Kitzbühel: lunta, luksusta ja lennokkaita tilanteita

Rechtzeitig zum Start in die Wintersaison tut sich in Kitzbühel so einiges. Für Freunde guter Küche, Nachtschwärmer und Sportverliebte lohnt es sich, die legendärste Sportstadt der Alpen zu besuchen.

Kitzbüheliä kutsutaan Itävallan St. Moritziksi. Ne, jotka ovat käyneet jälkimmäisessä, arvaavat miksi. Ne, jotka ovat käyneet myös ensimmäisessä, tietävät sen jo.

Aurinko armas langettaa päivän ensimmäiset säteensä hiljalleen heräävän ja energiaa pursuavan pikkukaupungin ylle. Itäisessä Itävallassa, Tirolissa sijaitseva kuuluisa laskettelukeskus on valmiina uusiin haasteisiin. Talvisesonki alkaa taas kohta.

Jopa Suomesta katsottuna Kitzbühel on vielä mukavan lähellä. Tarjolla on kolme isompaa lentokenttää, München (160 km Kitzbühelistä), Innsbruck (95 km) ja Salzburg (80 km). Yksinkertaisin vaihtoehto on suora lento Müncheniin, josta on joko juna- tai bussiyhteys perille – tai vaihtoehtoisesti vuokra-autolla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Se kuuluisa itävaltalainen vieraanvaraisuus

”Grüssgott!” Tämä Kitzbühelin mukulakivikaduilla kuultu reipas tervehdys tuntuu tulevan suoraan sydämestä. Kodikkuus leijailee pienten kahviloiden oviaukoista yhdessä tuoreista leivonnaisista nousevien tuoksujen kanssa.

Kitzbühelin suuruus on varmasti sen pienuudessa. Vanha, keskiaikainen, ja muureilla ympäröity keskusta on alueena sopivan kompakti. Kaikki on muutaman askeleen päässä. Toisaalta kaupunki on jo aikaa sitten kasvanut muurien ulkopuolelle, joten löydettävää riittää useamman päivän ajaksi – toisin kuin monissa pienemmissä hiihtokeskuksissa.

Kahvia ja shoppailua

Lukuisat kahvilat ja ravintolat odottavat löytäjäänsä. Tuuriinsa luottavat voivat käydä kokeilemassa onneaan kasinolla. Ja jos joku pitää shoppailusta, nimet Louis Vuitton, D&G, Chanel, Ralph Lauren, Burberry sekä lukuisat muut saavat ostoskuumeen nousemaan. Vaatteiden lisäksi näyteikkunoista loistavat korut ja kellot. Kaikesta päätellen monella turistilla on mukanaan paksu lompakko, jonka täyttämiseen on tarvittu vähintäänkin kuusi oikein ja lisänumero…

Tunnelma ei ole kuitenkaan mitään ilman ihmisiä. Paikallisten sydämellisyyteen sekoittuu kirjava monikansallinen turistien – myös kuuluisien sellaisten – vetovoima. Yhdessä tämä joukko langettaa kaupungin ylle kosmopoliittista tunnelmaa. Tuo tunnelma tiivistyy Hahnenkammin maailmancup-osakilpailun aikaan tammikuun lopulla.

Syöksyyn

Satatuhatpäinen yleisö mylvii ja alppikellot kilkattavat. Torvet soivat. Maailman parhaat laskettelijat suhahtavat yksi toisensa jälkeen alas maailman kuuluisinta syöksyrinnettä. Kokemus on – no, kokemisen arvoinen. Sitä ei voi kuvailla. Se täytyy todeta itse paikan päällä.

Kitzbühelin kisaviikonloppu (16.–22.1.2023) on maailmancupin arvostetuin. Voittoa täällä himoitsevat kaikki, mutta vain harva siihen pystyy. Ja voitto Hahnenkammissa nostaa suksispesialistin heti elämää suurempien legendojen joukkoon.

Syy tapahtuman suosioon ei löydy kuitenkaan yksistään Kitzbühelin sädekehästä. Siihen tarvitaan vielä enemmän: rinne, jota niin moni vihaa ja rakastaa. Streif.
Seisominen Streifin lähtöalueella saa polvet tutisemaan. Reidet valmistautuvat niitä raa’alla tavalla testaavaan koettelemukseen. Pulssi nousee, ja kämmenet hikoavat hansikkaiden sisällä. Päätös on tehtävä: laskeako vai ei? Ja kun päätös on tehty, sitä ei voi enää perua. Rinne on niin jyrkkä ja jäinen, ettei pysähtyminen ole mahdollista. Omien taitojen testaaminen on katsottava loppuun asti.

Kaikki Streifin laskeneet tietävät tämän. Eikä rinteen yläosassa pelkääminen ole häpeän asia. Streif pelottaa kokeneita maailmancup-laskijoitakin. Kun rinne lasketaan maailmancupissa hieman alle kahteen minuuttiin, jo 10 minuutin alitus on hyvä suoritus.

Kitzbühel on kuitenkin muutakin kuin pelkkä Streif.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Valkoinen paratiisi

Kitzbühel on kuin luotu hiihtotapahtuman näyttämöksi; se on luontoäidin suojeluksessa. Lunta sataa yleensä riittävästi jo joulukuussa – tai jos näin ei käy, tykkilumi auttaa. Ja koska Kitzbühelin rinteet – varsinkin legendaarinen Hahnenkamm – ovat melko matalia ja ruohopohjaisia, jo vähäinen lumi riittää lasketteluun. Hahnenkammin yläasema on alle kahdessa kilometrissä.

