Järämän linnoitus ja Sturmbock-asema – Lapin merkittävä rooli toisessa maailmansodassa 

Jatkosodan aikana saksalaiset tekivät Lapissa varasuunnitelmia sen varalle, että Neuvostoliitto tekisi läpimurron. Tästä seurasi Operaatio Birke, johon kuului Käsivarren Lapin Sturmbock-asemat.  

Lapin sodan alkamisesta tulee näinä päivinä kuluneeksi pyöreät 80 vuotta. Suomi kävi jatkosodan päätteeksi vielä yhden sodan Saksan kanssa, osana jatkosodan aselepoehtoja. Nämä taistelut käytiin pääasiassa Suomen Lapissa.  

Saksan kanssa käydyn sodan päänäyttämöksi koitui Lappi, sillä Lappiin sijoitettiin jatkosodan aikana noin 200 000 saksalaissotilasta, ja saksalaiset vastasivat pääosin Lapin rintamasta läpi jatkosodan ajan. Saksalaisten määrä Lapissa valtava, sillä tuohon aikaan alueella asui vain noin 150 000 paikallista. 

Saksalaisten sijoittuminen Lappiin ei ollut mitenkään sattumaa. Jo ennen toisen maailmansodan puhkeamista Saksan intresseissä oli siintänyt Petsamon nikkelikaivokset. Petsamossa sijainnut Kolosjoen kaivos oli Euroopan rikkain nikkelimalmio, joka löydettiin jo 1920-luvun alussa, mutta alueen rakennustyöt valmistuivat vasta jatkosodan aikana. 

Valtaosa Petsamon nikkelistä menikin lopulta Saksaan, mistä tulikin Saksan sotateollisuudelle elinehto. Vuodesta 1943 lähtien yli puolet Saksan käyttämästä nikkelistä tuli Petsamosta.

Operaatio Birke ja Sturmbock  

Vuonna 1943 saksalaiskulisseissa käytiin Operaatio Birke, jossa oli määrä suunnitella Lappiin puolustusasema siltä varalta, että suomalaisten puolustus olisi romahtanut ja Neuvostoliitto olisi vallannut eteläisen Suomen. Tätä skenaariota varten saksalaiset päätyivät rakentamaan puolustusasemia linjalle Karesuvanto–Ivalo–Petsamo.  

Petsamon asemalla tarkoitus oli turvata Petsamon nikkelikaivosten toiminta. Ivalon aseman tarkoituksena taas oli turvata Petsamoon johtava Jäämerentie sekä Norjaan johtava Kaamasen huoltotien risteys. Karesuvannon aseman tarkoitus oli turvata Norjan puolella kulkevan valtakunnantie 50, joka oli saksalaisten Pohjois-Norjan joukkojen ainoa maayhteys eteläisiin armeijoihin. 

Karesuvannon asema kulki Käsivarren Lapin poikki ja sai nimen Sturmbock, suomeksi ”muurinmurtaja”. Sen rakennustyöt alkoivat kesällä 1944 ja linnoitusta rakensi kiireen vilkkaa noin 3000 miestä – joukossa oli niin rakennusalan ammattilaisia, pioneereja, mutta myös paljon sotavankeja. 

Operaatio Birke käytäntöön - Lapin sota alkaa 

Suomi sai Neuvostoliitolta rauhanehdot elokuun 1944 lopussa. Yhtenä aselevon ehtona oli se, että Suomi katkaisee suhteensa Saksaan. Näin myös tehtiin 2.9.1944, jonka jälkeen Saksan sodanjohto käski Berliinistä käsin Operaatio Birken toimeenpantavaksi. Tosin alkuperäistä suunnitelmaa vastoin puolustusasemissa taisteltaisiin nyt suomalaisia joukkoja vastaan.  

