BMW:n turbomoottoreiden ja moottoriurheilun kultahäät

BMW juhlistaa turbojen viisikymmentä vuotta käsikkäin taivallettua matkaa moottoriurheilun parina. Valmistaja nimesi suurimmat turbojensa kehitysaskeleet urheilumaailmassa.

BMW juhlii turbomoottoreiden kultahäitä. Baijerilaisyhtiö toi turboahtimet kilparadoille vuonna 1969, kun BMW 2002 TI sai ahtimen European Touring Car Championship -sarjaa varten. Moottorina toimi nelisylinterinen 2-litrainen M121, joka tuotti 0,98 barin ahtopaineilla noin 280 hevosvoimaa 6 500 rpm kierrosnopeudella. Valmistajan mukaan tekniikalla oltaisiin voitu tuottaa teoriassa 1,76 baria ahtopainetta, mutta sylinterikansi ei olisi kestänyt tällaisia paineita.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Teholukemat uusiin ulottuvuuksiin

Seitsemän vuotta myöhemmin BMW 3.0 CSL:llä kisattiin legendaarisessa Le Mansin 24 tunnin kilpailussa. Yhdysvaltalaisartisti Frank Stellan suunnittelemalla värityksellä varustettua autoa vauhditti 3,2-litrainen M49/4 -moottori 1,72 barin ahtopaineen kera. Tuloksena 750 hevosvoimaa. Tulosta ei kuitenkaan tällä kertaa saavutettu, autokunnan kohtaamien teknisten ongelmien vuoksi.

Vuonna 1977 Schnitzer Motorsport esitteli BWM M12/12 moottorin silloiseen 5-ryhmään luokiteltuun 320-malliin. Vuotta myöhemmin kyseisellä 400-hevosvoimaisella kolmossarjalaisella voitettiin Saksan kansallinen mestaruus.

Mullistavalle 1970-luvulle mahtuu vielä yksi merkittävä turbotapahtuma. Avauskuvassa esiintyvän BMW M1 -superauton keskelle asennettu rivikuutonen herätti jo kunnioitusta ahtamattomana 4-ryhmässä, mutta viitosryhmään kehitetty ahdettu M88/2-moottori kasvatti teholukemat nelinumeroisiksi. Tuhat hevosvoimainen hirviö oli kova haastaja radoilla loistaneille Porschelle ja Fordille.

Formuloiden turboaikakaudelle BMW liittyi mukaan 1981 Paul Roschen kehittämällä 1,5-litraisella moottorilla Brabhamin tallissa. Tuolloin moottori tuotti noin 560 hevosvoimaa, mutta suorituskyky parani jatkuvasti. Ensimmäisen voiton BMW:n turbomoottorilla saavutti Nelson Piquet vuonna 1982 ja vuotta myöhemmin hän saavutti jo maailmanmestaruuden Brabham BMW BT52 -autolla. Tässä vaiheessa moottori tuotti 640 hevosvoimaa 2,9 barin ahdoilla. Kehitysversio M12/13/1 ylsi aika-ajoissa jopa 1400-hevosvoiman tehoihin, tehden siitä BMW:n mukaan historian tehokkaimman F1-moottoin.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen modernia tekniikkaa

Formula 1 -aikakauden jälkeen BMW toi turbomoottorin mukaan urheilumaailmaan vasta vuonna 2011. P13-moottorilla kilpailtiin FIA World Touring Car Championshipissä 320TC:llä ja P14-moottoria käytettiin WRC-sarjassa Mini Countrymanissa. Moottorin lohko ja kansi olivat lähes samanlaiset kuin vakioautoissa ja 1,6-litraisesta moottorista irtosi 320 hevosvoimaa.

Nykyaikana suosittujen pienten ja litrateholtaan hyvien moottoreiden vastapainona esiteltiin vuonna 2016 P63 moottori M6 GT3:een. Tuplaturbolla varustettu 4,4-litrainen V8-moottori tarjoaa luokituksesta riippuen parhaillaan 585 hevosvoimaa. Tästä moottorista muokattiin vuoteen 2018 4-litrainen 500–600 -hevosvoimainen moottori M8 GTE -autoon FIA Wold Endurance Championship -sarjaa varten.

BMW:n turbomoottoreiden ja moottoriurheilun kultahäävuosi 2019 toi tullessaan turbomoottorin myös DTM-sarjaan. Nelisylinterinen kaksilitrainen turbomoottori tarjoilee 2,5 barin ahtopaineilla 600 hevosvoimaa. Uusinta teknologiaa edustava moottori on myös puolta kevyempi kuin tätä edeltänyt DTM-sarjan moottori, painoa on nyt vain 85 kilogrammaa. Moottorilla saavutettiin voitto sen debyyttikilpailussa Hockenheimillä.

Lähde: BMW Kuvat: Moottorin arkisto