Koeajo: Hyundai Ioniq 6 N – kaksoiselämää eli perheenisän tai -äidin salarakas

Kun perheeseen saapuu uusi auto, työmatkat saattavat venähtää; etenkin jos auto on yhtä innostava kuin tämä.

Hyundai Ioniq 6 N on erikoinen laite. Kirjoitimme jo maistiaisessa siitä, miten paljon Ännän ominaisuuksiin ja myös fiilikseen voi erilaisten järjestelmien kautta vaikuttaa. Samalla kaikki tämä tekee Ännästä myös hieman tietokonepelimäisen. Linkki tuohon artikkeliin aukeaa tästä.

On näistä monipuolisissa säätömahdollisuuksissa sitten mitä mieltä tahansa, niissä on tietysti se etu, että jokainen voi räätälöidä ajokokemuksen itselleen mieleiseksi. Tämä antaa mahdollisuuden kaksoiselämän viettämiseen.

Iskän tai äiskän lelu

Otetaan perheenisä tai -äiti, joka haluaa auton, jonka kanssa voi viettää laadukasta omaa aikaa. Mikä olisikaan hienompaa kuin hankkia hauska menopeli, joka ajaa samalla ison perheauton roolin. Oletetaan vielä, että perheen muut jäsenet eivät ole niin hirveän kiinnostuneita autoista, joten Hyundain N-brändi ei aukene heille.

Näin pihaan saapuu uusi perheauto; valtavirrasta poiketen ei katumaasturi vaan sedan, tai ainakin sedanin tapainen. Omalla rahalla hankittuna sen hankinta vaatii varmasti hieman perusteluja kotona, mutta jos sellaisen saa työsuhde-etuna, silloin ei ehkä tarvitse niin hirveästi selitellä.

Ioniq 6 N:n hinnat Suomessa eivät ole vielä tiedossa, mutta 5 N:n hinnat alkavat karvan alle 80 000 eurosta, ja kovin suuri ei hintaero isosisareen tule olemaan. Vapaalla autoedulla Ioniq 5 N kustantaa 1125 euroa kuussa ja pelkällä käyttöedulla 1065 euroa. Tässäkin ollaan varmasti melko samassa Kuutosen kanssa. Tämä on tietysti paljon rahaa, mutta kyse on siitä, minkälaisen vastineen tuolle rahalle saa.

Sitten on auton ulkonäkö. Se jakaa mielipiteitä. Koeajoautomme on tietysti N:n vaaleansininen (Performance Blue Pearl), joten se erottuu katukuvassa. Kaksivärisyys myös korostaa auton urheilullisuutta, korin bodaukset näkyvät paremmin. Jokin tummempi ja tylsempi väri saattaisi vähän lieventää kotiväen ihmetystä. Suosittelemme tummanharmaata (Nocturne Grey Metallic).

Ulkoisista yksityiskohdista taotut vanteet ovat tietysti sellaiset, jotka kääntävät silmiä niitä kohti. Niiden välistä pilkottavat vielä isot punaiset jarrusatulat. Saisikohan näihin uusiin Pirellin P Zeroihin (PZ5) nuo jarrut paremmin peittävät vanteet? Jarrujen tuuletus saattaa tosin kärsiä.

Iso takasiipi on myös sellainen detsku, että sen selittäminen vaatii hieman luovuutta, mutta aerodynaaminen tehokkuus, alhainen ilmanvastus ja sitä kautta pienempi kulutus ovat sopivia valkoisia valheita. Sähköautoiluunhan liittyy erikoisia piirteitä muutenkin.

Perheauto – ja ei

Sisällä 6 N:n ohjaamoa hallitsevat ylelliset materiaalit ja isot N-logot. Ne saa onneksi selitettyä sillä, että Hyundai myy hieman tyylikkäämpiä ja paremmin varusteltuja versioita N-linenä. N on siis ”varustetaso”. Ja ohjaamon laatuvaikutelma ja tyyli tukevat kyllä tätä väitettä.

Seuraavaksi katsotaan rattia. Siinä on hieman enemmän nappuloita kuin yleensä, mutta autoista vähemmän kiinnostuneille niitäkään ei tarvitse selitellä.

Edessä on kuppi-istuimet, jotka ovat melko hyvä kompromissi sekä arkeen että ratapäivien varalle. Istuimien manuaalisäädöt tietysti vähän häiritsevät sähkösäätöihin tottuneita. Etumatkustajan koosta riippuu paljon, kuinka mukavaksi tai epämukavaksi istuimen kokee. Nämä kuppi-istuimet on kuitenkin verhoiltu niin, etteivät ne huuda ulospäin ylikorostettua urheilullisuutta.

Takapenkillä on tilaa myöhäisempään teini-ikäänkin varttuneille lapsille – eli siis myös aikuisille. Jalka- ja etenkin polvitilaa on itse asiassa runsaasti, mitä tietysti jo odottaa lähes viisi metriä pitkältä autolta.

Takaovet aukeavat melko reippaaseen kulmaan, joten auton sisälle on helppo astua, vaikka päätä pitääkin kumartaa enemmän kuin katumaasturiin sovittauduttaessa. Myös lastenistuinten kanssa pelaaminen onnistunee helposti. Kriteerit perheauton roolin täyttämisestä ovat siis olemassa.

