Koeajo BMW R 1300 RT ­– matkasohva tarjoaa maksimaalista mukavuutta

BMW:n matkamalli tekee prätkällä ajamisesta jopa vähän turhan helppoa ja salonkikelpoista.

BMW R 1300 RT on matkapyörien klassikkomalli, jonka historia ulottuu vuosikymmenten taakse. Ensimmäinen katteellinen RT-malli nähtiin vuonna 1978, ja tuolloin mallimerkintä oli R 100 RT. Tuolloin ikonisia matkapyöriä nähtiin myös virkavallan käytössä.

RT ei reise und touring alkoi modernisoitua toden teolla vuonna 1996, jolloin R 1100 RT tuotiin markkinoille. Sitä seurasi pian 1200-kuutioinen RT ja tätä nykyä tuotannossa oleva sukupolvi on 1300-kuutioisen bokserimoottori ympärille rakennettu R 1300 RT.

Moottori on tuttu muista R-malleista, ja samaa voimanlähdettä tavataan GS:ssä, R:ssä ja RS:ssä, mutta kaikkein sivistyneimmässä ja hiljaisimmassa muodossa moottori on RT:hen istutettuna. Tehoa on myös RT:n kohdalla 145 hevosvoimaa ja vääntöä 149 Nm. Moottori sopii muiden R-sarjalaisten tavoin myös matkamalliin.

Vaikka moottori on sama kuin esimerkiksi R 1300 R:n tapauksessa, ei se voisi poiketa luonteeltaan enempää. RT on hiljainen, eleetön ja helppo. Vaikka vääntöä piisaa, on moottorin peliin luovuttama tuntuma aivan eri maasta kuin nakucruiserissa.

Yksi suurimmista eroavaisuuksista on koeajopyörässä olevassa automaattivaihteistossa. R 1300 RT:tä saa tätä nykyä automaattiaskilla varustettuna, ja sellainen sopii matkamalliin kuin nyrkki silmään. Ajaminen muuttuu kertaheitolla rennommaksi, eikä vaihteiden vekslaamista tule skootterimaisella pyörällä ikävä.

RT:n kohdalla BMW:n bokserimoottorista on tehty mahdollisimman eleetön ja värinätön. Voimanlähde ei toki ole enää muutenkaan mitenkään roisi, mutta matkamallin kohdalla se on haluttu saada niin huomaamattomaksi, ettei juuri mistään tule mieleen, että prätkäilyssä olisi mitään kapinahenkeä. R 1300 RT on kuin Fazer Cafen sunnuntaiaamun brunssi.

Yksi merkittävimistä eroavaisuuksista muuhun R-perheeseen on pakoäänien voimakas vaimennus. Kun RT:n laittaa käymään, alkaa bokserikone papattaa hiljaista joutokäyntiä.

Automaattiaskilla varustettu pappapyörä lähtee liikkeelle kuin maksiskootteri, eikä tunnelmaa haluta pilata pakoäänillä. Vaikka RT:llä antaa kaasua lähelle punarajaa, pysyy moottori hiljaisena. En voi sille mitään, mutta prätkäilyn luonne on hieman kateissa.

Onneksi ulkomuoto ei heti paljasta millaisesta pyörästä on kyse, sillä RT:stä on muovattu selkeästi aggressiivisemman näköinen pyörä. Etenkin suoraan edestä katsoessa RT näyttää vihaiselta. Jos siinä ei olisi sivulaukkuja, pyörää saattaisi luulla matkasportiksi.

Pleksi kohti taivasta ja piiloon ajoviimalta

Olemme startanneet päivän ajoreitin pyörän valmistusmaassa aamuvarhain ja asfalttiin iskeytyy kevyt kesäsade. Ajopäivälle on luvassa vaihtelevaa keliä, mutta vaikuttaisi siltä, että aurinkoa emme juuri tule näkemään. Toisaalta se ei haittaa, sillä RT on juuri oikeanlainen pyörä tällaiseen ilmaan.

Ison pleksin takaa on hyvä katsella kosteaa ilmaa, sillä yläasentoon säätämällä kuski ei juurikaan kastu. Ilmavirta eristetään kuviosta lähes kokonaan, sillä korkean muovitornin takana voisi halutessaan vedellä vaikka tupakkaa. Ilmanohjaimen säätö tapahtuu napista, ja säätövaraa on reilusti.

Voisi kuvitella, että RT:n selässä istumalihakset eivät puudu lainkaan, mutta yllätys on suuri, sillä jo tunnin ajomatkan jälkeen pakarat alkavat huutaa armoa. Joudun vaihtamaan asentoa kankulta toiselle, jotta persuke ei lähetä kipusignaalia aivoille. Ongelma on se, että satula on säädetty etuosastaan liian matalalle. Onneksi pysähdymme pian hoitamaan tilanteen paremmaksi.

Matkaominaisuuksiltaan RT on huippuluokkaa. Ajoasento on mukavan pysty ja alusta tarjoaa mukavuutta, johon moni pyörä ei kykene. BMW tuntuu siltä kuin se keinahtelisi pumpulipilven reunalla. Ajotilasta riippumatta tuntuma on mukava. Tankki on 24 litrainen, joten aivan jokaiselle huoltoasemalle ei tarvitse pysähdellä.