Koeajo: Hyundai Kona Electric N Line – sporttisempi lähestyminen kansansuosikkiin

Hyundai Konan facelift on pieni, mutta tarpeellinen etenkin kotimaan talvipakkasiin.

Kona valittiin Vuoden Auto Suomessa -kisassa piikkipaikalle vuonna 2024. Tämä kertoo paljon siitä, kuinka tasapainoinen kokonaisuus Hyundain myydyin automalli on. Kona-perheeseen on tarjolla useita käyttövoimia, mutta täyssähköinen malli on kiinnostanut ostajia vilkkaimmin.

Hyundain keskiluokan sähköautomalliin on tehty meikäläisittäin tärkeitä varustepäivityksiä, sillä koko mallistossa on tätä nykyä vakiona lämpöpumppu, akun esilämmitys ja takaistuinten reunapaikkojen lämmitys. Talvivarustus on siis entistä paremmalla tolalla. Lisäksi hinnoittelu on houkuttelevampaa.

Ehkä merkittävin uudistus koskee N Line -mallia, joka on malliston hulppeimmin varusteltu. Hyundain sporttimallistoon viittaava N ei tarkoita rajua suorituskykyä, vaan hieman sporttisempaa lähestymistapaa. Se tahtoo sanoa 19” vanteita, hieman urheilullisempia puskureita ja N Line -logoja.

N Line on malliston tehokkaampi malli, eli 217 hv ja 255 Nm. Mikään vertaansa vailla oleva tehotykki ei siis ole kyseessä. Mikäli moista mielii itselleen, kannattaa mielenkiinto suunnata Ioniq 5N-malliin, joka on varsin äärimmäinen sähköauto.

Voima riittää hyvin arkiseen ajoon, ja ohituskiihtyvyyttä on riittävästi. Kaupunkiolosuhteissa Kona vaikuttaa mukavan ripeältä, vaikka sataseen pääsemistä joudutaankin odottelemaan 7,8 sekuntia.

Hyvät varusteet

Huippumallin ohella pitkälti vastaavat varusteet löytyvät myös Premium-mallista. Varustelistalla on mm. HUD-näyttö, 360 kamerajärjestelmä, sähkötoiminen takaluukku ja Bose Premium -äänentoisto.

Suurempitehoisen ja akkuisen Konan akkukapasiteetti on tuttu 65 kWh, ja se takaa WLTP-vertailuluvun mukaan 514 kilometriä toimintamatkaa. Keskikulutus on 14,9 kWh, mutta keväisessä kelissä kulutus kasvaa selvästi korkeammaksi.

Koeajon aikana keskikulutus pyöri 22 kWh:n tienoilla, mikä ei sekään ole mahdottoman paha, mutta toisaalta ei aivan linjassa ilmoitetun kanssa. Yksi syy kovemmalle kulutukselle löytyy vannekoosta, sillä vanteen suurentaminen parilla tuumalla nielaisee toimintamatkasta peräti 70 kilometriä.

Hyundain kalliimmissa malleissa on totuttu ripeään lataukseen, sillä esimerkiksi Ioniq 5 ja Ioniq 6 lataavat parhaimmillaan yli 200 kW nopeudella. Konassa saadaan tyytyä puoleen siitä, sillä maksimi on 105 kW. Latauskurvi on kohtuullinen, mutta 10–80 prosentin lataus ottaa 41 minuuttia. Siinä Kona häviää monelle muulle.

Nopea lataus vaatii myös akun esilämmitystä, sillä kylmällä akulla latausnopeus jää erittäin merkittävästi ilmoitetusta. Lämmitys myös vaatii aikaa, eikä alle puolessa tunnissa tapahdu usein juuri mitään merkittävää. Latausnopeus on yksi Konan kompastuskivistä, sillä etenkin N Linen hintaluokassa soisi odottaa hieman parempaa.

Edelleen hyvä ajettava

Ajomukavuuden näkökulmasta Hyundai on hyvä, ja alusta on hyvä kompromissi mukavuutta ja jämäkkyyttä. N Linen normaalia kookkaampi vanne ei juuri huononna mukavuutta. Kuskin penkistä löytää hyvin sopivan ajoasennon, vaikka polvitukea voisikin olla hieman lisää. Ohjaamo on tyylikäs ja moderni.

Yksi raivostuttavimmista seikoista on kuljettajan vireystilaa valvova järjestelmä, joka suuttuu milloin mistäkin. Etenkin pidemmällä reissulla järjestelmä alkaa piippailla ihan vaan siitä, jos kuljettaja vaihtaa asentoaan ja istuu vinossa penkissä. Se ei Hyundaille käy. Eikä sovi haukottelukaan, sillä silloin auto suuttuu verisesti.

Vireystilan valvonta ei tietenkään ole korealaisvalmistajan omaa keksintöä, vaan osa EU:n uutta tieliikenteen turvallisuusasetusta. Se määrää vastaavan piipityskonsertin olevan pakollinen osa autoilua vuodesta 2026 alkaen.

Hyundain muotokieli on jakanut mielipiteitä jo pidempään, ja erityisesti Konan piirteet ovat vaatineet totuttelua. Oma silmäni ei vieläkään ole aivan sinut kyseisen automallin kanssa, mutta koeajoautossa ollut punainen sävy palvelee muotoa hyvin. Sama pätee kookkaisiin vanteisiin, jotka auttavat asiaa.

Erityisen ilahduttavaa Konan faceliftin kohdalla on se, että hinnoittelu on muuttunut armollisempaan suuntaan. Pienempiakkuisen sähköversion hinta alkaa 38 000 eurosta ja huippumalli N Line tasan kymppitonnin enemmän.