Sopivatko nykyautot ja apuvirran antaminen samaan lauseeseen? – Armoton sekoilu ajoi kysymään asiantuntijoilta

Auton akku hyytyi ja aiheutti kohtuutonta harmia osaamattomalle. Asiantuntija ohjaisi ammattilaisten pakeille, eikä välttämättä suotta. Miten nykyautot suhtautuvat apuvirran antamiseen?

Taannoin surkuhupaisan Volkswagen Passattini ollessa vähemmän yllättäen taas huollossa, minulla oli vara-autona vuosimallin 1996 Audi A6. Manuaalisesti päälle ja pois kytkettävät ajovalot jäivät tietenkin jossain vaiheessa ajon jälkeen palamaan, onneksi kotipihassa eikä työpaikalla, ja Audin akku pääsi tyhjenemään totaalisesti.

Alkoi kuumeinen ongelmanratkaisu, joka peukalo keskellä kämmentä operoivalle tavan tallaajalle aiheutti yllättäviä ongelmia. Ensinnäkin haasteena oli akun tai virran antamiseen soveltuvien kytkentäpisteiden löytäminen Audista. Konepellin alta en akkua löytänyt millään ja peräkonttia en päässyt edes tarkastamaan, koska sähkölukituksen vuoksi se ei enää auennut ilman sorkkarautaa. Avattuani jo toivoni menettäneenä konepellin ehkä kymmenennen kerran, huomasin sattumalta käytännössä pyyhkijöiden alla olevassa muovikatteessa halkeaman. Halkeamasta näki tilaan, jonka olemassaolosta en tiennyt mitään, ja jonka tummanpuhuva olemus ei myöskään kutsunut selvittämään sen luonnetta. Rohkaistuani kuitenkin havaitsin, että kauan etsimäni akku sijaitsi juuri siellä.

Tämän jälkeen eteeni tuli toinenkin haaste. Pihassa lepäsi vain 2021 vuosimallin Opel Astra, jonka konepellin alle kurkistaessani totesin saman, akun navoista ei tietoakaan. Joko akkua ei ollut näköpiirissä tai sitten se oli muotoilultaan niin moderni, etten tunnistanut sitä akuksi. Alkaessani selvittämään Opelin akun sijaintia, muistin, ettei uudehkoista autoista suositella annettavan apuvirtaa. Tässä kohtaa olinkin jo astunut kauas osaamisalueeltani, joten soitin apuun rientäneelle kaverilleni, jonka Volkswagenista löytyi niin akku kuin apuvirran antamiseen kykenevä toimelias kuljettajakin.

Vara-auto saatiin käyntiin ja palautettua sittemmin omistajalleen. Enemmän tai vähemmän kiusallinen ja useita päiviä kestänyt saaga oli ohi. Jälkeenpäin aloin kuitenkin miettimään, että tulinko vaivanneeksi kaveriani turhaan ja tehneeni tyhjentyneestä akusta syyttä suotta pienen lähiön loppukesän suurinta showta.

Tässä tapauksessa apuvirtaa vastaanottava auto oli iäkkäämpää sorttia, mutta olisinko saanut sen käyntiin uudehkon Opelini avulla ilman ongelmia? Tapauksen innoittamana lähdin selvittämään, miten apuvirran antoon tai vastaanottamiseen tulisi nykyautojen kohdalla suhtautua.

Autoliiton asiantuntija tyrmää ajatuksen apuvirran annosta

Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen ei suosittele apuvirran antamista itse, koska pitää sitä liian riskialttiina.

– Autoissa on tänä päivänä todella paljon vaurioherkkiä komponentteja. Siksi Autoliitto ei enää anna apukaapeliohjeistusta, eikä suosittele omatoimivirranantoja.

Vesalaisen mukaan ongelmana ei ole niinkään akun kestävyys vaan auton muu elektroniikka. 1990-luvun alussa kiristyneet päästömääräykset johtivat polttoaineen ruiskutuslaitteiden laajaan käyttöönottoon autoissa. Vesalainen näkee muutoksen lisänneen autojen vaurioherkkyyttä.

– Silloin autoihin tuli ECU-moduuli ja samalla sähköjärjestelmän vikaherkkyys ja korjauskustannukset nousivat, Vesalainen kertoo.

