipputehoa ja käytännön latausteho jää standardinmukaiseen 200 kilowattiin.

Käytännössä latausteho on hyvä. 10-80% lataus tapahtuu luvatussa 32 minuutissa ja akku esivalmistellaan latausta varten, jos laturille navigoidaan auton tietoviihdejärjestelmän avulla. Esivalmistelusta ei tosin tule erillistä ilmoitusta, toisin kuin EX30:ssä, mutta toiminto tullee myöhemmin päivityksenä. Latausteho nousee vielä lähes 40% SoC saakka ja merkittävä porras alle 100 kilowatin tapahtuu noin 75% varauksen kohdalla. 

Volvo EX90 on tässä vaiheessa myynnissä kahdella nelivetovoimalinjalla, joskin takavetoversio on jo esitelty kansainvälisillä markkinoilla. Twin ja Twin Performance eroavat toisistaan lähinnä tehon määrässä, 300 kW (408 hv)/770 Nm ja 380 kW (517 hv)/910 Nm. Jopa toimintamatkat ja kulutukset ovat samat. 0–100 km/h onnistuu joko 5,9 sekunnissa tai 4,9 sekunnissa, huippunopeus on aina volvomaiset 180 km/h.

Rengasta ravistamalla

Liikkeessä Volvo EX90 kulkee pääosin suuren katumaasturin rauhallisuudella. Kaasupolkimen kalibrointi on tehty rauhalliseksi, joten auto reagoi suuriin voimapyyntöihin yllättävän verkkaisesti esimerkiksi kiihdytyskaistoilla. Sinänsä ylimitoitetuilla voimavaroilla ei ole ongelmaa auton massan kanssa.

Yli 2,8 tonnin oleva omamassa tuntuu kuitenkin alustan toiminnassa. EX90 minimivannekoko on 20” ja käytännössä autot ovat 21-22" vanteilla. Tietöiden jälkeisellä epätasaisella pinnalla suurten pyörien jousittamaton massa on toistuvasti epätahdissa alustan muiden liikkeiden kanssa ja kyyti vaihtelee keskinkertaisesta epämiellyttävään. Tasaisemmalla pinnalla alustan napakka perusvire toimii paremmin ja autossa on jopa häivähdys Polestar 3:n ajamisen iloa hyvin painotetun ohjauksen ansiosta. Toisaalta ilmajousitus ja massaa hallitseva napakka iskunvaimennus eivät ennätä reagoida teräviin epätasaisuuksiin kunnolla, vaan pinnanmuodot tulevat helposti läpi. 

Etunäkyvyys kuljettajan työpisteeltä on hyvä. Pysäköintiä ajatellen Ultra-varustelun 360°-kamerajärjestelmä on kullanarvoinen. Järjestelmällä on kuitenkin erikoinen tapa yhdistellä sivu- ja takakameran kuvat niin, että jotkin kohteet (puu tai lämmitystolppa) voivat kadota kameranäkymästä helposti. Onneksi pysäköintitutkat paikkaavat näkymän puutteita.

Sekalaisessa kehäteiden kruisailussa kulutus asettuu noin 22 kWh/100 km lukemiin muutaman plusasteen kevätkelissä. Rengasmelun osalta äänieristys on hyvää, suhinoiden osalta kohtuullisen hyvää.

Volvon Pilot Assist -ajoavustin toimii keskinkertaisesti nykymuodossaan esimerkiksi moottoritiellä, mutta järjestelmä tulee käytännössä kytkettyä pois perusmuotoiseksi mukautuvaksi vakionopeussäätimeksi. Kuljettajan vireystilan valvonta on melko innokas huomauttamaan, mutta tuntuu olevan paremmin tilanteen tasalla kuin EX30:n yliherkkä järjestelmä. 

Hinta vastaan laatu

Suomessa Volvo EX90 hinnat alkavat nelivetomallien kohdalla Twin Plus -varustelun 98 350 eurosta. Seitsemänpaikkaisten nelivetoisten täyssähkökatumaasturien harvalukuisessa joukossa hinta asettuu asteikon puolivälin tienoille esimerkiksi BYD Tangiin, Kia EV9:iin ja Mercedes-Benz EQS SUV:iin nähden. 

Hinta nousee esiin myös auton laatuvaikutelmassa. Koeajoautoon valitut materiaalit, kuten villakangasverhoilu tai kojelaudan saarniviilut ovat tuttua Volvoa, kuten myös keskikonsolin rulo-lokero ja äänenvoimakkuusrulla. Muoviosatkin ovat nyt enemmän merkiltä odotettavaa tasoa kierrätysämpärimäisen EX30:n jälkeen, mitä tietysti sopii odottaakin lähes kolminkertaisella hinnalla. 

