Kierros Antwerpenin viemäreissä: kun elämä maan päällä kyllästyttää

Lomaseikkailuissa on usein parasta, kun kohde samanaikaisesti sekä kiehtoo että hieman etoo – jopa vähän pelottaakin. Parhaat elämykset syntyvät tunteiden ääripäistä.

Harmaanruskea velli ulottuu hieman nilkkojen yläpuolelle. Onneksi jalassa on järjestävän organisaation turistikierrokselle osallistuville jakamat kumisaappaat. Olemme Antwerpenin vanhoissa kanavissa ja viemäreissä, jotka tosin tänä päivänä keräävät vain sadevettä. Vanha historia tuoksuu silti ilmassa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Keskiajan peruja

Reilun puolen miljoonan asukkaan Antwerpen on satamakaupunki, joka alkoi kasvaa tosissaan myöhäisellä keskiajalla ja uuden ajan alussa. Kaupungin väkiluku tuplaantui vuosien 1500 ja 1569 välillä noin 100 000 asukkaaseen, kun Brugge menetti asemansa Antwerpenille.

Atlantin yli tuotavat eksoottiset tuotteet tekivät Antwerpenistä yhden Euroopan rikkaimmista kaupungeista – ja myös yhden pohjoisen Euroopan suurimmista kaupungeista vuoden 1550 tienoilla. Lontoossa oli suurin piirtein saman verran asukkaita tuohon aikaan.

Kansainvälisestä kaupasta johtuen Antwerpen oli myös hyvin kosmopoliitti kaupunki. Siellä asui rikkaita kauppiaita mm. Venetsiasta, Espanjasta, Hollannista, Genovasta sekä lukuisista Saksan ruhtinaskunnista.

Merkittävä ja vauras kaupunki tarvitsi luonnollisesti isot linnoitukset, ja linnoituksiin liittyvät myös vanhat kanavat. Antwerpeniä ympäröivien kukkuloiden välissä olevat luonnolliset kanavat täyttyivät vedellä, kun läheisen Scheldt-joen pinta nousi, ja ne tyhjenivät jälleen, kun joki laski.

Kaupungin alkuaikoina näitä vesiteitä käytettiin kuljetukseen, puolustukseen ja paikallisena luonnonvarana. Antwerpeniä pystyi vuoden 1250 aikoihin kutsumaan kanavakaupungiksi.

Avoin viemäri

Kaupungin kasvaessa kanavia käytettiin kuitenkin yhä useammin niin ihmisten kuin myös muiden jätteiden kaatopaikkana. Lopulta niistä tuli pelkkä massiivinen avoin viemäri.

Yhä pahenevasta hajusta huolimatta Antwerpen jatkoi laajenemistaan, kunnes kaupunki oli kasvanut sitä ympäröiville pienille kukkuloille asti. Lopulta 1500-luvulla esitettiin ratkaisu sekä ylikansoitukseen että avoimiin likakaivoihin.

Kaupungin johtajat alkoivat tarjota kannustimia maanomistajille, jotta nämä rakentaisivat jotain kanavien päälle, jolloin vastuu niiden puhdistamisesta siirtyisi yksittäisille kansalaisille. Samalla kanavien päälle luotaisiin lisää elinkelpoista tilaa.

Näin alkoi kattava kanavien päällystäminen. Yksityisten tahojen johdosta työ eteni pätkittäin, hyvin erilaisin tyylein ja myös työn laadussa oli suuria eroja: köyhempien kaupunginosien läpi kulkevat kanavien osat päällystettiin halvoilla tiilillä, kun taas varakkaampien alueiden alla kulkevat osat rakennettiin kalliimpia materiaaleja ja tarkkaa suunnittelua käyttäen.

Napoleon nyrpisti nenäänsä

Kanavat valmistuivat vähitellen, ja viimeisen suuren buustin muutoksiin antoi Ranskan viimeinen keisari – tosin ennen keisariksi nimeämistä. Antwerpen oli Ranskan alaisuudessa vuosina 1795–1814, ja noihin aikoihin kaupungilla meni muutenkin huonosti.

