Colmar: ikkunaostoksilla mielellään käyvien paratiisi

Alsacessa sijaitseva Colmar on pikkunätti kaupunki, jossa alueen ranskalainen ja saksalainen historia kulkevat käsi kädessä. Ruotsalaisten miehitysaika ei sentään onneksi näy.

Silmänruokaa riittää kaikkialla. Myös nenää hemmotellaan – suusta ja vatsasta nyt puhumattakaan. Noin 70 000 asukkaan Colmar elää turismista, ja se tekee itseään tykö paitsi erittäin pittoreskillä ja sympaattisella vanhalla kaupungilla myös tuota vanhaa kaupunkia elävöittävien pikkuputiikkien avulla.

Hieno päiväkohde

Strasbourgin ja Mulhousen välissä ja vain kivenheiton päässä Saksan rajalta sijaitseva Colmar on siitä ihanteellinen autolomailijoiden kohde, että auton voi jättää parkkiin ja jalkautua varsin kompaktin vanhan kaupungin kujille.

Liian kauas ei autoa kannata jättää kuitenkaan parkkiin, sillä Colmarista on vaikea poistua tyhjin käsin.

Colmar osuu myös Alsacen tai saksalaisittain Elsassin viinireitin varrelle. Se pitää itseään myös alueen itseoikeutettuna viinipääkaupunkina. Ja miksei, alueen valkoviinejä kelpaa maistella. Ne sopivat hyvin tunnetusti alueen melko rasvaisen ja raskaan ruokakulttuurin keventäjäksi. Alueen rypäleet ovat Riesling, Muscat, Pinot Gris ja Gewürztraminer.

Tuo Alsacen viinireitti viettää muuten tänä kesänä pyöreitä, reitin varrella juhlitaan sen 70-vuotista taivalta. Ja turhan tiedon mestareille kerrottakoon nyt sekin, että tiettävästi maailman vanhin viini löytyy Strasbourgissa sijaitsevasta viinikellarista. Tuo vuodelta 1472 oleva valkoviini on kuulemma vieläkin ihan juotavaa.

Silmänruokaa

Colmarin vanha kaupunki on hyvin säilynyt ja vielä paremmin ylläpidetty. Talojen julkisivut ovat kuin maalauksia. Ja varsin värikkäitä.

Niskaa kannattaa verrytellä ennen visiittiä Colmariin, sen verran kovilla se on pään kääntyillessä koko ajan kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Sen verran runsaasti talojen julkisivuista löytyy erilaisia yksityiskohtia.

Colmar on säästynyt historiansa aikana isommilta tuhoilta, joten historia on luettavissa sen rakennuksista. Erilaisia tyylisuuntia 800 vuoden ajalta on ripoteltu kivasti ympäriinsä. Vanhemmissa rakennuksissa näkyy goottilaisia piirteitä, mutta bongatuimmat rakennukset – kuten vaikkapa Colmarin varmasti kuvatuin talo eli Maison Pfister – edustavat joko renesanssi- tai barokkiaikaa.

Ja monen yksityiskohdiltaan upean talon alakerrassa on vielä hieno pieni putiikki, jonka julkisivu sekä näyteikkuna on sommiteltu huolella ja rakkaudella.

Monesti noissa putiikeissa kannattaa myös piipahtaa sisällä, sama rakkaus yksityiskohtiin näkyy kaikkialla.

Oikeaa ruokaa

Erilaisia elintarvikeliikkeitä löytyy myös joka makuun. Auton takakonttiin kannattaa ostaa mukaan ehdottomasti maittavaa evästä. Hanhenmaksa (foie gras) on kehitetty Strasbourgissa eli se on paikallinen herkku.

Myös baeckaoffe (kolme erilaista marinoitua lihaa sekä perunoita valkoviinissä) ja hapankaali ovat must ostoksia kaikille paikallisia herkkuja mielellään kokeileville.

Ja tietysti myös paikalliset juustot, etenkin Munster, käyvät useammassa putiikissa nenään.

Toki myös sympaattisia ravintoloita löytyy runsaasti. Flammkuchen tai ranskalaisittain tarte flambée on pakollinen kokeiltava. Yksinkertaisimmassa ja perinteisessä versiossa ohuen leipätaikinan päälle on levitetty sipulia, pekonia ja hapankermaa.

Paras ravintola Flammkuchenin nauttimiseen on erittäin sympaattinen La Soi, jossa on tarjolla mitä erikoisempia versioita aiheesta.

Historian havinaa

Colmarin historia ulottuu pitkälti yli 1000 vuoden päähän, ensimmäinen kirjoitettu maininta kaupungista löytyy vuodelta 884. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan aikaan se sai vapaakaupungin aseman vuonna 1226.

Vuonna 1354 se muodosti muiden Alsacen alueen kaupunkien kanssa oman kaupunkiliiton. 30-vuotisen sodan aikaan Colmar eli kaksi vuotta ruotsalaisten miehittäjien alaisuudessa vuosina 1632–1634. Aurinkokuningas eli Ludvig XIV:sta valtasi kaupungin Ranskalle vuonna 1673. Saksalaiset puolestaan pitivät siellä valtaa vuosina 1871–1918 sekä 1940–1945.

Pikku-Venetsia

Kun kujilla on käppäilty tarpeeksi, ja masu on täynnä, silloin sopii istahtaa vielä hetkeksi veneen kyytiin. Colmarin läpi lipuu leppoisasti pieni kanava, joten yksi vanhan kaupungin osista on saanut nimekseen pikku-Venetsia – La Petite Venise. Etenkin siellä talot ovat hyvin värikkäitä.

Kun jalat ovat saaneet levätä hetken, lopuksi voi suunnata vielä yhteen alueen hienoimmista museoista eli Musée d’Unterlindeniin. Siellä Alsacen historia aukeaa parhaiten.

Ja jos energiaa riittää vielä, myös Frédéric Auguste Bartholdin kunniaksi avattu museo on näkemisen arvoinen – sillä hänen tekosiaan on mm. New Yorkin edustalta löytyvä Vapaudenpatsas. Sen pienoisversio löytyy jopa lentokentän vieressä olevan liikenneympyrän keskeltä Colmarin pohjoispuolelta.

Teksti ja kuvat: Vesa Eskola Turistisivut: www.visit.alsace/en/colmar/