Kun laivat oli puuta ja miehet rautaa

Hieno merimuseo kertoo paljon historiasta ja maalaa elävästi ajankuvaa menneiden aikojen haastavista seikkailuista – etenkin sellaisen merenkulkumaan kuin Norjan kohdalla.

Merimuseo Fram Oslon kupeessa tuo luonnollisesti framille yhden Norjan kuuluisimmista laivoista, napajäätikköretkille osallistuneen Fram-kuunarin, jolla itse legendaarinen Roald Amundsen teki matkan Etelämantereelle vuosina 1910–1912. Muita Framilla matkanneita naparetkeilijöitä ovat Fridtjof Nansen (1893–96) ja Otto Sverdrup (1898–1902).

Aktiivikäytössä Fram oli kuitenkin vain varsin lyhyen aikaa vuosina 1893–1912, jona aikana se teki kolme naparetkeä.

Alkujaan Fram eteni purjeiden lisäksi höyryllä, kunnes siihen asennettiin vuonna 1910 dieselmoottori – ensimmäisenä naparetkialuksena maailmassa. Eläkkeelle Fram jäi kuitenkin pian tämän jälkeen vuonna 1914. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä naparetket laitettiin jäihin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Jäänkestäjä

Fram suunniteltiin varta vasten naparetkiä varten. Se oli tehty talvehtimaan paksuissa jäissä valmistamalla laivan runko niin, että jäiden kertyessä jäät nostaisivat laivaa ylöspäin sen sijaan että jää kertyisi laivan ympärille, jolloin jään voima lopulta murskaisi rungon.

Runko on toki myös valmistettu erittäin kestäväksi. Materiaalit valittiin huolella: runko on pääasiassa tammea ja rautaa, minkä lisäksi käytettiin myös pikimäntyä, norjalaista mäntyä ja viherpihkaa.

Erilliset kappaleet joko asetettiin kaksinkertaisiksi tai niitä vahvistettiin eri tavoin. Laipiot olivat muotoiltua tammea, jotka pultattiin kahteen kertaan yhteen kaksinkertaisen lujuuden saavuttamiseksi; lisäksi ne on asetettu erittäin tiheästi. Laipioiden välit täytettiin pikeä, tervaa ja sahanpurua sisältävällä seoksella. Rungon ja kölin yhtymäkohdat olivat pikeemäntyä, jossa on luonnostaan paljon hartsia. Se suojasi rakenteita lahoamiselta. Osat ladottiin kaksinkertaisena lukuun ottamatta konehuoneen alapuolta, jossa ei ollut riittävästi tilaa.

Rungon ulkopuolelle tehtiin erillinen suoja jäitä varten, ja se oli kiinnitetty niin, että jää saattoi repiä sen irti vahingoittamatta vakavasti runkoa.

Matala pullukka

Kaikista sen erikoisrakenteista johtuen Fram on sen 39 metrin kokonaismittaan nähden varsin leveä (11 m) ja matala. Sen syväys on vain 4,57 metriä. Framissa on myös minimaalinen köli. Peräsin ja potkuri voitiin myös poistaa tarvittaessa odottelemaan jään sulamisia.

Näillä ominaisuuksilla on selvää, että miehistön olot isommassa aallokossa eivät olleet hääppöiset. Muuten arktisissa oloissa ei ollut ilmeisesti valittamista, sillä talvehtimista varten aluksen runko vuorattiin perinpohjaisesti.

Laivasta museoksi

Aktiivipalveluksensa jälkeen Fram jäi heitteille, kunnes Otto Sverdrup otti tehtäväkseen pelastaa aluksen. Fram hinattiin – lähes hylkynä – Framnæsin telakalle Sandefjordiin vuonna 1929, jossa alkoi ensimmäinen kunnostus.

Toukokuussa 1930 Fram hinattiin Trondheimiin, jossa se oli esillä näyttelyssä, ja syys-lokakuussa se hinattiin Osloon. Lopulta alus hinattiin takaisin Horteniin ja sitten Sarpsborgiin, jossa se makasi vuoteen 1934 asti aaltopeltikatto suojanaan.

Lopulta Fram saapui Osloon viimeisellä matkallaan 6. toukokuuta 1935. Laivan saaminen maihin kesti yli kaksi kuukautta, pieni sähkömoottori veti sitä kuiville noin sentti per minuutti tahtia. Alus oli paikoillaan 10. heinäkuuta, ja museo voitiin rakentaa sen ympärille. Tänä päivänä yleisö pääsee luonnollisesti Framin sisälle ihmettelemään sen rakenteita ja sen aikaista elämää.

Yksi vaikuttavimmista kokemuksista on Framin ympärille molemmin puolin heijastettevat isot maisemat, joko myrskyävä meri tai tyyni lipuminen arktisten alueiden halki. Etenkin myrskyävän meren keskellä konkretisoituu se, miten pieni ihminen luonnon keskellä on.

Naparetkeilijöiden kohtaamista vaaroista muistutetaan myös pienten mininäyttelyiden avulla. Toinen hauska kokemus on pieni arktinen seikkailu museon päätyyn rakennetun ison "pakastimen" läpi käveltäessä. Kesähelteillä se toimii myös mukavana vilvoitteluna.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kurkistus naparetkeilijöiden arkeen

Fram on saanut myöhemmin myös seuraa, sillä sen naapuriin on rakennettu toinen museorakennus. Sen suojissa lepää Gjøa, ensimmäinen alus, joka purjehti koko Luoteisväylän läpi Roald Amundsenin johdolla vuosina 1903–06.

Tämän lisäksi molemmissa museorakennuksissa on esillä runsaasti sen aikaista esineistöä ja valokuvia. Myös pieteetillä tehdyt pienoismallit avaavat naparetkeilijöiden seikkailuita. Niiden avulla tutustutaan naparetkien historiaan. Haasteista ei sen ajan seikkailijoilla ole ollut pulaa. Etenkin Nansenin kuuden viikon hiihtomatka Grönlannin halki herättää kunnioitusta.

Myös maailmansotien väliset tutkimusretket ovat esillä näyttävästi, kun käytössä oli laivojen lisäksi jo lentokoneita ja ilmalaivoja.

Kaksi rakennusta on yhdistetty toisiinsa tunnelilla, jotta vierailijat eivät joudu sään armoille, kuten naparetkeilijät aikoinaan. Tunneli on sekin hyötykäytössä, sen seinämiltä löytyy paljon mielenkiintoista tietoa.

Teksti: Vesa Eskola, kuvat: Fram