Seltos on Kian kokonaan uusi malli tutulla tekniikalla ja tuoreella ilmeellä

Kia uutuusmalli Seltos tarjoaa vaihtoehdon autoilijalle, joka haluaa bensiinimoottorin, automaatin ja nelivedon ilman hybriditekniikkaa. Maastohenkinen ulkonäkö tuo kokonaisuuteen luonnetta.

Kia on tuonut Suomeen ja Eurooppaan kokonaan uuden mallin. Malli on Kia Seltos ja Suomessa se ottaa paikan mallistosta poistuvan Kia Niron seuraajana. Samalla Kian tarjonta tässä kokoluokassa muuttuu aiempaa maastohenkisemmäksi: Seltosin kulmikas olemus ja nelivetomahdollisuus tuovat vaihtoehdon myös niille, joiden toivelistaan Niro ei sellaisenaan vastannut. Bensiiniversion rinnalle tuleva täyshybridi puolestaan jatkaa Nirolle tuttua linjaa ilman ulkoisen lataamisen tarvetta.

Auton valitseminen alkaa nykyään usein käyttövoiman pohtimisesta. Kia Seltosin koeajettu versio tarjoaa kysymykseen varsin tutun vastauksen: konepellin alla on 1,6-litrainen turboahdettu bensiinimoottori, jonka jatkeena työskentelee seitsemänvaihteinen kaksoiskytkinautomaatti. Voima välitetään kaikille neljälle pyörälle.

Yhdistelmässä on tiettyä mutkattomuutta. Autolla ajetaan, se tankataan ja matkaa jatketaan. Käyttöä ei tarvitse sovittaa latausmahdollisuuksiin, eikä auton hankinta edellytä uudenlaisten ajotapojen opettelua. Juuri tällaista kokonaisuutta etsivälle Seltos on kiinnostava uutuus. Perinteinen voimalinja ei kuitenkaan tarkoita, että auto olisi muilta osin vanhanaikainen – tai että tuttu tekniikka toimisi automaattisesti kaikkein hienostuneimmin.

Vähän Sportagea pienempi

Seltos asettuu Kian mallistossa Niron ja Sportagen välimaastoon. Pituutta on 4,43 metriä, leveyttä 1,83 metriä ja korkeutta noin 1,6 metriä. Akseliväli on 2,69 metriä. Kyse on siis varsin tavallisen kokoisesta perheautosta, vaikka ulkonäkö antaa sille hieman mittojaan järeämmän olemuksen. Korissa on selvästi enemmän maastoautomaista kulmikkuutta kuin monessa pehmeästi pyöristetyssä crossoverissa.

Muotoilussa on sopivasti myös off road -henkeä. Pystyn keulan, selkeiden pintojen ja voimakkaasti rajattujen pyöränkaarien kokonaisuus viestii enemmän retkivarusteista kuin urheilukassista. Seltos näyttää autolta, jonka voisi kuvitella mökkitien päähän, vaikka sen tavallisin toimintaympäristö olisikin kaupan pysäköintialue ja työmatkaliikenne.

Koeajoauton Pale Gray -harmaa sopii tähän ilmeeseen. Vaalea sävy korostaa korin muotoja ja antaa tummille yksityiskohdille tilaa erottua. Lopputulos on rauhallinen, mutta ei persoonaton. GT-Line tuo mukaan sporttista sävyä, vaikka auton perusolemuksessa korostuu edelleen ryhdikäs katumaasturi. GT-Line on ennen kaikkea tyylivalinta.

Maastohenkinen olemus sopii yhteen nelivedon kanssa, mutta pelkän ulkonäön perusteella Seltosille ei pidä luvata varsinaisen maastoauton tehtäviä. Monelle ostajalle olennaisempaa on mahdollisuus päästä liikkeelle lumiselta pihalta tai nousta liukas mökkitien mäki. Sellaisessa käytössä nelivedolle löytyy käytännöllinen perustelu ilman, että auton tarvitsee koskaan poistua kunnolliselta tieltä.

Nelivedon voi lukita

Bensiinimallin neliveto välittää voimaa taka-akselille kardaaniakselin kautta. Mallistoon kuuluvassa hybridissä takapyöriä puolestaan pyörittää oma sähkömoottori. Koeajetussa autossa ratkaisu on siis perinteinen. Hybridimallit saapuvat maahan loppuvuoden aikana.

Nelivedon lukitustilan voi valita ohjauspyörän painikkeesta. Kyse ei ole akselien tasauspyörästöjen lukitsemisesta, vaan etu- ja taka-akselin välistä voimansiirtoa ohjaavan nelivetokytkimen toiminnasta. Lukitustilan ollessa toiminnassa myös takapyörät pidetään mukana vetämässä sen sijaan, että järjestelmä siirtyisi välillä pelkälle etuvedolle. Tästä on hyötyä esimerkiksi lumisella mökkitiellä, jossa pito vaihtelee jatkuvasti.

Turboahdetun nelisylinterisen teho on 180 hevosvoimaa ja suurin vääntömomentti 265 newtonmetriä. Nelivetoisen automaattiversion kiihtyvyydeksi nollasta sataan ilmoitetaan 9,0 sekuntia. Seltosia ei siis ole rakennettu suorituskykynumeroilla rehentelyyn, mutta paperilla sen voimavarat ovat aivan asialliset tavalliseen perheautokäyttöön.

