Aston Martin ja Volvo ne yhteen soppii, laitetaan ne pussauskoppiin

Eletään 1960-luvun alkua. Vireillä on jotain, josta olisi voinut seurata taivaassa solmittu avioliitto. Jotain, joka olisi saattanut muuttaa sekä Aston Martin että Volvon historiaa.

Ah, Volvo P1800. Volvon ensimmäisen suuremmissa määrin valmistaman coupén alkutaival olisi tuskin voinut olla kansainvälisempi. Auton suunnitteli nouseva ruotsalainen muotoilija Pelle Petterson Pietro Fruan italialaisissa muotoilustudioissa. Sen kori valmistettiin Skotlannissa Pressed Steelin ja ruotsalaisen insinöörityön toimesta. Itse auton kasaus tapahtui sitten Englannissa. P1800 esiteltiin vuonna 1960 Brysselin maailmannäyttelyssä – ja sitä myytiin pääasiassa Pohjois-Amerikassa.

Kaikki näytti hyvältä – paperilla. Voi kunpa brittiläisen urheiluautoihin erikoistuneen Jensenin kokoamien ajoneuvojen laatu ei vain olisi ollut niin huono… ensimmäiset 250 autoa oli jopa kuljetettava Göteborgiin korjattavaksi ennen toimitusta asiakkaille.

Moottori muotoja vastaamaan

P1800:n teknisenä perustana oli vankka Volvo Amazon P120 ja sen hyväksi havaittu 1,8-litrainen nelisylinterinen B18B-moottori. Hyvä moottori sinänsä, mutta sen 90 hevosvoimaa eivät varsinaisesti edistäneet ajamisen iloa.

Ensimmäisenä ongelmaan kävivät käsiksi amerikkalaiset. Robert Cumberford asensi ruotsalaisen konepellin alle Fordin 4,7-litraisen V8:n. Tulos oli niin houkutteleva, että jopa Volvo kokeili sitä itse.

Onneksi oli myös toinen vaihtoehto: Aston Martin. Perinteisellä brittibrändillä oli – kuten aina – taloudellisia vaikeuksia. Osaamista ja tietotaito briteiltä kuitenkin löytyi, kuten Tadek Marekin suunnittelema kuusisylinterinen moottori. Sitä haluttiin nyt tarjota Volvolle, mutta ei ihan sellaisenaan.

Aston Martinilta löytyi onneksi riittävä määrä tietotaitoa. Heidän Le Mansin 24 tunnin ajojen kisatiimi kirjaimellisesti sahasi moottorista kaksi sylinteriä pois, jolloin sen tilavuudeksi tuli 2,5 litraa. Siitä saatiin silti irti ensimmäisissä mittauksissa testipenkissä komeat 151 hevosvoimaa. Näitä nelisylinterisiä moottoreita rakennettiin kolme kappaletta, ja yksi niistä asennettiin Volvo P1800:aan.

Nätti ruotsalainen coupé kulki sen voimin reilusti yli 200 km/h ja spurttasi nollasta sataseen yhdeksässä sekunnissa. Ruotsalaiset eivät kuitenkaan halunneet jatkaa projektia – Volvo lienee vain kyllästynyt englantilaisiin valmistajiin.

Valtava entisöntiprojekti

Kun Volvo-projekti kaatui, moottori poistettiin protosta. Se myytiin Richard Williamsille, tunnetulle Aston Martin -asiantuntijalle. Hän puolestaan myi sen Craig Dentille, toiselle tunnetulle Aston-asiantuntijalle, joka puolestaan välitti sen Robin Hamiltonin kautta Guy Broadille. Samaan aikaan Sveitsissä Beat Roos, tunnettu Aston Martin -asiantuntija hänkin, odotti tilaisuuttaan.

Vihdoin Beat Ross sai ostettua moottorin ja myös varhaisen eli Jensenin kasaaman P1800:n. Siitä alkoi sitten tuskien taistelu. Tarvittiin paljon käsityötä ja räätälöintiä. Esimerkiksi uusi taka-akseli, isompi jäähdytin, ohjaustehostin Triumph TR4:stä, räätälöity konepelti, jne. Lopulta kaikki palaset saatiin kuitenkin kasaan. Auto sai hienon British Racing Green -värin, autoon sopivat vanteet ja ison montun konepeltiin viestimään siitä, että tässä autossa on jotain erikoista. 

Myös sisätilat hoonattiin viimeisen päälle: vihreää nahkaa, paksut matot, kiiltäväksi kiillotettua kromia. Tämä on varmasti yksi tyylikkäimmistä P1800-versioista, mitä maailmasta löytyy.

Auto huutokaupattiin Sveitsissä muutama vuosi sitten, ja nyt joku ajelee tällä ainutlaatuisella englantilais-ruotsalaisella kaunottarella.

Melkein osa kaksi

Ja muistatteko vielä Premier Automotive Groupin, johon Ford niputti silloiset luksusmerkkinsä vuonna 1998? Silloin Aston Martin ja Volvo jopa olivat lyhyen aikaa jopa osa samaa autoryhmittymää. Silloin merkit olivat kuitenkin jo kasvaneet liian kauas toisistaan, jotta synergiaedut olisivat olleet mahdollisia.

Nykyvalossa sekä Aston Martin että Volvo ehkä toivovat, että historiassa olisi osattu päättää ainakin yhden asian suhteen eri tavalla.