Käytetyt erikoisuudet: Museorekisteröity ja vähän ajettu Volkswagen Golf vuodelta 1992

Uudenveroinen vanha auto on ilo silmälle. Parhaat edellytykset museorekisteriin taitavat olla, että auto pysyy säästeliäässä käytössä uudesta asti, mutta niin, ettei se kangistu kokonaan käytön puutteesta. Hyvä esimerkki tällaisesta autosta on vaikkapa tämä aivan alkupään kolmoskorinen Volkswagen Golf, jonka mittariin on kertynyt vasta reilut 40,000 kilometriä.

Näin jälkikäteen katsoen, kolmannen sukupolven Golf on muutoinkin kuin keskiarvo vanhasta kantikkaasta kakkoskopasta ja 1997 esitellystä pyöreämuotoisesta neloskopasta. Siinä on jo samaa näköä kuin uudemmassa korimallissa, mutta materiaalit, verhoilut, muovit ja toteutukset ovat vielä vanhaa, 1980-luvulla suunniteltua perua.

Kolmoskopassa on kenties myös tietty lama-ajan tatsi, mitä kaksipuolainen muoviratti ja mustat, maalaamattomat puskurit vielä korostavat. Ja Golf Mk3 oli vielä sen luokan ja kokoluokan auto, että edullisimmissa malleissa oli vain 13-tuumaiset peltivanteet.

Tonnin painoinen Golf liikkuu 1.8-litraisen moottorin turvin. Perusmallia isompi kone ei kuitenkaan näy tässä autossa oikein mistään, sillä se voisi ulkokuoren perusteella olla aivan hyvin vaikkapa hinnat alkaen -malli 1.4-litraisella, 60-hevosvoimaisella moottorilla tuon 90-hevosvoimaisen sijaan. Mittaristossa on kuitenkin kierroslukumittari ja vaihteistossa viides vaihde: olikohan Golf Mk3 jopa viimeisiä autoja, joita myytiin nelivaihteisena? Ikkunat aukeavat käsipelillä, ja niistäkin vain etummaiset.

Vielä enemmän vauhdin hurmaa tarjosivat GTI-mallit, joista rauhallisemmassa kahdeksanventtiilisessä versiossa oli 115 hevosvoimaa ja 16-venttiilisessä 150. Golfien huippumalli oli jo heti kättelyssä markkinoille tullut VR6, joka täytti konehuonetta aika lailla. Kapeakulmaisen V-moottorin tehot olivat 174 hevosvoimaa. Noita ei rekisteröity Suomeen varmasti montakaan ennen käytettyjen autojen tuonnin vapautumista, ja vasta 2000-luvun alussa isokoneisia Golfeja tupsahti suomikilpiin reilummin. Oman osansa kolmoskoristen mallipalettiin toivat myös dieselit ja erityisesti turbodieselit.

Tämä nimenomainen yksilö on myyty uutena Kouvolan Auto-Berneriltä Kotkaan, merikapteenin käyttöön. Auto oli yhdellä omistajalla tämän elämän loppuun saakka, kunnes se myytiin kuolinpesästä erään autoliikkeen maskotiksi. Nykyinen omistaja Joensuusta on museokatsastanut sekä ruostesuojauttanut sen, ja koristellut autoa sopivilla osilla. Keulilla on nyt lisävalomaski ja taitavat takavalotkin olla Hellan savunharmaat umpiot. Golfia on huollettu tiuhaan, vaikka kilometrejä kertyi ensimmäisen omistajan aikana vain 23,000 kilometriä: lukuisten öljynvaihtojen väli jäi keskimäärin pariin tonniin ja jakohihna oli vaihdettu kolme kertaa. Nyt autolla on ajettu sen verran, että sillä kehtaa hyvin liikkua paikasta toiseen hyvillä keleillä, eikä se olisi tuplat ajettunakaan aivan arvoton. Säästellä sitä silti täytyy, että näyttelykunto pysyy yllä.

Pikavilkaisulla tämä 1992-mallin Golf taitaa olla kaltaistensa kalliimmasta päästä, mutta yhtä hienokuntoista on vaikea löytää edes valmistajan museosta. Sitä paitsi museoihin ja esille päätyvät autot tuppaavat monesti olemaan vauhtimalleja tai harvinaisia erikoispainoksia, joita Golfeista riittää Bon Jovista värikylläiseen Harlequiniin. Aito alkupään Golf peruspunaisena, perusvarusteilla on sellainen auto, joka helposti unohtuu metalliväristen ja kuutoskoneisten rinnalla. Tonnin pommiin tätä yksilöä on turha sekoittaa.

(Lähde: Nettiauto.com)