Goodyear Blimp: elegantisti ilmojen halki

Moottori oli paikalla Le Mansin 24 tunnin ajoissa, ja pääsimme siellä yllättäen katselemaan yläilmoista myös kisan kulkua sekä Le Mansin maaseutua.

Pieni peltoaukea muutama kilometri Le Mansin ulkopuolella. Pellon laidalla kelluu ilmassa Goodyear Blimp. Se on täällä ahkerassa käytössä lennättäen niin vip-vieraita kuin myös toimittajia ja valokuvaajia 30 minuutin välein pienelle kierrokselle Le Mansin radan ympäri.

Kävimme viime kesänä Friedrichshafenissa Zeppelin-museossa, ja myös tämä ilmalaiva hengailee siellä normaalisti – kun se ei ole Goodyearin edustuskäytössä.

Zeppelin-museosta käsin on mahdollista lähteä myös ilmalaivalennolle Bodenjärven ympäristössä ihan tavallisena turistina.

Alkuperäinen Blimp ei ollut kuitenkaan Zeppelin, koska sen runko oli jäykistämätön eli se voitiin tyhjentää ja laittaa takaisin kasaan, jolloin sitä oli melko kätevä kuljettaa paikasta toiseen. Nykyään tämä Blimp on ns. puolijäykkä ilmalaiva, ja nämä uudet ilmalaivat kulkevat myös nimellä Zeppelin NT (Neue Techologie).

Pitkä historia

Ensimmäinen Zeppelinin prototyyppi suoritti ensilentonsa 2. heinäkuuta vuonna 1900. Maailma eli juuri silloin isoa muutosta. Autot alkoivat valloittaa kaupunkeja, ja ihmiset haikailivat myös ilmojen valtiaaksi. Kehitys oli nopeaa, Euroopassa Zeppelinit olivat ahkerassa käytössä ensimmäisessä maailmansodassa, jossa niitä osallistui erilaisiin sotatoimiin lähes 90 kappaletta.

Matkustus- ja sotilaallisen käytön lisäksi isojen ilmalaivojen markkina-arvo ymmärrettiin myös nopeasti Atlantin tuolla puolen. Ensimmäinen Goodyear Blimp -proto valmistui vuonna 1917. Tätä ennen oli harjoiteltu jo kuumailmapalloilla.

Le Mansissa Blimp oli ensimmäistä kertaa käytössä 50 vuotta sitten vuonna 1973 – vajaa vuosi sen jälkeen kun se oli saapunut ensimmäisen kerran Eurooppaan. Se poistui välillä Euroopasta, mutta teki paluun vanhalle mantereelle vuonna 2020.

Näitä uusia Zeppelin NT -ilmalaivoja valmistaa Zeppelin Luftschifftechnik.

Iso mutta ei valtava

Kauempaa katsottuna Blimp näyttää lähes pieneltä, mutta kun nousemme siihen, ilmalaivan 75 metrin pituus on sittenkin vaikuttava. Isoimmat Zeppelinit olivat toisin aikoinaan noin 250 metrin mittaisia.

Blimpin miehistönä toimii kapteeni ja perämies/stuertti, joka myös informoi lennon aikana matkustajia niin turvallisuuteen kuin muihin ilmalaivaan liittyviin käytäntöihin. Lentoonlähdön aikana on istuttava turvavyöt kiinnitettynä kuten lentokoneessa.

Ilmaannousu tapahtuu lähes huomaamattomasti, liikettä ei huomaa juuri lainkaan. Lähtö on selvästi pehmeämpi kuin helikopterilla. Blimpin sisällä on ilmaa kevyempää heliumia, joten maassa pysytään lisäpainojen avulla.

Blimpin operointi on varsin yksinkertaista, kenttähenkilökuntaa tarvitaan vain kolme. Matkustajia kyytiin mahtuu enimmillään 14. Isoista ikkunoista aukeaa erinomainen näkyvyys, ja yhtäkkiä silmien eteen avautuu puiden latvojen yläpuolelta ylitetttasainen ranskalainen maalaismaisema. Nousu lentokorkeuteen tapahtuu yllättävän nopeasti.

Kun lentokorkeus – tämän päivän lennollamme 350–400 metriä, on saavutettu, silloin koneessa voi myös seistä ja liikkua. Normaali lentokorkeus on 300 metriä. Miehistön toimia ohjaamossa on mielenkiintoista seurata. Operointi vaikuttaisi olevan lähempänä helikopteria kuin lentokonetta.

Blimpissä on myös muutama iso avattava ikkuna, joiden läpi voi katsella ohitse lipuvaa maisemaa samalla kun tuuli heiluttelee kevyesti kutreja. Avattavan ikkunan läpi voi kuvata myös lähes kohti suoraan alas. Ilmavirta on kuitenkin sellainen, että kännykkä lähtee varomattomalta nopeasti kädestä…

Ilmalaiva lipuu ilmojen halki todella tasaisesti. Kyyti on erittäin herraskaista. Vauhti ei tunnu lainkaan, vaikka matkanopeus on toistasataa kilometriä tunnissa.

Lintuperspektiivi

Ensimmäinen havainto ilmasta on se, miten paljon leirintäalueita Le Mansin radan ympäristöön on syntynyt. Tämän vuoden kisa houkutteli paikalle 325 000 katsojaa, vaikka keli lauantaina ei ollut paras mahdollinen. Moni saapui vain päivävierailulle, mutta leireilijöitä riitti myös moneen lähtöön. Ilmasta käsin on hyvän teleobjektiivin avulla havaita hauskempia yhdistelmiä, kuten valkoinen Lamborghini Huracan, jonka vieressä on putkiteltta.

Toinen huomio on se, miten radan muoto aukeaa ilmasta käsin ihan eri tavalla. Etenkin Mulsannen kuusi kilometriä pitkä suora tekee vaikutuksen. Vauhdin noustessa aikoinaan ei ollut mikään ihme, että Mulsannelle rakennettiin vuoden 1990 kisaa varten kaksi shikaania.

C-ryhmän protot saavuttivat suoralla 1980-luvulla hieman yli 400 km/h nopeuksia. Ennen shikaanien rakentamista Mulsanne oli maailman pisin suora millään kilparadalla. Nyt on se on kolme kahden kilometrin mittaista suoraa shikaaneilla eroteltuna. Kun Le Mansissa ei ajeta kilpaa, Mulsanne on aivan tavallinen osa RD 338 -maantietä.

Painontarkkailua

Pieni kierros radan yllä sujuu yllättävän nopeasti. Edessä on enää paluumatka. Kun olemme laskeutuneet, seuraava ryhmä odottaa jo vuoroaan. Ilmalaivasta poistutaan kaksi matkustajaa kerrallaan, ensimmäisen parin jälkeen kyytiin otetaan kaksi uutta matkustajaa. Sitten poistuu taas kaksi, ja tulee kaksi uutta tilalle. Näin kyydissä oleva paino pysyy mahdollisimman tasaisena. Blimpin tilavuus on 8425 kuutiometriä; limutölkeillä mitattuna siis noin 25,5 miljoonaa tölkkiä.

Reportaasi vuoden 2023 Le Mansin 24h -ajoista ja samalla 100-vuotisjuhlakisasta ilmestyy seuraavassa Moottori-lehdessä 5. heinäkuuta.

Tekstit: Vesa Eskola, kuvat Vesa Eskola ja Goodyear