Ainoa suurempi miinus tulee tavaratilasta, joka on konttiperässä aina hankalampi lastattava. Tilaa on sinänsä hyvin, mutta kontin muoto on haasteellinen. Tilaa saa toki kasvatettua, koska kontista on läpikulku matkustamoon.

Tavaroiden kannalta tuota aukkoa vartioivat vain ylimääräiset ja inhottavan kirkkaan väriset ja koria jäykistävät kaaret. Ne saattavat vaatia selittelyä nekin.

Ei paljasta itseään ihan heti

Arkiajossa perheen kanssa N taipuu siis hyvin tilavaksi perheautoksi, jonka jousitus on kieltämättä napakka muttei vielä liian epämukava. Tästä on kiittäminen erinomaisesti toimivaa mukautuvaa iskunvaimennusta. Se pelastaa varmasti paljon.

Koeajot ajettiin tosin Barcelonan ympäristön sileillä asfalteilla, joten tarkempi analyysi siitä, miten jousitus toimii huonommilla teillä selvinnee Suomen koeajolla. Samoin rengasmelu jäi Espanjassa odotetusti varsin alhaiseksi, mutta kokemusten mukaan Suomen karkeilla pinnoilla leveiden (275/35 R 20) renkaiden tuottama melu nousee usein hieman häiritseväksi. Ännässä on tosin tuplalaminaatit laseissa, mikä pitänee pahimman melun loitolla.

Ja sähköauton äänimaailmahan ei paljasta, kuinka urheilullinen auto on – siis ei ilman synteettisiä lisä-ääniä, ja ne voi pitää piilossa. Tältä osin auton oikean luonteen salaaminen on helppoa.

Suorituskyky on tietysti asia, jota on vaikeampi piilottaa – muuta kuin rauhallisella kaasupolkimen käytöllä. Ison ja painavahkon auton kanssa hieman ripeämpi kiihtyvyys ei tosin tunnu yhtä räväkältä kuin kevyessä ja pienessä autossa. Ratin takana auton tehon kyllä huomaa nopeasti, vaikka ei niin kovin paljon autojen päälle ymmärtäisikään.

Onneksi tehon voi osittain selittää sillä, että kyseessä on neliveto, joka sähköautossa tarkoittaa sitä, että etu- ja taka-akselilla on oltava molemmilla omat moottorinsa. Ja nelivetohan tarkoittaa turvallisuutta, etenkin haastavimmissa olosuhteissa.

Työmatkat venähtävät

Tämän auton ominaisuuksien peittely muulta perheeltä on siis mahdollista. Ja kun N:n tapaisella autolla ajetaan muun perheen kanssa leppoisasti, yksin ratin takana ollessa siitä nauttii sitten sitäkin enemmän. Sitä haluaa helposti omaa aikaa ratin takana. Työmatkat saattavat siis venähtää.

Ännän ominaisuudet ovat myös sellaiset, että niitä haluaa vähän testata. Muutenhan tällaisen auton hankinnassa ei olisi mitään pointtia. Tämä testaaminen ei onnistu muun liikenteen seassa, joten tarvitaan rata-aikaa. Ehkä jopa vähän ajokoulutusta. Sivuluisussa ajamistakin voisi harjoitella. Kaikesta tästä kirjoitimme siis jo maistiaisessa.

Tästä N-tyylin ajoharjoittelusta tulee nopeasti tämän auton suurin koukuttava tekijä. Ännä on nopeasti kuin tietokonepeli, joka vie mennessään. Autossa on niin paljon erilaisia viihdyttäviä elementtejä, että niiden opiskelu ja hiominen ei suju hetkessä. Kaikki tämä vie aikaa. Todennäköisesti melko paljon aikaa. Kotona saattaa herätä jo vähän ihmetystä, että onko ylimääräisen kotoa poissaolon takana salarakas.

No, onneksi tämän kaiken voi lopulta paljastaa kertomalla syyn: eli kyllä, kyseessä on tavallaan salarakas, mutta että se on ”vain” auto. Tämän selittäminen tosin autoista vähemmän kiinnostuneille saattaa olla haastavaa.

Mutta kun Ännällä on opeteltu driftaamaan ja ajamaan vauhdikkaammin, kyydin tarjoaminen radalla sekä driftaamisen näyttäminen sopivalla alustalla auttavat ehkä muidenkin perheenjäsenten silmien avaamista. Ja ymmärtäväinen puoliso kyllä näkee, miten Ännä herättää omistajassaan arjen lomassa hieman riehakkaampaa elämisen meininkiä. Se on loppupeleissä kuitenkin plussaa kaikille.

Radalle

Moottori pääsi ottamaan tuntumaa Ännästä radalla, mutta valitettavasti melko kontrolloidusti eli emme päässeet viemään autoa lähellekään sen rajoja. Sen voimme kuitenkin sanoa, että 6 N tuntuu radalla vakaalta. Se on auto, jolla on todella vaivatonta ajaa todella nopeasti. Ison sähköauton painokin unohtuu osittain – ainakin hetkittäin.
Erilaiset ajotilat ja etenkin synteettiset äänet tuovat Ännällä ajamiseen myös lapsenomaista leikkimielisyyttä. Niistä on oma ilonsa, on kuski sitten kuinka tosikko tahansa. Tosikko tosin tuskin tätä autoa hankkii.

