Kysy autoista: miten selvitä talven lyhyistä ajomatkoista, kun verkkovirtaa esilämmitystä varten ei ole saatavilla?

kysy autoista ympäri vuoden kesärenkailla

Auton polttomoottorin esilämmityksellä on etunsa, ja siihen on olemassa useampia ratkaisuja – myös akkulämmittimestä on apua käynnistykseen kylminä pakkasaamuina.

Kysymys: Jos ei ole mahdollisuutta saada autoa lämmitykseen pistokkeen kautta ja autoa säilyttää taivasalla myös talvella, onko mitään tehtävissä, että auto kestäisi talven yli eikä tarvitsisi kärsiä aamuisista käynnistysongelmista? Jos ajotkin koostuvat lähinnä lyhyistä pätkistä (n. 15 min), käsittääkseni polttoainetoimisesta lisälämmittimestäkään ei silloin ole kovilla pakkasilla hyötyä, koska se vaatii pidemmän lämmitysajan eikä akku ehdi latautua. Kannattaako ostaa romu, joka kestää sen ajan kuin kestää vai voiko silmäillä uudempaa autoa ilman pelkoa, että tuhoaa sen ennenaikaisesti esilämmityspuutteen takia?

Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalaisen mukaan moottorin esilämmittämisellä on monia etuja. Sillä vaikutetaan moottorin kulumiseen, päästöihin, käynnistyvyyteen ja taloudellisuuteen. Sisätilojen esilämmittämisellä puolestaan parannetaan turvallisuutta, mukavuutta ja sähköautoissa – järkevästi toteutettuna – myös toimintamatkaa.

Moottorin esilämmitykseen voidaan käyttää erilaisia ratkaisuja, kuten tyypillisesti verkkovirtaan kytkettäviä lohko- ja letkulämmittimiä, tai uudemmissa autoissa yleisesti käytettyä öljypohjan säteilylämmitintä.

– Toistuva, lyhyt ajo talvikelillä, on ongelmallista polttomoottoriautolle – varsinkin, jos autoa ei saa piuhan päähän. Kylmän moottorin käynnistäminen kuormittaa akkua ja auton käynnistyttyä kylmän akun kyky ottaa vastaan auton laturin tuottamaa virtaa on käytännössä olematon, Vesalainen kertoo.

Autoihin on saatavilla myös polttoainekäyttöisiä lisälämmittimiä, jotka eivät vaadi verkkovirtaa toimiakseen.

– Polttoainetoimisella lisälämmittimellä auton saisi esilämmitettyä myös sellaisissa paikoissa, joissa sitä ei saa piuhan päähän. Toisin kuin kysymyksessä oletetaan, polttoainetoimisen lisälämmittimen käyttö ei vaadi pidempää lämmitysaikaa kuin verkkovirtaan kytkettävä säteily-, letku- tai lohkolämmitin – itse asiassa, sillä lämmitettäessä lämmitysaika on selvästi lyhyempi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Suositellut lämmitysajat eri esilämmitysratkaisuille

Suositellut lämmitysajat sähkökäyttöisellä esilämmittimellä ovat:

0,5–1 h, ilman lämpötilan ollessa 0–(-5 ˚C)
1–2 h, ilman lämpötilan ollessa -5–(-10) °C
2–3 h, ilman lämpötilan ollessa alle -10 ˚C

Suositeltavaan lämmitysaikaan vaikuttaa sähkökäyttöisen lämmittimen tyyppi. Mikäli kyseessä on jäähdytinnestettä suoraan lämmittävä lohko- tai letkulämmitin, valitaan aikaikkunan lyhyempi lämmitysaika. Käytettäessä moottorilohkoa tai öljypohjaa lämmittävää säteilylämmitintä, valitaan annetun aikaikkunan pidempi lämmitysaika.

Vastaavasti polttoainetoimisella lisälämmittimellä lämmitettäessä suositellut lämmitysajat ovat:

10–15 min, ilman lämpötilan ollessa 0–(-5˚C)
15–20 min, ilman lämpötilan ollessa -5–(-10˚C)
20–30 min, ilman lämpötilan ollessa alle -10˚C

Käytettävään lämmitysaikaan vaikuttavat lämmittimen teho ja auton moottorin sekä sisätilojen koko. Omaan autoon soveltuva lämmitysaika kannattaa hakea kokeillen annettujen aikaikkunoiden sisältä.

Vesalainen huomauttaa, että polttoainetoiminen lisälämmitin käyttää kuitenkin virtaa auton akusta. Lämpö puhalletaan sisälle matkustamoon hyödyntäen auton omaa lämmityslaitteen puhallinta, joka luonnollisesti myös lisää virrankulutusta. Jos polttoainekäyttöistä lisälämmitintä käytetään toistuvasti ilman, että akku ehtii lämmitysten välissä kunnolla latautua, tyhjenee akku vähitellen siihen pisteeseen, ettei auto enää käynnisty. Ja vaikka auto käynnistyisikin, huonosti latautuneen akun jännite putoaa käynnistyshetkellä matalalle ja aiheuttaa herkästi myös vikakoodeja auton järjestelmään.