Talvituristeista hieman vajaa kolmannes on saksalaisia, mutta heti perässä tulevat itävaltalaiset ja ehkäpä yllättäen britit. Kitzbühel on aina ollut englantilaisten suosiossa – eikä varmasti vähiten eloisan after ski -tunnelmansa vuoksi. Varsinkin maailmancup-kisojen aikaan ravintola Londonerissa on villi meno aamutunneille asti. Pöydät ovat kovilla innokkaimpien tanssiessa niillä.

Hieman elegantimmasta tunnelmasta nauttivat valitsevat sen sijaan jonkin intiimin ravintolan ja viettävät rauhallista kynttiläillallista vedet kielelle nostattavia herkkuja suussa sulatellen. Ja jos rinteessä on tullut poltettua runsaasti kaloreita, jälkiruoaksi tilattu Kaiserschmarrn täyttää energiavarastot.

Valinnanvaraa

Gondolihissi Hahnenkammin ja Jochbergin välillä tekee Kitzbühelin hiihtokeskuksesta valtavan alueen. Pääteasemien väli on 3 610 metriä, ja korkeimmillaan hissi on noin 400 metrin korkeudessa maanpinnasta. Tämä noin 10 minuutin matka on jo elämys sinänsä. Gondoli yhdistää yli 60 rinnettä. Rinteitä on yli 150 kilometriä, ja pisin rinne on seitsenkilometrinen. Hissejä on yhteensä noin 30.

Myös offin harrastamiseen on hyvät mahdollisuudet, kuten on myös tourien tekemiseen.

Ja totta kai Kitzbühelissä voi tehdä paljon muutakin kuin laskea pelkästään alamäkeä. Latuja on sekä luisteluintoisille että pertsan harrastajille. Latuverkosto kattaa yli 70 kilometriä, ja ladut ovat maksuttomia kaikille alueella yöpyville.

Ja myös oikeaa luistelua voi kokeilla. Tai miten olisi tutustuminen curlingin saloihin? Myös lumikenkäkävely on mukavaa vaihtelua laskettelupäivien välissä.

Matalasta majasta korkeaan kattoon

Koska Kitzbühelissä viihtyvät myös kauniit, rikkaat ja rohkeat, tarjolla on heidän elämäntyyliinsä sopivia luksushotelleja. Viiden tähden hotelleja on useampi. Näistä etenkin Weisses Rössl on tunnettu kylpylästään. Tarjolla on hemmottelua erilaisista hieronnoista aina aroma- ja mutakylpyihin asti. Ja itsestään huolehtimiseen kuuluu tietysti myös maittava ateria, jonka voi nauttia hotellin omassa gourmet-ravintolassa. Ruokahan on Itävallassa aina tunnetusti hyvää ja sitä on riittävästi.

Neljän tähden hotelleja on tarjolla reilut kaksikymmentä. Osa niistä vetää täysin vertoja tähden verran korkeammalle luokitetuille yösijoille. Kolmen tähden majapaikkoja on niitäkin riittävästi, ja niistä useampi on todella kodikas.

Lisäksi tarjolla on yhden ja kahden tähden majoitusta sekä runsaasti yksityisten vuokraamia huoneistoja ja alppimajoja.

Petipaikkoja Kitzbühel tarjoaa yhteensä hieman reilut 6000. Ei hassummin, kun kaupungissa itsessään asuu hieman yli 8000 ihmistä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Historian havinaa

Kitzbühelin (kirjoitettu) historia alkaa 1100-luvulta. Cheinseen luostarin kirjoista löytyy maininta Chizbühel. Nimi juontuu kahdesta sanasta: Chizzo (baijerilainen klaani) ja Bühel (asutus kukkulalla). Jos joku raapaisee nyt päätään ”mutta aluehan on Tirolia”, hän on oikeassa – tänään. Eilen – tai tarkemmin ottaen ainakin vuonna 1255 kaupunki on merkitty osaksi Ylä-Baijeria. Tai jos ollaan aivan tarkkoja, kaupungin statuksen Kitzbühel sai vasta vuonna 1271.

Kitzbühel on kuulunut vuosien varrella välillä Baijeriin ja välillä Tiroliin. Vuonna 1342 alue liitettiin Tiroliin, 1369 takaisin Baijeriin ja 1504 jälleen Tiroliin. Itävallan hävittyä sodassa Ranskalle kaupunki käväisi vielä kerran Pressburgin (nykyisin Bratislava) rauhansopimuksen myötä vuonna 1805 Baijerissa, kunnes Napoleonin kukistuttua se liitettiin lopullisesti Tiroliin.

Laskettelun pioneerit

Kitzbühelin lasketteluhistoria alkaa puolestaan talvikaudesta 1892–93, jolloin paikallinen hiihtopioneeri Franz Reisch laski Kitzbüheler Hornilla ensi kertaa Norjasta tilaamillaan suksilla. Jo seuraavana talvena pidettiin ensimmäiset laskettelukisat.

Alueen alppihiihtoseura, Itävallan vanhin, perustettiin 1902. Seuran nimi on vaihtunut pariin otteeseen, mutta vuodesta 1931 asti se on ollut KSC (Kitzbüheler Ski Club). Seuran maine oli 1950- ja 60-luvuilla huipussaan ns. fantastisen nelikon ansiosta. Herrat Ernst Hinterseer, Hias Leitner, Anderl Molterer ja Toni Sailer voittivat kultaa ja kunniaa lukuisissa kisoissa. Varsinkin Sailerin kolme olympia- ja seitsemän MM-kultaa tekevät hänestä paikallisen legendan. Jos Hiasin sukunimi Leitner kuulostaa tutulta, se saattaa johtua siitä, että hänen poikansa Christian valmensi Suomen miesten alppijoukkuetta.

www.kitzbuehel.com
www.kitzski.at/

Teksti: Vesa Eskola, kuvat Kitzbühel Tourismus ja alueen matkailuyrittäjät