Käyttötesti käytetyllä: Mercedes-Benz S124 -ikäauton audioparannukset

Uusissa autoissa tietoviihdejärjestelmät tarjoavat nykyään lähes poikkeuksetta langattomat yhteydet ja vähintään kohtuullisen äänentoiston. Moottorin käytetty Mercedes-Benz S124 ei, mutta tähänkin vaivaan on olemassa lääkkeitä.

Pääsääntöisesti uusilla autoilla ajavan toimittajan arjessa kaikki poikkeava tuntuu aluksi ehkä hieman todellisuutta hauskemmalta. Niinpä käytetyn Mersumme viitoskoneen tunnusomaista käyntiääntä oli vaihtelun vuoksi ilo kuunnella.

Parintuhannen kilometrin jälkeen alkoi kuitenkin kyllästyttää, että pitkillä matkoilla ajomelu oli käytännössä ainoa ääni, mitä autossa pystyi kuuntelemaan. Vaihtoehtona oli ainoastaan radion suhina – hyvänä päivänä taajamavauhdissa saattoi joltakin taajuudelta saada jopa sanan tai kaksi selvää.

Niinpä tuhannen kilometrin ajopäivään, josta kerroimme edellisessä väliraportissa (Moottori 3/2024), piti varautua erillisellä bluetooth-kaiuttimella, jonka äänenpaine riittää juuri ja juuri ymmärrettävään podcastin kuuntelemiseen. Ei järin mukava ratkaisu tämäkään, joten muutoksia oli tehtävä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Aito retromankka

Bluetooth-autostereot eivät ole enää mitään ylellisyystuotteita. Edullisimmat langatonta laiteyhteyttä tukevat soittimet lähtevät kaupasta jo muutamalla kympillä, ja tunnetumpienkin valmistajien laitteisiin pääsee käsiksi alle satasella. Hifistelemällä voi toki joutua pulittamaan helposti nelinumeroisiakin summia.

Tällaista tarvetta meillä ei varsinaisesti ollut, mutta suurin osa nykyaikaisista mankoista ei mielestämme sopinut ulkonäöltään 1990-luvun alkupuolen auton kojelautaan. Harkitsimme hetken jopa alkuperäisen radion etsimistä ja sen liittämistä esimerkiksi erilliseen bluetoothilla varustettuun DSP-laitteeseen eli signaaliprosessoriin, jonka kautta olisivat onnistuneet niin musiikin toistaminen puhelimen kautta kuin erilaiset säädötkin. Tämä tuntui kuitenkin turhan monimutkaiselta ratkaisulta.

Lopulta löysimme Blaupunktilta erinomaisen näköisen sarjan retrosoittimia. Päädyimme melko hintavaan (479 euroa), mutta sitäkin paremmin Mercedeksen sisustaan sopivaan Frankfurt-malliin. Laite tukee bluetoothin lisäksi aux-liitäntää, muistikorttia ja muistitikkua. Lisäksi mankan mukana tuli mikrofoni hands freetä varten. Tämän suhteen odotukset eivät tosin olleet kovin korkealla, kun jopa osa uusien autojen mikrofoneista on laadultaan kirjaimellisesti kädettömällä tasolla.

Esimerkiksi esimerkiksi yleisimpiä 5,25-tuumaisia kaiuttimia varten paikkoja olisi jouduttu jyrsimään suuremmiksi, ja tällaista tuhoa emme halunneet autovanhukselle enää sen eläkepäivinä aiheuttaa.

Samalla päivitimme myös kaiutinpuolta. Pienellä tutkimisella selvisi, että Mersun kojelaudassa on vakiona varsin epästandardit 4,75-tuumaiset kolot. Niihin kuitenkin myydään juuri W124-malliin suunniteltuja Ground Zeron kaksitiekaiuttimia vajaalla 80 eurolla pari. Ne päätyivät ostoskoriin. Hankinta oli perusteltu, sillä esimerkiksi yleisimpiä 5,25-tuumaisia kaiuttimia varten paikkoja olisi jouduttu jyrsimään suuremmiksi, ja tällaista tuhoa emme halunneet autovanhukselle enää sen eläkepäivinä aiheuttaa.

Mietimme myös takakaiuttimien ostamista, mutta niiden kohtalo jätettiin myöhemmäksi, mikäli etuämyreiden vaihto ei tuottaisi haluttua lopputulosta.

Helpot asennukset

Audioparannusten asentaminen oli helppoa. Soittimen kytkemistä emme malttaneet odottaa edes tallille asti, vaan heti kun haimme Blaupunkt-paketin postista, revimme vanhan laitteen irti ja kiinnitimme johtosarjat uuteen mankkaan. Toosa napista käyntiin, ja pääsimme jo kotimatkalla kuuntelemaan vihdoin jotain muutakin kuin toimimattoman radion suhinaa.

Myöhemmin toki asensimme radion huolellisemmin paikalleen. Kojelaudan sisuksista löytyi vanhalle autolle tyypilliseen tapaan melkoinen johtoviidakko. Radioantennin johtojakin oli jälkiasenteisille antenneille kaksin kappalein – joista kumpikaan ei tosin toimi kovin kummoisesti.

Autossa oli joskus aiemminkin ollut hands freetä tukevat stereot, sillä aurinkolipan viereen oli vedetty mikrofoni. Sen johdon liitin ei kuitenkaan ollut sopiva uuden laitteen kanssa, joten lisäsimme soppaan vielä yhden ylimääräisen johdon. Uusi mikki kiinnitettiin alustavasti kojelautaan, johon se oli helppo liimata siististi.

Laite asettui ilman ylimääräisiä asennuskehyksiä virheettömästi loveensa. Huonon antennin vuoksi radio ei toimi vieläkään kaikissa olosuhteissa, mutta se ei haittaa kovinkaan montaa toimituksen jäsentä, sillä bluetoothin kautta voi toistaa nettiradioitakin. Suurimpana yllätyksenä oli se, että myös auton alkuperäinen, keskikonsolissa sijaitseva fader-säädin toimii yhteen uuden soittimen kanssa.

Seuraavaksi siirryimme kaiuttimien pariin. Ritilät irtosivat varovasti meisselillä raottamalla, ja sieltä paljastui toinen yllätys: samanlaiset kaiuttimet jotka olimme nyt ostaneet! Kehnolle äänenlaadulle löytyi kuitenkin nopeasti selitys – vanhojen kaiuttimien yläripustukset olivat revenneet.

Kaiuttimien vaihto vaati vain parin ruuvin pyörittelyn ja liittimien kiinnittämisen. Äänenlaatu parani huomattavasti, mutta takaovien kaiuttimet kuulostavat jäävän selvästi jälkeen, ja niiden äänestä puuttuu syvyys. Audiojärjestelmän jatkoparannukset ovat siis jossain vaiheessa työlistalla, mutta jo nyt ero lähtökohtaan on huomattava.

Kolmas yllätys oli se, että myös hands free -järjestelmä toimii varsin hyvällä äänenlaadulla. Jatkossa toimituksen Teams-palavereita voi siis käydä Mersussa ilman kuulokkeitakin.