Vaikka Sturmbockin rakentaminen ei ollut täysin valmis, linnoituksesta oli siitä huolimatta saatu vahva. Puolustuslinjalla oli pituutta 26 kilometriä ja sen vahvuuksiin kuului 12 000 miestä, 800 konekivääriä, 100 kranaatinheitintä ja yli 160 tykkiä. Myös ammuksia oli varattu koko talven tarpeiksi, kun asemat miehitettiin lokakuun lopussa 1944. 

Suomalaissotilaiden tilanne oli huomattavasti heikompi. Merkittävä osa armeijasta oli kotiutettu jatkosodan jälkeen, ja poltetun maan strategiaa käyttävien saksalaisten takaa-ajo oli raskasta. Alueen rakennukset, sillat ja tiet olivat saksalaisten jäljiltä usein tuhottuja, puhumattakaan alati läsnä olevasta miinavaarasta.  

Marraskuussa 1944 vaatimattoman miesvahvuuden suomalainen varusmiespataljoona saapui Markkinan kylään, joka oli kahdeksan kilometrin päässä Sturmbockista. Tästä alkoi asemasotavaihe, jossa sotatoimet Suomen ja Saksan välillä Käsivarren Lapissa olivat korkeintaan pieniä partiokahakoita.  

Kun saksalaisten evakuointi oli saatu päätökseen, saksalaiset jättivät Sturmbock-asemat 10.1.1945 taisteluitta, jonka jälkeen joukot vetäytyivät Norjan puolelle Lyngen-asemiin, jonka puolustuslinjan toinen pää yltyi vielä Kilpisjärven puolelle. Suomalaiset seurasivat saksalaisia, mutta varsinaisia hyökkäyksiä asemia vastaan vältettiin yhä.  

Viimeisetkin saksalaissotilaat poistuivat Lapista 27.4.1945, jolloin Suomen urakka sodassa päättyi. Lapin sodan päättymispäivä on tunnettu vuodesta 1987 asti kansallisena veteraanipäivänä.  

Järämän linnoitusalue ja museo 

Sturmbockin linnoitusalueeseen on helppoa tutustua Järämän linnoitusalueella. Siellä Sturmbock-asemasta on entisöity Käsivarrentiehen rajoittuva osa. Entisöintityöt on tehty vuosien 1987-89 aikana Museoviraston valvonnassa.  

Järämän alueella on entisöity taistelu-, yhdys- ja ryömintähautaa noin 1,2 kilometrin verran. Taisteluhautojen ohella entisöintiä on tehty alueen linnoitteille, korsuille ja ampumapesäkkeille, joista osa on myös jätetty alkuperäiseen asuunsa. Entisöityihin korsuihin ja ampumapesäkkeisiin pääsee tutustumaan sisälle asti.  

Varsinaista sotilaskalustoa alueella ei juurikaan ole. Linnoitusalueella toki törmää saksalaisten alueelle jättämiin piikkilanka-aitoihin, korsujen peltiseiniin ja armeijan popsimiin elintarvikesäilykkeisiin, mutta mitään sen suurempaa vetäytyvä armeija ei ole alueelle jättänyt. Yksi 75 millimetrin saksalainen panssarintorjuntatykki on kuitenkin paikalla, vaikkakin kyseinen tykki on historialtaan suomalaisten käyttämä. 

Linnoitusalueella liikkuminen on suhteellisen helppoa, mutta reissuun kannattaa varustautua hyvillä kengillä, sillä hautojen pohjilla on paljon irtokiviä, jotka saattavat muljauttaa huolimattoman kulkijan nilkan. Alueella on myös korkeuseroja, joka tekee koko pitkän alueen läpikäynnistä jonkinasteisen urheilusuorituksen. 

Järämän linnoitusalueelta löytyy myös erillinen museorakennus, josta löytyy pysyvä sota-ajasta Tunturi-Lapissa kertova näyttely. Näyttely alkaa jatkosodan vaiheista kulkien Lapin sodan kautta aina sodanjälkeiseen jälleenrakennukseen asti. Sisätiloissa on esillä myös rutkasti alueelta löytynyttä saksalaista esineistöä.