Huutokauppahelmet – 1988 superfarkku Mercedes-Benz 300 TE 6.0 AMG ’The Mallet’

Ennen integroitumistaan Mercedes-Benzin kanssa AMG kokeili erilaisia projekteja omine nokkineen. Miltä kuulostaisi kuusilitrainen kasikone seitsemänpaikkaisen farmari-Mersun keulalla?

S124-koripolven Mercedes-farkut ovat tunnetusti kovaa valuuttaa vielä tänäkin päivänä, mutta miltä kuulostaisi oman aikansa superfarkku AMG:n alkutaipaleelta?

1970- ja 80-luvulla Mercedes-Benzien virityspajana tunnettu AMG ei ollut vielä osa tähtimerkin perhettä virallisesti, joten AMG:n piti pyörittää liiketoimintaa tuloslähtöisesti. Euroopan menestyksen jälkeen AMG laajeni Pohjois-Amerikkaan. Keskipisteeksi vakiintui Chicago.

Amerikkalaisia saadaan kiittää myös sporttifarkkujen rakkaudesta. Vaikka pitkäkatot eivät normaalisti myy suomalaiseen tapaan Yhdysvalloissa, ovat farmarikorisiin autoihin tykästyneet todella valmiita panostamaan rakkautensa kohteeseen.

Julkean "Hammer"-sedanin jälkeen AMG:llä kokeiltiin ideaa rakentaa samoista aineksista myös farmariauto. S124-kori ja 5,6-litrainen 32-venttiilinen V8 oli melkoinen yhdistelmä, mutta perusteellisesti tehty prototyyppi hurmasi amerikkalaisia autotoimittajia. Auto sai lempinimen "Hammer Wagon", ymmärrettävistä syistä.

Hammer Wagonista syntyi kuitenkin ajatus. 190 000 dollaria maksanut farkku oli epäkäytännöllisen kallis jopa AMG:n standardeilla ja toisaalta 32-venttiilisten kansien odottaminen Affalterbachista tarkoitti, että työt seisoivat Chicagossa. Jos koneessa olisi vanha kaksiventtiilitekniikalla tehty kansi, lähtisi auton hinnasta pois heti 65 000 dollaria. Samalla koneistus ja testaus voitaisiin hoitaa suoraan Chicagossa.

6,0-litraiseksi porattu moottori, uusi perävälitys ja vahvistettu runko useiden muiden muutosten kanssa antoivat 300 TE:ksi rakennetulle farmarille täysin uuden elämän. Uudet kallistuksenvakaajat ja lyhennetyt jouset kruunasivat paketin.

Prototyyppi päätyi AMG Pohjois-Amerikan pomon Richard Buxbaumin ja hänen perheensä käyttöön. Autolle kertyi vuodessa noin 12 900 kilometriä ajoa, mutta farkut eivät juuri herättäneet kysyntää.

1989 auto myytiin Buxbaumien perhetutulle, joka halusi tällaisen auton, mutta uutta autoa ei haluttu rakentaa. Hänet usutettiin lainaamaan auto Car & Driverille koeajettavaksi. Mittauksissa 310 hevosvoimaa riitti mainiosti suoritusarvoihin, jotka pistivät 911 Carreran, M5:n, Ferrari 412:n ja muut aikalaiset ojennukseen. Auto selvitti myös käsiteltävyyskokeet urheilullisia kilpakumppaneitaan paremmin. Car & Driverin koeajon ansiosta auto sai lempinimen "the Mallet", 'Nuija', erotuksesi 32-venttiilisen mallin nimestä 'Vasara'.

Eri chicagolaisomistajien jälkeen auto päätyi 2002 New Jerseyssä asuvalle keräilijälle, joka erikoistui itsenäisen ajan AMG:n tuotteisiin. Autolle tehtiin 44 000 dollarin remontti, jossa voimalinja rakennetiin uudelleen, alusta päivitettiin 500 E:n komponenteilla ja auto maalattiin uudelleen. Kontti palautettiin samalla alkuperäiseen seitsemänpaikkaiseen muotoonsa. 2015 seuraava omistaja suoritti jälleen 44 500 dollarin entisöintipaketin, jolloin autosta vaihdettiin muun muassa lasit, tiivisteet, käyttökytkimet ja etulokarit. Samalla ohjauspyörä vaihdettiin pykälää pienempään ruoriin myöhempien W124:ien tapaan.

Saksassa AMG rakensi kyllä toisen 32-venttiilisen S124:n pforzheimilaiselle rakennusliikkeen pomolle, mutta 16-venttiilisistä tämä on ainut.

1988 'The Mallet'

Floridassa huutokaupattava auto on arvioitu 275 000–370 000 euroon. Carfax-raportin mukaan autolla on ajettu nyt yli 80 000 mailia (108 800 km), eikä autosta löydy kolaritietoja. Mukana tulee myös Richard Buxbaumin aitoustodistus tältä vuodelta, jossa hän kertoo auton syntytarinasta ja alkuhistoriasta henkilökohtaisesti.

Auto on listattu myyntiin RM Sotheby'sin Miamin huutokaupassa maaliskuun 2. päivänä.

Lähde ja kuvat: RM Sotheby's Teksti: Aake Kinnunen