Vaikutelmaan kuuluu myös ergonomia, joka takavuosina on ollut Volvon vahva alue. Nykymallistossa Skandinaaviseksi naamioitu pelkistetty säästödesign on viety hetkittäin äärimmilleen ja sama ajatusmaailma näkyy EX90:ssä. 14,5-tuumainen Android-pohjainen kosketusnäyttö vastaa lähes kaikista auton toiminnoista sumuvaloista varoittimiin ja lämmitykseen. Käyttöliittymän perusteet ovat tutut EX30:stä, mutta toimintoja on osin siirretty uusiin paikkoihin tai irroitettu omiksi sovelluksiksi. 

Varsinaisia haittaavia bugeja ei viikon koeajossa ollut kuin muutama, jolloin vakionopeudensäädin kieltäytyi toimimasta ollenkaan aamutuimaisella ajomatkalla. Sen sijaan Apple CarPlayn häilyvä toiminta ja erilaisten asetusten kytkeytyminen omia aikojaan kuuluivat asiaan. Volvon älypuhelinsovellus on onneksi hyvä ja luotettava EX90 kanssa, ja auton yhdistäminen ja poistaminen sujuu kohtuullisen vaivattomasti.

Ohjauspyörän hipasutyyppiset painikkeet ovat melko tunnottomat, mutta ne on sentään jaettu kohoumalla ylä- ja alapainikkeisiin. Valoa vasten ohjauspyörästä voi erottaa tulevan lidar-ajoavustimen painikkeen. Erikoisesti painikkeissa ei ole valaistusta yöaikaan, valo koskee vain välikohoumaa. EX30:n ohjelmoitava “ikkunat”-painike on EX90:ssä pyhitetty mittaristonäkymien muuttamiseen, mikä sopiikin paremmin painikkeen ikoniin, mutta vaihtoehdot ovat yhtä samankaltaiset kuin Volkswagenin ID.-autoissa, eikä siten tarvitsisi painiketta. Ohjauspyörää koskeviin huomioihin kuuluu myös olettoman tehoinen ratinlämmitys, joka on täysin eri maailmasta aiempien Volvojen sormigrilleihin nähden.

“Kelluvan” keskitunnelin alle jäävä tila on hankalasti saavutettavissa, vaikka se on selvästi suunniteltu käytettäväksi. Älypuhelimen langaton latausalusta on jo nyt melko pieni alati kasvavien älypuhelinten maailmassa. Hansikaslokero avataan kosketusnäytöltä, jolloin siihen voi laittaa myös tunnusluvun. Itse lokero on onneksi kookas ja apukuljettajan kohdalla. Ikkunakytkimiä on nykytrendin mukaisesti kaksi + valintapainike etu- ja takaikkunoiden välille. Oikea rattiviiksi on pyhitetty vaihteistolle ja vakionopeussäätimen päällekytkennälle, vasempaan on laitettu vain pyyhkimet ja kaukovalo. Automaattisesti käynnistyksessä aktivoituva lasinpyyhinten automatiikka on omiaan säikäyttämään roskan tai pisaran osuessa lasiin sopivalla tavalla. 

Katse tulevaan

Volvo EX90 on erityisen mielenkiintoinen suhteessa muihin Volvoihin. Se on selkeä pesäero “polttomoottorisisarmalli”-XC90:een nähden, sillä ikänestori-XC edustaa jo täysin eri aikakautta suunnittelufilosofisesti. Yksinkertaisempi digi, mutta parempi ergonomia kiinnostaa varmasti joitakin ostajia jatkossakin, mutta toisaalta 90-sarjan ostajat haluannevat uusinta uutta käytännönkin kustannuksella.

Samalla EX90 näyttää myös sitä, missä EX30:n suunnittelu on todennäköisesti mennyt Volvon ideoiden mukaan, missä kohtaa ei. Materiaaleissa ja tietyiltä osin myös ergonomiassa ollaan nyt sillä tasolla, mitä Volvolta on totuttu näkemään noin vuosikymmenen aikana. Toisaalta teknologiakärki johtaa helposti myös pieneen pettymykseen, sillä vaihtelevasti toimiva kosketusnäyttöjärjestelmä ja tulevaisuuteen jäävät lupaukset ajoavustimista eivät tee merkittävää eroa aiempiin autoihin.

Nähtäväksi jää, miten tuleva Volvo ES90 -sähkösedan kehittää merkin täyssähkötarjontaa. Ainakin hankalia aikoja varten ruotsalaismerkki haki eläkepäiviltä takaisin pääjohtajaksi Håkan Samuelssonin, joka nosti merkin nykyiseen asemaansa lähes virheettömällä työskentelyllä 2010-luvulla. Ehkä ainakin valopainikkeet löytyvät Samuelssonin pelikirjasta.