Imatranajo tarjoaa festivaalitunnelmaa ja katuradan jännitystä

Legendaarinen Jarno Saarinen Circuit toimii IIRC-sarjan osakilpailuna. Katujen gladiaattorit ottavat mittaa toisistaan kauniissa Vuoksenniskan maisemissa heinäkuussa.

Horisontissa siintävä asfaltti näyttää kiehuvan heinäkuisen iltapäivän paahteessa. Elohopea on noussut lähelle 30 astetta, mikä ei ole suomalaiseen kesään se kaikkein tyypillisin lämpötila. Kuulen nelisylinterisen moottorin ulvonnan lähestyvän jostain kaukaa, mutta pian pauhu täyttää tienoon ja lukitsee korvat.

Äänivalli lähestyy vauhdilla ja moottoripyöräjono paahtaa pääsuoran ”hyppyriin”. Edellisestä mutkasta vauhtia on saatu kerättyä noin 200 km/h, ja kaasukäden rystyset osoittavat edelleen kohti takaviistoa. Pyörät keulivat nypyn yli ja kiihdyttävät vauhtia entisestään, sillä edessä on vielä useampi sata metriä pääsuoraa. Sen loppuun kerätään vauhtia yli 300 km/h. Korvissa soi, sillä unohdin kuulosuojauksen kotiin.

Imatran katuradalla on pitkät perinteet, sillä ensimmäisen kerran täällä ajettiin kilpaa vuonna 1953. Varsinainen Imatranajo tosin alkoi vasta vuonna 1962. MM-pisteistä Imatralla kisattiin puolestaan vuosina 1964–1982. Parhaimmillaan paikalla oli yli 50 000 katsojaa, sillä kisaamassa oli ratamoottoripyöräilyn supertähtiä, kuten Giacomo Agostini ja Jarno Saarinen.

Kilvanajo taukosi vuonna 1982, kun skottikuski Jock Taylor kaatui kisassa kohtalokkain seurauksin. Rataa pidettiin liian vaarallisena kilpailemiselle. Hiljaiseloa kesti vuosikymmeniä, vaikka Imatralla järjestettiin pienimuotoisia kansallisia kilpailuja 80- ja 90-luvuilla. Varsinaisesti Imatran katurata palasi kisojen näyttämöksi vuonna 2016, kun IRRC-sarja valtasi Vuoksen rannat.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Katurata on vaarallinen ja kiehtova

Nykyään legendaarinen katurata toimii International Road Racing Championship –sarjan osakilpailuna. Kyseessä on katuradoilla ajettava ratamoottoripyöräilysarja, jota ajetaan muutamalla eurooppalaisella katuradalla. Kaksi pääkilpailuluokkaa ovat superbike ja supersport, joista ensimmäinen on sarjan kuninkuusluokka. Siinä pyörät ovat pääosin 1000-kuutioisia.

Katurata tarjoaa ainutlaatuisen kokemuksen niin kuljettajan kuin katsojan näkökulmasta. Kuskille kadulla ajaminen tarkoittaa enemmän riskejä, sillä päällystettä ei voi verrata moottoriradan pitävään pintaan. Katuradalla pito vaihtelee merkittävästi moottorirataan verrattuna, ja Imatralla radalta löytyy mm. junaradan kiskot. Pinta ei muutenkaan ole tasainen, sillä kisojen ulkopuolella sillä ajetaan ympäri vuoden.

Merkittävä ero kilpailemiseen suunniteltuun rataan verrattuna on turva-alueiden puutteellisuus. Vaikka Imatra on vaikkapa Mansaaren katurataan verrattuna suorastaan huikean turvallinen, ei sitä silti voi väittää parhaaksi mahdolliseksi paikaksi kaatua kesken kisan. Tämän kuskit kuitenkin ymmärtävät ja hyväksyvät. Vaara on luonnollisesti myös osa lajin viehätystä.

Vaaraa on vuosien varrella toki ollut tarjolla, ja Imatranajon historia on vaatinut yhteensä viiden ihmisen hengen. Viimeinen tapahtui vuonna 2023, jolloin hollantilainen Joey Den Besten menetti pyöränsä hallinnan Superbike-luokan kisan tutustumiskierroksella. Kaatuminen johtui rankkasateen aiheuttamista olosuhteista radalla, sillä rata käytännössä lainehti runsaasta veden määrästä.

Ratamoottoripyöräily on vaarallista, ja etenkin katuradalla suoritettuna. Onnettomuuksia kukaan ei toivo, mutta välillä laji vaatii uhrinsa. Imatralla on kuitenkin pyritty tekemään radasta mahdollisimman turvallinen kuskeille ja katsojille, mutta aina sekään ei riitä. Onnettomuuksilta ei toki vältytä moottoriurheilussa muissakaan lajeissa.

Katsoja pääsee kisailun ytimeen

Imatran katuradalla katsojaa hemmotellaan sillä, että pyöriä ja kuskeja pääsee näkemään selkeästi lähempää kuin moottoriradoilla. Katselualueet ovat suurilla moottoriradoilla usein kymmenien metrien päässä radasta, mutta Imatralla pyörät viuhahtavat ohitse muutaman metrin päästä. Se luo tunnelmaa, jollaista ei rata-ajoon rakennetulla radalla pääse koskaan kokemaan.

Sama pätee kuskien näkemiseen, sillä useimmiten varikkoalueelle ei ole tavallisella kansalla mitään asiaa. Toisin on Imatralla, jossa kansa voi käydä seuraamassa tallien ja kuskien valmistautumista lähietäisyydeltä ja jututtaa kilpailijoita kisalähtöjen välissä. Esimerkiksi MotoGP:ssä kuskien lähelle pääsemisestä ja tapaamisesta voi tavallinen katsoja vain haaveksia.

Tapahtumana Imatranajo muistuttaa kesäfestivaaleja, sillä pieneen Imatran kaupunkiin pakkautuu parhaina vuosina yli 40 000 ihmistä, ja tunnelma on sen mukainen. Tapahtuma on hieno, vaikka moottoripyöräily ei olisikaan varsinainen intohimo. Luvassa on kovaa kisailua ja mukana on ulkomaisten tähtien lisäksi lajin kotimaisia huippuja. Vuonna 2024 superbike-luokan voitti Erno Kostamo ja toiseksi sijoittui Eemeli Lahti.

Ilahduttavaa Imatranajossa on myös se, että tapahtuman liput ovat pysyneet kohtuullisissa hinnoissa. Kolmen päivän passi maksaa ennakkoon hankittuna 55 euroa, mikä ei kuulosta vaikkapa kotimaisiin musiikkifestivaaleihin verrattuna mahdottomalta. Tunnelmaa on luvassa varmasti koko rahan edestä. Imatranajo kisataan tänä vuonna heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna 4.-6.7.