Koeajo: Kia K4 – ahdasmieliset haukkuvat dinosaurukseksi

Kian suosikkimalli Ceed on painettu unholaan ja tuhkasta nousee K4.

Kia K4 kuuluu autoluokkaan, joka oli ennen autoteollisuuden sähköistymistä se kaikkein tärkein segmentti. K4 on niin sanotun Golf & Corolla -luokan automalli, joka kävi aikanaan kaupaksi hurjalla tahdilla. Ja käy edelleenkin, mutta pitkälti sähköisillä voimalinjoilla ja korkeammalla alustalla.

Autotoimittajan arjessa koeajossa pyörivät automallit ovat lähes poikkeuksetta ainakin osittain sähköistetyn voimalinjan autoja. Ehdottomasti suurin osa kaikista on täyssähkömalleja. Nyt koeajettu Kia K4 on siinä mielessä poikkeus, että voimalinjassa ei ole tippaakaan sähköä. Ja se on monella tavalla hyvä asia.

Kian tarkka mallinimi lausutaan muodossa Kia K4 1.6 T-GDI 180 hv. Tämä tarkoittaa sitä, että konepellin alla on 1598-kuutioinen polttomoottori, joka tuottaa 132 kW (180hv) ja 265 Nm. Moottorin voima välitetään vetäville pyörille 7-portaisen kaksoiskytkinvaihteiston avulla.

Tällä hetkellä maahantuotavien autojen voimalinjat ovat käytännössä kokonaan polttomoottorin varassa. Ainoa vähänkään sähköistetty versio on litraisella kolmesylinterisellä moottorilla varustettu ja 115 hevosvoimaa tuottava kevythybridi. Joukkoon on liittymässä myöhemmin täyshybridi, mutta sähköä ei K4 tule tähän tietoon sen enempää saamaan.

Malliston tehokkain 180-heppainen bensaturbo on mukavan tehokas paketti, mutta mitenkään kovin suorituskykyinen se ei kyllä ole. Kun autoileva maailma on tottunut viiveettömään sähköiseen voimalinjaan ja viiden sekunnin kiihdytyslukemiin, tuntuu kolmen sekunnin lisäaika kiihdytyksessä aika merkittävältä.

Tervetullutta helppokäyttöisyyttä

Mutta se mikä hävitään moottorin välittömässä reagoinnissa, voitetaan takaisin helppokäyttöisyydessä. On erittäin rentouttavaa ajaa koeajoviikko niin, että auton kanssa ei joudu jatkuvasti istumaan pikalaturilla kaupan pihassa tai liikenneasemalla. Tankkaamista varten ei myöskään tarvitse lämmittää akkua ja ahdistua latauksen hitaudesta. Ja kun auton mittari näyttää toimintamatkaksi 634 kilometriä, se pitää kutinsa kovallakin pakkasella.

Pidän itsekin sähköautoissa monesta ominaisuudesta, mutta kovilla pakkasilla toimintamatkan kutistuminen puoleen on hyvin stressaavaa. K4 muistuttaa siitä, millaista autoilu oli ennen toimintamatka-ahdistusta. Moni fanaatikko varmasti rientää ahdistumaan somen sähköautoryhmiin nähtyään autossa pelkän polttomoottorin, mutta itse olen iloinen, että vaihtoehto on edelleen läsnä sellaista haluavalle.

Mallien irtaannuttaminen selkeästi polttomoottorimalleiksi ja sähkömalleiksi on ylipäänsä hyvä kehitys, sillä molempien voimalinjojen istuttaminen yhteen ainoaan pakettiin tarkoittaa aina kompromissia jompaankumpaan suuntaan. Polttomoottoriautojen ennustettu äkkikuolema kun ei näytä toteutuvan.

Kia K4 on piristävän moderni polttomoottorimalli. Sen ulkomuoto noudattelee merkin Opposites united -muotoilufilosofiaa, mikä toimii hienosti. Fiilis on moderni ja tyylikäs. Kokonaisuutta hallitsee veistoksellinen perä ja vihaisen näköinen keula. Valot ovat molemmissa päissä LEDit, jotka vetävät pitkälti muotoilulliset linjat.

Takaovien kahvat on upotettu C-pilariin, joten autossa on läsnä illuusio kolmeovisuudesta. Koeajettu auto on GT-Line, eli auto on muotoiltu etupuskurinsa puolesta hieman muuta mallistoa sporttisemmaksi.

Ei aivan tyylipuhdas hatchback

Kori on hatcback ja hieman myöhemmin on luvassa myös farkkuversio. Itse asiassa K4 vaikuttaa monella tapaa muotoilullisesti farmarilta, sillä aivan tyylipuhdas hatchback se ei ole. Auto sijoittuukin jollain tavalla näiden kahden korimuodon välimaastoon.

Auton sisätilat ovat hieman tilavammat kuin Ceedissa, mutta mitenkään ylimalkaisen suuri ohjaamo ei ole. Takapenkillä tulee nopeasti etuistuimen selkänoja jalkoja vasten, mutta tilanne ei ole mitenkään erityisen paha.

Kian tietoviihde on tuttu muista malleista, ja toiminta on pääosin sulavaa, eikä ohjelmistossa esiinny pahoja hidasteluja. Yksi kiusallinen asia on kuitenkin se, että ilmastoinnin säätöä hallitseva näytön siivu jää ohjauspyörän kaaren taakse, eikä sitä näin ollen näe ilman selkeää kurkistelua sivulle.

Nykyautot ovat usein selvästi korkeampia kuin K4. Tämän huomaa jokapäiväisessä käytössä, sillä Kian sisään pitää laskeutua selvästi. Etenkin ahtaassa parkkiruudussa kyytiin laskeutuminen on hieman haasteellista, mutta matala auto on toki näyttävä.

Yksi asia K4:n ratissa yllättää. Tai no ehkä yllätys on liioiteltu ilmaisu, mutta rengasmelu kantautuu auton sisään kovana. Syyttävä sormi pitää tietysti osoittaa osittain myös rengasvalintaan, sillä alla pyörivät kitkarenkaat ovat matalanpuoleiset. Toisaalta tyylin ja rengasmelun valinnassa tyyli menee itselleni aina edelle.

Edullisimmillaan K4 ei ole pahasti hinnan kiroissa, sillä Kian hinnoittelu alkaa 27 390 eurosta. Sillä saa itselleen kolmemukisella polttomoottorilla ja manuaaliaskilla varustetun version. Automaattivaihteinen versio nostaa hintaa 30 000 euron paremmalle puolelle. 150-heppaisen version hinnat alkavat 34 600 eurosta.

Malliston kallein malli on 180-heppainen GT-Line, jollainen valikoitui myös koeajolle. Se hinta nousee reiluun 41 000 euroon ja koeajetun version varusteet nostavat kokonaisuuden 46 712 euroon. Eroa karvalakkiin syntyy siis melkoisesti. Sekä hinnassa, että ajokokemuksessa.