Jos apuvirtaa antaa itse, komponenttien rikkoutuessa korjauskustannukset voivat olla Vesalaisen mukaan kohtuuttoman suuret. Peruuttamattomatkaan vahingot eivät ole mahdottomia.

– Sekin on mahdollista, että koko auto syttyy palamaan.

Käytännössä Vesalainen ei siis kannusta apuvirran antamiseen itse, vaikka kyseessä olisi hieman vanhempikin auto, vaan jättäisi asian ammattilaisille.

– Autoliiton tiepalveluyksiköillä on paitsi tarvittava osaaminen, myös asianmukaiset välineet toimenpiteen suorittamiseksi. Ja ennen kaikkea heillä on myös vastuuvakuutus, jos vaurioita kaikesta huolimatta syntyy, Vesalainen toteaa.

Aina ammattilainen ei ole vaihtoehto

Aina ammattilaista ei ole saatavilla ollenkaan tai riittävän pikaisella aikataululla. Ammattilainen ei myöskään likaa käsiään korvauksetta.

On siis sanomattakin selvää, että syysillan pimeyden niellessä kaiken kirkkauden ympäriltään, aina löytyy autotalli, jonka ikkuna heijastaa loisteputkilampun valoa, ja jonka sisällä tuskainen kansalainen nikkaroi autoaan kuntoon tiukalla aikataululla.

Myös silloin, kun pari koululaista on vailla kyytiä, mutta auto ei kylmänä syysaamuna suostukaan käynnistymään, omatoiminen apuvirran anto tullee jatkossakin olemaan monissa kodeissa aamun pelastava ratkaisu.

Ajoneuvotekniikan asiantuntija erottaa kaksi asiaa

Metropolian ajoneuvotekniikan lehtori Pasi Kovanen jättää oven auki myös omatoimiselle apuvirran antamiselle, mutta kommentoi asiaa kieli keskellä suuta.

– Tämä on hieman hankala aihe, Kovanen toteaa ja muistuttaa heti alkuun ajoneuvokohtaisista eroista.

Kovanen painottaa jatkuvasti valmistajan ohjeiden merkitystä. Lisäksi hän tekee eron apuvirran antamisen ja vastaanottamisen välille.

– Lähtökohtaisesti jokaisella ajoneuvolla on jonkinlainen menetelmä apuvirran vastaanottamiseen. Käyttäjän ohjekirjaan tutustumalla löytää tyypillisesti selkeän ohjeistuksen siitä, miten ajoneuvovalmistaja on määritellyt apuvirran vastaanottamisen kyseessä olevalle ajoneuvolle, Kovanen aloittaa.

Kovasen mukaan jo ajoneuvon maahantuonnin kuljetusketjun aikana syntyy tilanteita, joissa auton pitkän seisomisen seurauksena tarvitaan apuvirtalähteitä. Ei siis ole syytä uskoa, että apuvirran antaminen olisi autoille vahingollista sinällään.

Apuvirtaa antavalla lähteellä voi olla kuitenkin väliä, vaikka apuvirran vastaanottaminen onkin mahdollista.

– Nykyaikaiseen ajoneuvoon apuvirran antaminen kaapelimenetelmällä toisesta autosta voi sisältää tiettyjä riskejä, jotka liittyvät vastaanottavan ajoneuvon akun tyyppiin tai energianhallintaan. Erityisesti erilaisilla litiumkemioilla valmistetut 12 volttiset akut eivät välttämättä siedä ulkoisen käynnissä olevan ajoneuvon latausjännitettä.

Kovasen mukaan tällaisistakin tilanteista on yleensä maininta ohjekirjassa.

– Manuaalissa tyypillisesti selvennetään, onko apuvirran vastaanottaminen sallittua toisesta ajoneuvosta vai vain ulkoisesta jännitelähteestä eli apukäynnistimestä.

Apuvirran antaminen ajoneuvosta

Vaikka jokainen ajoneuvo lähtökohtaisesti pystyy ottamaan apuvirtaa vastaan, apuvirran antamiseen nykyautoista Kovanen suhtautuu yleisellä tasolla kriittisesti.

