Koeajo: Volvo EX30 Extended Range – ihan jees myös isolla akulla

Volvon suosikkimalli saa isomman akun, mutta suurin osa kiusallisista ongelmista on edelleen läsnä.

Volvo EX30 rantautui Suomeen pari vuotta sitten ja autoileva kansa sekosi. Volvon edullista sähköautomallia meni kaupaksi hurjia määriä ja auto keikkui sähköautojen rekisteröintitilastojen kärkikahinoissa. Sitten kysyntä hiljeni.

EX30:n kysynnän heikkenemiseen oli varmasti useita syitä, mutta yksi niistä on kiistatta se, että auto ei ole täyttänyt sille ladattuja odotuksia. Suurimmat haasteet olivat käytettävyydessä, sähkötekniikassa ja erikoisessa käytöksessä liukkaalla kelillä.

Nyt menossa on ensimmäinen facelift, joka ei juurikaan paikkaa auton haasteen paikkoja. Onneksi joissain asioissa on kuunneltu palautetta. Volvon pieni sähköauto on edelleen raakileelta tuntuva malli, jossa on paljon kiusallisia haasteita.

Koeajettu versio on Single Motor Extended Range, joka tarkoittaa takavetoista ja isoakkuista versiota. ER:n akkupaketti on 69 Kwh, ja WLTP-vertailuluvun mukaan toimintamatka on 476 kilometriä. Keskikulutukseksi ilmoitetaan 17 kWh sadalle kilometrille.

Alkutalven muutaman asteen plussakeleillä kulutus keikkui 22 kWh lukemassa sadalla kilometrillä, eli ilmoitettu 476 kilometrin toimintamatka jää luonnollisesti saavuttamatta. Kulkua piisaa kuitenkin yli 300 kilometrin verran.

Iso akku lataa nopeasti, vai lataako sittenkään?

Isoakkuinen versio on Volvon kohdalla positiivinen asia, sillä yksi suurimmista haasteista on hidas pikalataus. Vaikka Volvon pikalatauksen maksimitehoksi ilmoitetaan hulppeat 175 kW, saadaan moisesta tehosta nauttia hyvin lyhyen aikaa. Käytännössä yli 150 kW latausnopeutta tarjotaan 10–30 prosentin varauksella. Tuon jälkeen latausnopeus putoaa selkeästi.

10–80 prosentin latausajaksi ilmoitetaan 26 minuuttia, ja tuo pitää kutinsa olosuhteissa, joissa sää tai laturin teho ei ole rajoittamassa toimintaa. Viileässä kelissä auto ottaa virtaa sisään 40–60 kW nopeudella, ellei akkua ole lämmitetty tuntia ennen pikalatausta. Tällaiset latausnopeudet kummastuttavat väkisinkin, sillä ensimmäisen sukupolven Nissan Leaf lataa kiltisti 50 kW nopeudella, vaikka auto olisi jääkuution sisällä.

Iso akku on siis hyvä asia, jos EX30:llä joutuu operoimaan pikalatauksen varassa. Toki suuri osa sähköauton latauksista suoritetaan AC-latureilla, jolloin pikalatausteholla ei ole niin suurta merkitystä.

Suorituskykyä Volvossa piisaa isoakkuisella takavedollakin hulppeasti. 0–100 km/h kiihdytellään 5,3 sekunnissa. Liukkaalla kelillä takapyörät lyövät jatkuvasti joutavaa, mikä huvittaa. Luistonestovalo vilkkuu jo märällä asfaltilla hyvin helposti.

Napit kaakk… roskikseen

Volvo on EX30 kohdalla hankkiutunut eroon fyysisistä napeista niin tehokkaasti, että etenkin satunnainen kuski joutuu auton kanssa jatkuvasti tilanteeseen, jossa toimintoja ei vain meinaa löytyä. Viikon mittaisella koeajolla sai haeskella milloin mitäkin toimintoja valikoiden takaa, ja esimerkiksi peilien säätäminen tai takaikkunan lämmitys tuottivat todellista päänvaivaa.

Yksi ilahduttava uudistus on se, että ratin kosketusnäppäimiin on tuotu pienet kehykset, jotka helpottavat oikeiden kosketusnappien löytämistä. Ilman kehyksiä homma on vieläkin hankalampaa kuin faceliftin kanssa.

Ensimmäisellä kerralla myös ikkunoiden katkaisimia joutuu hakemaan, sillä ne on sijoitettu keskikyynärnojaan. Minimalismia on noudatettu tässäkin, sillä toimivia kytkimiä on vain kaksi. Erillisellä valintanapilla sitten valkataan se, availlaanko etu- vai takaikkunoita. Ratkaisu on suoran sanoen typerä, mutta ei toki ennenkuulumaton.

Volvossa on hyviäkin asioita. Sisätilat ovat kokoluokka huomioiden kohtuullisen hyvät ja ajettavuus sinänsä aivan kelvollinen. Mitä nyt pientä liukastelua on luvassa ellei alla ole kuivaa asfalttia ja ohjaustuntuma on vähän sinne päin.

Iso akkupaketti nostaa EX30:n hintaa viidellä tonnilla karvalakkimallista, ja hintalappu painuu yli 40 000 euron. Se on ongelma, sillä tuossa hintaluokassa alkavat kilpailijatkin tarjota hyviä vaihtoehtoja.