Suurin ilonaihe on lopulta simuloitu 8-lovinen vaihteisto, jonka pykäliä voi vaihtaa ratin vaihdevivuilta. Tästä voi nauttia myös normiajossa muun liikenteen seassa. "Vaihteiden" käyttö hämärtää hämmentävällä tavalla rajoja sähkö- ja polttomoottoriauton välillä. Ja se, että rajoitin tulee vastaan 7000 kierroksen kohdalla, on suorastaan nerokas yksityiskohta.

Kuinka kauan kaikilla näillä ajoon vaikuttavilla ajotiloilla, äänillä ja auton loputtomilla ominaisuuksilla jaksaa sitten leikkiä, sitä on vaikea ennakoida. Kuten sanottua, N on kuin tietokonepeli. Kuinka ylhäiselle tasolle sillä jaksaa kiivetä, se riippuu varmasti omasta lähtötasosta ja siitä, kuinka paljon kokemuksia oikeista urheiluautoista omaa. 6 N on kuitenkin loppupeleissä iso ja painava perheauto, vaikka tämä sen ratissa helposti unohtuukin.

Summa summarum

Ioniq 6 N on siis melkoinen tietotekninen laite siinä, miten hyvin se taipuu eri rooleihin. Sen tarjoama suorituskyky veisi sen polttomoottorisena jo superautojen sarjaan. Vertailun vuoksi legendaarinen V10-moottorinen Audi R8 eli omaa sukua Lamborghini kiihtyy satasen vauhtiin 3,1 sekunnissa.

Sähköautojenkin sarjassa N on sielläkin yhä vikkelä, kiihtyvyys on samaa sarjaa Tesla Model 3 Performancen kanssa. Tehoa Ännässä on enimmillään 478 kW (650 hv). Se paiskaa ison sedanin launch controllin avulla satasen vauhtiin 3,2 sekunnissa.

Monien ominaisuuksien, ison kokonsa ja suorituskykynsä ansiosta Kuus Ännä tarjoaa paljon autoa siihen sijoitetulle rahalle. Sen leikkisyys viehättää. Samoin sen teknologia. Kyseessä on melkoinen insinööritaidon näyte.

Ja vaikka 6 N on elementissään vasta rataolosuhteissa, se on nautinnollinen ajettava myös tavallisilla mutkaisilla maanteillä. Tai hetkittäin kiihdyteltäessä. Virnistys on taattu – kuten myös sisäelinten muljahtelut.

Ioniq 6 N tulee varmasti jakamaan mielipiteitä todella vahvasti. Jotkut vannovat sen nimeen, toiset pitävät sitä fake newsinä. Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä. Autoista kirjoittavana mediana me olemme kuitenkin iloisia, että tällaisia(kin) autoja on olemassa. Tarjolla on jotain erilaista. Se on aina hyvä asia. Se on myös autona selvästi etevämpi kuin Ioniq 5 N. Se sanoo jo paljon.

Kaiken tekniikan ja hauskanpidon myötä tosin auton kulutus noussee melkoiseksi, ja myös rengaskulut saattavat nousta jonkinmoisiksi, jos pirulle antaa oikeasti pikkurillin ja se vie koko käden.

Ja lopuksi vielä…

Ai niin, tämän jutun kuvissa esiintyvä ”iskä” on Manfred Harrer, Hyundai Groupin tuotekehityksestä vastaava johtaja. Hänen alaisuudessaan Etelä-Koreassa lähellä Soulia työskentelee yli 12 000 insinööriä, jotka kehittävät uusia tuotteita paitsi Hyundaille myös sekä Genesikselle että Kialle. Tietysti N:n kohdalla oman työnsä on tehnyt vielä Saksan Nürburgringin vieressä oleva tuotekehitysyksikkö, joka hioo näitä suorituskykyisempiä malleja.

Se on vaikuttavaa, millainen monitaituri Ioniq 6 N on. Se edustaa autojen kehityksen uusia suuntauksia. Auto ei ole enää pelkkä laite, jonka hyvyyden määrittelevät puhtaasti mekaaniset asiat.

Manfred Harrerin sanoin: "Ala on käymässä läpi kaikkien aikojen suurinta muutosta. Siirrymme polttomoottoreista sähköön ja laitteistopohjaisista ajoneuvoista ohjelmistopohjaisiin ajoneuvoihin. Ja tekoäly vain nopeuttaa kehityssykliä ja parantaa kaikkea. Kehityksen vauhti vain kiihtyy.”

Ja Harrer tietää, mistä hän puhuu. Hän on saksalainen ja pitkällä urallaan työskennellyt myös useamman saksalaisen brändin kehittäjänä: Audilla, BMW:llä ja Porschella. Zuffenhausenissa hän oli vastuussa mm. Taycanin kehityksestä.