– Suurimassa osassa käyttäjän ohjekirjoja apuvirran antaminen on selkeästi kielletty. Tyypillisesti apuvirran vastaanottamiseen tarkoitetut kytkentäpisteet eivät ole mitoitettuja apuvirran antamiseen. Esimerkiksi sähkö- ja hybridiajoneuvoissa 12 voltin käynnistysjärjestelmän puuttumisen vuoksi akkujen kapasiteetti sekä virranantokyky eivät ole riittäviä.

Eli mielikuva siitä, että kunhan vain kaapeleille löytyy jonkinlaiset pisteet, apuvirtaa voi ajoneuvosta antaa sekä vastaanottaa, ei pidä aina paikkaansa.

– Jos apuvirtaa antaa ajoneuvosta missä on esimerkiksi apukäynnistyspisteet, joita ei ole tarkoitettu apuvirran antamiseen ja akku, jonka kapasiteetti on riittämätön, järjestelmä voi vaurioitua, Kovanen jatkaa.

Käyttäjä on suurin riski apuvirtaa annettaessa

Kuvitellussa tilanteessa, jossa omatoimiseen apuvirran antoon on ryhdytty, riskitekijät syntyvät Kovasen mukaan ennen kaikkea apuvirran antajasta ja olosuhteista, ei niinkään teknisistä mahdollisuuksista.

– Monesti, kun auto ei käynnisty, on kiire, sataa vettä, rakeita sekä lunta samaan aikaan ja ympärillä on jokin sosiaalinen paine. Silloin tulee tehtyä huolimattomasti asioita, Kovanen jatkaa.

Jos paineisessa apuvirranantotilanteessa positiiviset ja negatiiviset kaapelit kytketään ristiin, seuraukset voivat olla ikävät. Lähtökohtaisesti ainakin laturit ja ohjainlaitteet ovat vaarassa.

Eli siis?

Ajoneuvotekniikan lehtori Pasi Kovasen mukaan apuvirtaa voi oikeaoppisesti valmistajan ohjeita noudattaen antaa itsekin. Tarkkana saa kuitenkin olla ja autokohtaiset erityismaininnat esimerkiksi toisesta ajoneuvosta annettavan virran vastaanottamisesta tulee huomioida.

Vaikka auton ohjekirja usein kieltääkin apuvirran antamisen, aina näin ei ole ja silloin Kovanen ei näe omatoimisessa apuvirran antamisessa lähtökohtaisesti ongelmaa, kunhan välineet ovat kunnossa.

Kovasen mukaan apuvirtaa annettaessa tulisi kuitenkin tuntea apuvirtaa antavan ja vastaanottavan ajoneuvon järjestelmät.

– Kannattaa selvittää, miksi akku on tyhjä. Onko se esimerkiksi sisäisessä oikosulussa, jolloin se muodostaa jatkuvan raskaan kuorman apuun tulevalle järjestelmälle. Silloin molempien järjestelmien jännite kyykkää.

Järjestelmien tuntemisella minimoidaan riskit, joita selvästi riittää. Oikeaoppisesti ja ehjillä välineillä apuvirtaa annettaessa, järjestelmät eivät kuitenkaan vaurioidu tai kulu itsestään.

Jos annat apuvirtaa, tee se harkiten

Koska suomalainen ei tunnetusti manuaaleja lue ja vielä harvempi ymmärtää akkujen päälle, Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän oikeassa. Apuvirran antamiseen liittyy riskejä, joita ei välttämättä kannata ottaa. Jos mahdollisuus on, apuvirran anto kannattaa jättää ammattilaiselle.

Toisaalta jos ymmärrystä ja riskinottokykyä riittää, teknisessä mielessä apuvirtaa voi ajoneuvojen puolesta huoletta vastaanottaa ja jopa antaa. Kunhan valmistajan ohjeet ja mahdolliset kiellot tulee huomioitua.

Jos päädyt apuvirtaa itse antamaan, ajoneuvotekniikan lehtori Pasi Kovanen korostaa malttia.

– Älä kiirehdi, työskentele rauhassa. Lue ohjeet ja mieti jokaisen askeleen kohdalla kahdesti.

Ja Opelini ominaisuuksia en muuten selvittänyt, koska tämän jälkeen en aio kuin vasta vihoviimeisessä hädässä omin käsin kopeloida sen koneistoa.