Väkilukukin oli tippunut noin 40 000 asukkaaseen. Erityisen suuri isku kaupungille olivat 1600-luvun rutot.

Napoleonilla on kuitenkin suuria suunnitelmia Antwerpenille, hän halusi tehdä siitä kilpailijan Lontoolle ja ennen kaikkea englantilaisten kauppareiteille. Taudit jylläsivät yhä kaupungissa, ja ilmanlaatu sai Napoleonin nyrpistämään nenäänsä.

No, Napoleonin suunnitelmat Antwerpenille – sen paremmin kuin suurelle Ranskallekaan – eivät toteutuneet, mutta Antwerpenin viimeisetkin avoimet viemärit saatiin peitettyä 1800-luvun kuluessa. Viimeinen alue saatiin katettua vuonna 1882.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Happea

Ilman laatu viemäreissä ei ole tunnetusti hyvä, mutta Antwerpenissä tähän herättiin yllättävän myöhään, kun useampi työntekijä menehtyi traagisesti. Niinpä viemäreihin alettiin johtaa raitista ilmaa, ja sitä varten maan päälle rakennettiin savupiippuja muistuttavat ”ilmanottoaukot”.

Ne paransivat ilmanlaatua, ja vaikka viemärit olivat nyt katettujen katujen alla, kyllä niistä tuoksua riitti myös maan päälle. Vasta kun maanalaisiin kanaviin rakennettiin nykyaikainen moderni viemäröinti, poistuivat viimeisetkin hajuongelman rippeet.

Elämää tunnelissa

Kävimme piipahtamassa Antwerpenissä maan alla joulukuun alussa, kun maan päällä lämpötila oli nollan tietämillä. Alhaalla viemäreissä oli huomattavasti lämpimämpää, oppaan mukaan noin 14 astetta. Pimeä ja lämmin on tietysti houkutteleva ympäristö muutamallekin eläväiselle.

Viemärissä asustaa tietysti rottia, ei nyt pilvin pimein tai kiusaksi asti, mutta kuitenkin. Ne ovat onneksi hyvin ujoja. Meidän kierroksella onnistuimme näkemään yhden rotan – tosin melko kaukaa. Rottien ulosteista kasvaa puolestaan rihmasienistöä, ja lopputuloksena on omanlaisiaan luonnon taideteoksia.

Ja tottakai myös hämähäkit viihtyvät viemäreissä hengaillen katoista roikkuvissa lampuissa. Ja erilaiset madot viihtyvät luonnollisesti mutaisessa vedessä.

Ja kuten kaikkiin paikkoihin, joihin lapset tykkäävät mennä seikkailemaan, myös Antwerpenin viemäreille on kehitetty omat hirviötarinansa lapsia pelottelemaan.

90 minuutin kierros

Opastettu vierailu viemäreissä kestää noin puolitoista tuntia. Edessä on noin 1,5 kilometrin vaellus viemäreissä oppaan perässä.

Kävijöille jaetaan tabletit, ja aina välillä pysähdytään. Opas kertoo mielenkiintoisia faktoja, ja tabletilta opitaan videolta katsomalla lisää.

Lisäksi jokainen saa suojapuvun, kumisaappaat ja pienen repun, johon voi laittaa omat kengät. Muutamille jaetaan myös tehokkaat taskulamput. Sitten laskeudutaan alas viemäriin. Vettä kohdataan heti, mutta tunkkainen tuoksu osuu nenään jo sitä ennen.

Ei haju nyt suorastaan etova ole, koska viemärit keräävät nykyään siis vain sadevettä, mutta historian tuoksu on selvästikin jättänyt jälkensä.

Oman hohtonsa kierrokselle antaa viemäreihin luotu valomaailma. Välillä valaistus on normaali, välillä tunnelit hehkuvat joko punaista, vihreää tai sinistä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Oppia ikä kaikki

Nämä maanalaiset käytävät ovat mielenkiintoinen muistutus Antwerpenin rikkaasta historiasta. Viemäriverkoston muinaiset holvit, kanavat, sillat ja sulut antavat perspektiiviä kanavien päällä olevan keskustan historiaan.