Tuttuus on kuitenkin eri asia kuin vaivattomuus. Koeajon selvimmin huomioitava puute löytyy moottorin ja kaksoiskytkinvaihteiston yhteispelistä hitaassa ajossa. Liikkeellelähdöt eivät ole niin sujuvia kuin tällaiselta automaattivaihteiselta arkiautolta toivoisi. Sama korostuu ajosuunnan vaihtuessa, kun peruutuksen jälkeen pitäisi lähteä eteenpäin tai päinvastoin. Voimalinja kaipaisi näissä tilanteissa lisää hienostuneisuutta.

Kyse ei ole siitä, että auton pitäisi reagoida jokaiseen kaasupolkimen liikkeeseen urheiluauton terävyydellä. Pysäköitäessä tarve on päinvastainen: liikkeen pitäisi alkaa pehmeästi ja voiman annostelun tuntua luontevalta. Kun käytössä on vain vähän tilaa, kuljettaja haluaa auton etenevän juuri sen verran kuin hän pyytää. Seltosin voimalinja ei onnistu tekemään tästä yhtä huoletonta kuin parhaat automaatit.

Kaksoiskytkinvaihteiston vaihteistotyyppi yksin ole peruste hyväksyä keskeneräiseltä tuntuvaa käytöstä. Kuljettajalle ratkaisee se, kuinka sujuvasti auto toimii, ei se, millä tekniikalla vaihtaminen on järjestetty.

Havainto on erityisen olennainen juuri Seltosin kaltaisessa autossa. Perheautolla lähdetään päivittäin liikkeelle, jonotetaan ja peruutetaan pysäköintiruutuihin. Näissä tilanteissa voimalinjan käytös tulee vastaan paljon useammin kuin täyskaasukiihdytyksen viimeiset sekunnin kymmenykset. Arkisen helppouden kannalta vaihteiston viimeistelyllä on siksi enemmän merkitystä kuin GT-Line -tunnuksen lupaamalla urheilullisella mielikuvalla.

Ohjaamo tuttua nyky-Kiaa

Ohjaamon ratkaisut kytkevät Seltosin Kian uudempaan mallistoon. Digitaalinen mittaristo ja keskinäyttö muodostavat kojelaudalle leveän näyttökokonaisuuden. Kumpikin on kooltaan 12,3 tuumaa, ja niiden väliin sijoittuu ilmastoinnin hallintapaneeli. Näyttöihin perustuva käyttöliittymä tuo sisälle selvästi nykyaikaisemman vaikutelman kuin pelkkä puhe perinteisestä bensiiniautosta antaisi odottaa.

Vaihteenvalitsin on sijoitettu ohjauspylvääseen, mikä vapauttaa tilaa keskikonsolista – tämä vain polttomoottoriversion GT-Line -mallissa sekä hybridiversioissa. Muissa polttomoottorilla varustetuissa Seltos-malleissa vaihdevalitsin on keskikonsolissa. Polttomoottorilla toimivassa GT-Linessä sekä hybridiversioissa ohjauspyörän takana on vielä vaihteenvalitsin siivekkeet. Polttomoottorimallisessa GT-Line -versiossa niistä vaihdetaan vaihdetta ja hybrideissä säädetään regeneraation toimintaa.

Taloudellisuutta ei silti voi päätellä voimalinjan tuttuudesta. Nelivedolla on omat etunsa, mutta myös hankinta- ja käyttökustannukset kuuluvat vertailuun. Jos takapyörien vetokykyä tarvitsee vain harvoin, etuvetoinen vaihtoehto voi riittää. Jos taas liikkeelle pääsy vaikeissa oloissa on toistuva tarve, nelivedon lisäarvo on helpompi tunnistaa. Ratkaisu riippuu käyttöpaikasta enemmän kuin auton maastohenkisestä ulkonäöstä.

Kia Seltosin kiinnostavuus syntyy lopulta melko tavallisista aineksista. Sopivan kokoinen kori, hyvät tilat, erottuva muotoilu ja tuttu bensiinimoottorin, automaatin sekä nelivedon yhdistelmä muodostavat ymmärrettävän tarjouksen. Pale Gray -värinen GT-Line antaa kokonaisuudelle viimeistellyn ja hieman seikkailuhenkisen ulkokuoren. Seltosille löytyy luonteva ostaja ihmisestä, joka haluaa uuden auton, mutta pitää kiinni tutusta käyttövoimasta.

Juuri siksi voimalinjan arkinen käytös jää vaivaamaan. Perinteiseltä automaattivaihteiselta bensiiniautolta sopii odottaa, että tavallisimmat ajotilanteet sujuvat mahdollisimman vähällä huomiolla. Seltos tarjoaa halutun tekniikkayhdistelmän, mutta liikkeellelähtöjen ja suunnanvaihtojen hienostuneisuus ei täysin yllä kokonaisuuden muun lupauksen tasolle. Tuttua tekniikkaa kaipaavalle siinä on silti kiinnostava vaihtoehto – kunhan vaihteiston luonne sopii omaan ajamiseen.

Oikaisu 2.10.2026: Muutettu kappaletta, jossa kerrotaan auton vaihdevivun sijainti.