Apua akkulämmittimestä

Verkkovirralla toimiva akun ylläpitolaturi on Vesalaisen mukaan hyvä lisä. Ongelmana vain tahtoo olla, ettei kylmä akku kykene vastaanottamaan sen enempää ylläpitolaturin kuin auton omankaan laturin tuottamaa virtaa. Kysymyksessä kuvatussa käyttöympäristössä ei myöskään ollut verkkovirtaa saatavilla. Ongelmaan löytyy kuitenkin ratkaisu, akkulämmitin: lämmin akku kykenee vastaanottamaan ja luovuttamaan virtaa paremmin – myös lyhyillä matkoilla.

Tyypillisimmät normaaliin autokäyttöön myytävät akkulämmittimet ovat joko verkkovirtakäyttöisiä, tai sitten ne hyödyntävät auton omaa latausjärjestelmää ajon aikana ja autoon asennettua verkkovirtalaturia auton ollessa paikoillaan. Molemmissa akun kylkeen tulee lämmitysvastus tai -vastukset ja niiden päälle lämpöeriste.

– Kysyjän esittämässä tapauksessa verkkovirtaa ei ollut saatavilla tyypillisen ajomatkan kummassakaan päässä. Tällöin akkulämmitintyypeistä kannattaa valita auton omaa latausjärjestelmää hyödyntävä versio, joka kytkeytyy päälle, kun akun napajännite nousee. Näin tapahtuu, kun akkua aletaan ladata joko ylläpitolaturilla, auton ollessa pysäköitynä, tai auton omalla laturilla, ajon aikana. Lämmittimen ohjausyksikkö tarkkailee napajännitteen lisäksi ulkolämpötilaa eli akkua lämmitetään vain silloin, jos lämmitykselle oikeasti on tarvetta. Kun akun lataaminen lopetetaan eli auto sammutetaan tai ylläpitolataus kytketään pois päältä, myös akun lämmitys kytkeytyy automaattisesti pois päältä, Vesalainen selventää.

– Alkuperäisessä kysymyksessä esitetty autonkäyttötapa on kuitenkin varsin haasteellinen. Varmimmin ongelmilta noissa olosuhteissa välttyy paitsi käyttämällä polttoainetoimista lisälämmitintä ja akkulämmitintä – myös hakeutumalla säännölliseesti sellaiseen paikkaan, jossa auton akkua on mahdollista ladata verkkovirtaan kytkettävällä akkulaturilla. Akkulaturin käytön sijaan toinen vaihtoehto on ajaa autolla kerran viikossa hieman pidempi matka, jolloin akkulämmitin ehtii lämmittää akun kunnolla ja tämän jälkeen vielä auton oma laturi ehtii ladata sitä riittävästi.

Hyvin latautuneen akun ansiosta auto käynnistyy varmemmin kovillakin pakkasilla, vältytään alijännitteen aiheuttamilta turhilta vikakoodeilta ja pidennetään akun käyttöikää. Akun riittävä varaustila on myös edellytys nykyautojen päästöjä vähentävän start-/stop-automatiikan toiminnalle.

Lataushybridi tai täyssähköauto soveltuisivat parhaiten

Jos taas pohtii auton vaihtoa eli uuden tai käytetyn hankintaa kysymyksessä kuvattuun tarpeeseen ja olosuhteisiin, Vesalainen neuvoo mahdollisuuksien mukaan harkitsemaan sellaista lataushybridiä tai sähköautoa, jossa esilämmittämiseen tarvittava virta otetaan auton ajoakuista.

– Tämä luonnollisesti verottaa toimintamatkaa, mutta mahdollistaa liikkeellelähdön lämpimällä autolla lyhyenkin ajomatkan molemmissa päissä, ilman pelkoa käynnistysakun tyhjentymisestä. Lämmitysjärjestelmissä on kuitenkin autokohtaisia eroja, joten suosittelen perehtymään ja tutustumaan tarkasti kaupan kohteena olevan auton järjestelmien toimintaperiaatteeseen ennen ostopäätöksen tekoa.

Tietenkin sekä lataushybridi että sähköautokin pitää saada säännöllisesti latautumaan, jotta ajoakusto saadaan täyteen ja sitä voidaan taas hyödyntää ajamiseen ja lämmittämiseen. Tämän voi kuitenkin hoitaa tarpeen tullen esimerkiksi julkisella latausasemalla, mikäli päivittäisen ajomatkan päissä, kotona tai töissä, ei ole latausmahdollisuutta.

Teksti: Sini Ylivakeri Kuvat: Moottorin arkisto

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kysy autoista

Jätä meille autoaiheinen sinua askarruttava kysymys. Toimituksemme vastaa viikoittain moottori.fi:ssä tulleisiin kysymyksiin. Voit myös lähettää kysymyksesi suoraan sähköpostilla kysyautoista [ät] moottori.fi.

"*" näyttää pakolliset kentät