Kolme haastetta matkailuauton kuljettajalle

Pysäköinti, kaupunkiajo ja käännökset ovat tottumattomalle matkailuautoilijalle haasteita, mutta kokemus tuo nopeasti varmuutta.

Koronapandemia on pilannut monet kesäsuunnitelmat ja nyt kaukomatkojen sijasta on käännettävä katse lähialueille. Oma auto tai matkailuajoneuvo on helppo tapa tehdä kotimaan kierros mahdollisimman pienellä tartuntariskillä, kun pahin tautihuippu on ohitettu.

Nykyaikainen matkailuauto on monilta ajo-ominaisuuksiltaan henkilöautomainen. Silti se on erilainen.

Maantiellä matka-ajossa kenties suurin ero henkilöautoon on matkailuauton sivutuuliherkkyys. Kuski saa olla tämän suhteen tarkkana eli kädet ratissa, jotta auto pysyy halutulla ajolinjalla.

Kaupunkiajo haastaa

Matkailuautolla liikkumisen haasteena on kaupunkien ahtaudessa taiteilu. Henkilöauton ratin takaa matkailuauton kuskin penkille siirtyviä voi lohduttaa, että pyörittely kaupunkiympäristössäkin kyllä sujuu, kunhan muistaa maltilliset, harkitut ajolinjat ja reittien ennakoinnin: kaikkein kapeimmille ajoväylille tai pysäköintialueille ei kannata ehdoin tahdoin tunkea.

Omakohtaisesti muistan, että hankalin miellettävä asia on ollut matkailuauton korkeus. Kadun varren puiden oksat ja ainakin yksi liikennemerkki ovat omakohtaisesti jättäneet omat jälkensä matkailuauton katolle ja kuskin ylpeydelle. Matkailuauton korkeus on vähintään 2,7 metriä, joten huoltoasemien katosten reunat ovat nekin vaaranpaikkoja.

Kokenut matkailuautoilija ja alaa edustavan Matkailuajoneuvotuojat ry:n toiminnanjohtaja Antti Siljamäki muistuttaa, että matkailuautot ovat korkeina kulkuneuvoina usein herkkiä kallisteluille käännöksissä.

– Aja siis taajamissa kadunkulmat ja teiden risteykset sekä kiertoliittymät rauhallisesti.

Peräylitys voi yllättää

Matkailuauto on aika lailla henkilöautoa kookkaampi kulkupeli. Korkeuden lisäksi haasteena ovat leveys ja pituus. Matkailuauton taka-akselin ja korin perävalojen välissä on usein jopa lähes kaksi metriä niin sanottua peräylitystä.

Kääntyessä ulkokaarteen puoleinen takakulma tekee yllättävän laajan kaarroksen. Jos se unohtuu, voi matkailuauton perä kolhaista esimerkiksi kadun varten pysäköityjä autoja.

Siljamäki tuo esiin, että matkailuauton sivureunat ovat lähes kymmenen senttiä renkaita ulompana.

– Kaupungeissa ajettaessa takapyörän kulkurataa on seurattava käännöksissä sivupeileistä, etenkin jos matkailuauto on selvästi yli 6-metrinen.

Älä aristele pysäköintiä

Pysäköinnissäkin harjoittelu ja harjaannus tekee mestarin. Ohjauksen tehostuksen ansiosta edestakainenkaan ratin pyörittely pysäköintitilanteissa ei käy liian raskaaksi.

On ensiarvoisen tärkeätä opetella käyttämään avukseen matkailuauton kookkaita ja moniosaisia sivupeilejä. Kun ne on säädetty sopivasti, näyttävät ne sivunäkymät niin kauemmas takaviistoon kuin lähelle ja alas.

Pysäköintiä kannattaa harjoitella ajan kanssa, jonka jälkeen kuskille muodostuu varma ja todenmukainen käsitys peilien näyttämästä suhteessa ajoneuvon takana olevaan tilaan peruutettaessa.

Monissa matkailuautoissa on myös peruutustutka tai -kamera, joiden lisävarustehinta voi olla huokeampi kuin ryppyyntyneen takapuskurin korjauskulut.

Pysäköintiruudut voi unohtaa

Antti Siljamäki unohtaisi tyystin tavalliset pysäköintiruudut.

– Parkkiruutuun pysäköinti on useimmiten mahdoton tehtävä, kun auto on yli 5,5 metriä pitkä ja yleisin leveys on 2,3 metriä, Siljamäki toteaa.

Myös poislähdön hetki kannattaa ennakoida.

– Pysäköi matkailuauto suosiolla esimerkiksi markettien parkkipaikoilla alueen reunalle. Siellä on useimmiten väljempää ja paikasta lähtö on helpompaa, vaikka viereen olisi tullut muita autoja.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Moottorin arkisto Lähde: www.liikkuvakoti.fi