Koeajo: Hyundai Ioniq 6 tekee sähköautoilusta helppoa kovallakin pakkasella

Hyundai Ioniq 6 sai varsin laajan listauksen muutoksia kasvojenkohotuksen yhtyedessä, mutta onko niillä lopulta vaikutusta kokonaisuuteen?

Aerodynamiikan ehdoilla muotoiltu konttiperäinen Hyundai Ioniq 6 nostatti muutama vuosi takaperin paljon erimielisyyksiä muotoilullaan. Nyt kasvojenkohotus tekee autosta aiempaa helpommin lähestyttävän. Sammakkomaisen ilmeen tuoneet etuvaloumpiot ovat vaihtuneet viirumaisempiin ja takaspoileri on yksikerroksinen. Tarkemmin ulkomuodollisista päivityksistä voi lukea aiemmasta esittelyjutustamme.

Koeajoon saatiin N Line varusteltu nelivetomalli isolla akulla. Nykyisellään Ioniq 6 on tarjolla takavetoisena kahdella akkukoolla: 63 ja 84 kilowattituntia. Nelivetomallin yhteydessä akku on aina kookkaampaa mallia. N Line on malliston yläpään varustetaso, joka tuo mukanaan muun muassa nahka-alcantara-sisustuksen, sekä pienin viilauksin äkäisemmäksi tehdyn ilmeen. Koeajoyksilössä on muoti-ilmiöksi noussut ”kolarikorjaus-look”, eli takapuskuri on kiiltävän musta, vaikka muu kori on punainen.

Auton sisätilat tuntuvat ulkokuoren tapaan aikuistuneilta. Keskikonsolia on muotoiltu uusiksi ja samassa yhteydessä sinne on tuotu melkoinen määrä fyysisiä painikkeita esimerkiksi penkin- ja ratinlämmittimille, sekä pysäköintitutkalle. Ensisilmäyksellä nappuloita näyttäisi olevan jopa runsaasti, mutta kertaakaan niiden joukosta ei joudu etsimällä etsimään haluamaansa toimintoa – joten painikkeita lienee juuri sopiva määrä.

Huikea latauskyky kovassakin kelissä

Ajettavuuden osalta Ioniq 6 ei ole päivittynyt ainakaan merkittävästi. Alusta on yhä hieman pintakova, mutta toisaalta liikkeet kontrolloituna pitävä. Ohjaus on Hyundaille tyypillisesti hieman tahmeahko, mutta kuitenkin harmiton. Pitkäselkäinen kuljettaja ja lasikatto ei ole erityisen hyvä yhdistelmä, sillä sisätilojen mataluuden vuoksi ajoasennossa voi joutua istumaan optimaalista makaavammassa asennossa.

Parhaimmillaan Ioniq 6 on pitkällä matkalla. Rengasmelu pysyy vaimeana, matriisiajovalot toimivat pimeässä varsin hyvin ja kyyti on suuntavakaata. Myös sähkötekniikan osalta Hyundain 800 voltin järjestelmät muistuttavat jälleen olevansa markkinoiden kärkipäätä. Akun esilämmityksen voi hoitaa navigointijärjestelmän kautta, tai manuaalisesti. Koeajon aikaan pakkasta oli lähes 30 astetta, jolloin akkua saa muutenkin lämmittää pitkää matkaa taittaessa lähes jatkuvasti, joten sen kytkentä hoidettiin manuaalisesti.

Koeajon neljästä pikalatauksesta kolmella latausteho hyppäsi heti aluksi yli 200 kilowattiin. Kovallakin pakkasella varausväli 20–80 % täyttyi reilussa 20 minuutissa. Kerran latausteho ei noussut koko asioinnin aikana juuri yli 100 kW:n, vaikka akku oli auton mukaan lämmin ja varaus latauksen alkaessa matala. Emme saa tietää mistä tuo yksi ailahdus johtui.

Huonoimmillaankin täydellä akulla pääsi noin 300 kilometrin toimintamatkaan, joka on täyssähköautolta kovissa pakkasissa hyvä suoritus. Hellemmissä olosuhteissa toimintamatka on huomattavasti pidempi.

Takavetoluisut vain erillisessä ajotilassa

Toisin kuin aiemmin, nelivetoinen Ioniq 6 ei ole enää kytkettävissä niin halutessaan takavetoiseksi. Aiemmin toiminnallisuutta perusteltiin takavetoisuuden paremmalla energiatehokkuudella, mutta ilmeisesti sen tuoma hyöty ei ollut lopulta kovin suuri. Muuttaahan eri ajotilat vetosuhdetta muutenkin optimaalisen energiatehokkuuden saavuttamiseksi.

Isompi haitta takavetovalinnan poistamisesta osunee lapsenmielisiin: harmittomat takavetoluisut ovat nyt pois pelistä. Tätä voi kuitenkin paikata koeajetulla N Line -varustelulla, joka puolestaan tuo mukana drift-ajotilan, jossa auto on jälleen takavetoinen. Valmistajan mukaan tämä ajotila on kuitenkin tarkoitettu ainoastaan suljetulle alueelle.