Autoilun aikakone: Mazda 323 ”mazdahaavan” aiheuttajana

Laiskasti liikkuva Mazda 323 1.5 GT ja kehnot ensiasennusrenkaat aiheuttivat nuorelle tuotepäällikölle harmaita hiuksia 1980-luvun alussa.

Kun olin siirtynyt Mazdan maahantuojan Haka-Auton henkilöautojen tuotepäälliköksi syksyllä 1982, ensimmäiseksi autoetuautoksi valikoitui musta, kolmiovinen Mazda 323 1.5 GT. Se edusti ensimmäistä etuvetoista 323-mallisarjaa (BD), jota valmistettiin vuosina 1980–1985. Ensimmäisenä tunteena oli pettymys: 1,5-litrainen 62 kilowatin (85 hv) moottori tuntui tehoaan laiskemmalta, ja jousitus täristi. Ajomukavuuskin oli Toyota Corollaa heikompi.

Vaihdoin tossun GT:n pian toiseen ulkoisesti samanlaiseen, mustaan yksilöön. Se kulki paremmin. Rupesin tutkimaan syitä moiseen. Selityksenä oli 1.3-mallista lainattu tiheämpi vetopyörästön välityssuhde 4,105 aikaisemman 3,850:n sijasta. Alun perin voimansiirron välityssuhteet olivat liian pitkät, mikä heikensi suorituskykyä.

Haka-Auton huoltopäällikkö Harri Salmelaisen mukaan Mazda sai sanktiot Saksassa, koska 323 1.5 GT ei saavuttanut viralliseen rekisteröintitodistukseen (Fahrzeugschein) merkittyä ”huikeata” huippunopeutta 168 km/h. Siksi Mazda joutui muuttamaan välityssuhteita tiheämmäksi kesken tuotannon.

Lisäksi vuoden 1983 facelift-mallissa 323 GT:n moottori sai kolme lisähevosvoimaa. 1980-luvulla japanilaisilla valmistajilla oli yleensäkin tapana ilmoittaa auton suorituskyky liian optimistisesti. Mazdalla tätä tapahtui usein.

”Samperin hyvä Semperit”

Mazda 323 ei tuohon aikaan menestynyt autolehtien testeissä mitenkään mairittelevasti. Surkeat testitulokset eivät olleet omiaan kohottamaan maahantuontiorganisaation ja piirimyyjien mielialaa. Vuoden 1983 alussa odotukset kohdistuivatkin täysin uuden, etuvetoisen 626-mallin tuloon.

Sitä ennen esiteltiin 323 facelift pikkumuutoksin. Seurasi uusia lastentauteja: kumiset takajousituksen pohjaamisen estävät rajoituskumit olivat vaihtuneet uretaanimuovisiin. Muoviset rajoittimet jäykistyivät pakkasessa, ja takajousituksen joustovara sisäänpäin kutistui muistaakseni puoleentoista senttiin! Perä pompotti, lehdistö haukkui ja asiakkaat urputtivat.

Eikä tässä vielä kaikki: ensiasennusrenkaiksi tulivat itävaltalaiset, kovat Semperit-renkaat, jotka vielä korostivat Mazdan kovan ja lyhytliikkeisen jousituksen huonoja puolia. Lisäksi kumit olivat herkät vesiliirrolle.

Rengasvalinnan syykin oli selvillä. Mazda oli Itävallassa suosittu auto, joten sikäläiset myivät ”vastakauppana” Semperit-renkaita ensiasennusrenkaiksi. Rengas ei mielestäni vastannut lainkaan mainoksen ”Samperin hyvä  Semperit” -lupauksia.

Semperit oli kaikkiaan huono juttu, mikä aiheutti meikäläiselle melkein ”mazdahaavan” ja harmaita hiuksia jo 31-vuotiaana. Semperit-tehdas yritti ”maasuttaa” meikäläistä, mutta maahantuojan järjestämässä sokkotestissä oli helppo erottaa kova Semperit mukavasta Michelinistä jo muutaman sadan metrin ajon jälkeen.

Ranskalaisrenkaat ratkaisuksi

Vuoden 1983 keväällä otin työsuhdeautoksi 323 Sedan GT facelift -mallin. Siinä oli kaksi kaasutinta ja manuaalinen ryyppy (eli rikastin). Moottorin ollessa kylmä ryyppyvivun käyttö ajon aikana oli melkein taidetta: jos antoi liikaa ryyppyä, moottori sammui. Jos työnsi ryyppyvipua liian aikaisin sisään ja ryypyn pois liian aikaisin, moottori sammui. Kun auto pysäköitiin ja kuski halusi sammuttaa moottorin, se ei sammunutkaan, vaan rupesi rykimään jälkikäyntiä. Sen poistamiseksi piti asentaa jokin venttiili.

Lisäksi auto täristi ja oli kiusallisen vesiliirtoherkkä. Takajousituksen rajoittimet piti vaihtaa heti kumisiin ja renkaat Michelineihin, jotta autolla viitsi ylipäätään ajaa. Naapurini oli ostanut 323 1.5 automaatin ja valitti renkaista ja nypyttävästä takajousituksesta. Hän huomasi, että olin vaihtanut alle Michelinit. Ei ihme, että naapuri oli kiukkuinen.

Asiakastyytyväisyyden vuoksi päätettiin, että rajoittimet vaihdetaan maahantuontikunnostamossa ja lisäksi takuuna jo myytyihin autoihin. Renkaiden vaihto oli vaativampi projekti: ennen pitkää päädyttiin siihen, että asiakkaille tullaan tarjoamaan Michelin-renkaita valinnaisvarusteina lisähintaan.

Myöhemmin vastaava kampanja toteutettiin Continental-renkailla, lisähinta muistaakseni jotain 500–600 markkaa. Näin myös lehdistölle lainattaviin Mazda-koeajoautoihin voitiin laittaa paremmat renkaat – parempien testitulosten toivossa.

Ajettavuus- ja mukavuuspuutteistaan huolimatta Mazda 323 (BD) oli Suomessa melkoisen suosittu. 323:n vahvuutena olivat muotoilu, hinta, varustelu ja luotettavuus. Suosiosta kertoo myös se, että BD-mallia rekisteröitiin meillä vuosien 1981 ja 1984 välillä kaikkiaan 17 035 kappaletta.

Teksti: Timo Turkula Kuvat: Timo Turkulan arkisto