Le Mans Classic – autovanhukset tositoimissa

Le Mansin 24 tunnin kilpailu täytti tänä vuonna 100 vuotta. Itse pääkilpailun ohella järjestetään myös Le Mans Classic -tapahtuma, joka juhlii vuosien aikana Circuit de la Sarthen radalla kilpailleita autoja. Radalla onkin massiivinen kattaus kilpa-autoja aina vuodesta 1923 alkaen.

Tänä vuonna tuli kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Le Mansin kaupungin liepeillä ajettiin ensimmäistä kertaa 24 tuntia putkeen kilpaa. 33 urheaa autokuntaa, kaikki aikansa kovimpien autonvalmistajien ilmoittamia, lähtivät Ranskan lipun heilautuksen saattelemana matkaan 27. toukokuuta 1923 kello neljä iltapäivällä.

Tämä perinne jatkui myös tämän vuoden kilpailussa, jonka voittajaksi kruunattiin aikanaan kilpailun historian voitokkain merkki, eli Ferrari. Sittemmin saksalaismerkit Audi sekä 75-vuotisjuhliaan viettävä Porsche ovat menneet italialaisten ohi kokonaisvoitoissa.

Itse pääkilpailun ohella järjestetään myös Le Mans Classic -tapahtuma, joka juhlii vuosien aikana Circuit de la Sarthen radalla kilpailleita autoja. Radalla onkin massiivinen kattaus kilpa-autoja aina vuodesta 1923 alkaen.

Autot on jaettu ikäkausiin, Plateauihin, jotka ajavat omat aika-ajosessionsa sekä lyhyet 45 minuutin kilpailulähdöt päivällä, yöllä sekä aamulla autovanhuksia kunnioittaen. Lisäluokkina toimivat C-ryhmän prototyypit, Porschet vuosien 1965 – 1981 väliltä, maailmansotien väliset Bentleyt sekä Le Mansissa kilpailleet GT- ja prototyyppiautot 1990- ja 2000-luvuilta.

Haavereilta ei vältytty

Vaikka suuri osa kuljettajista onkin herrasmieskuljettajia eikä tapahtumassa ajeta samalla tavalla veren maku suussa kuin varsinaisissa 24 tunnin ajoissa, innostuu osa kuljettajista kokeilemaan rajojaan, eikä haavereilta tänä vuonnakaan vältytty.

Varikolla vastaan tuli muun muassa Ferrari 250 GT SWB, jonka kylki oli ottanut osumaa toisen saman ikäluokan auton kanssa. Vaikka jokainen tuon ajan Ferrari onkin ollut ainutlaatuinen yksilönsä, on kilpaversioita kyseisestä autosta myyty jopa 13,5 miljoonan dollarin eli 12,4 miljoonan euron hintaan. Kyseisen yksilön hinta tuskin kohoaa aivan samoihin lukemiin, mutta varmaa on, että satasilla ei peltitöistä selvitä.

Leipäpaku-Ferrari oli viikonlopun kallein auto

13,5 miljoonaa ei ole kuitenkaan kallein viikonlopun aikana radalla kilpaillut auto. Tämä palkinto menee ainutlaatuiselle Ferrari 250 GT SWB ”Breadvanille”, joka on arvotettu 30 miljoonan dollarin tienoille eli 27,5 miljoonan euron tienoille.

Alkujaan vapaasti käännettynä ”Leipäpaku” oli tavallinen lyhytakselivälinen 250 GT, josta Ferrarilta ovet paukkuen lähteneet insinöörit saivat oivan aihion lähteä rakentamaan parempaa Ferraria. Projektia veti entinen Ferrari urheiluautopuolen kehitysjohtaja Giotto Bizzarrini.

Kolmelitraisen V12-moottorin siirtäminen kahdellatoista sentillä taaksepäin mahdollisti aerodynaamisemman korin, ja Breadvan oli Mulsannen suoralla 7 kilometriä tunnissa nopeampi kuin Ferrarin tehtaan 250 GTO:t, vaikka käytössä olikin vanhempi nelilovinen vaihteisto tehtaan käyttämien uudempien viisilovisten sijaan.

Leipäpakun matka kuitenkin päättyi kierroksella 30 vaihteiston petettyä. Tiimin omistaja Giovanni Volpi lopulta myi auton eteenpäin vuonna 1965 2 800 dollarilla. Jos hän vain olisi tiennyt…

Myös sinivalkoista väriä kalustossa

Muuta kallista kalustoa radalla olivat kolmesti Le Mansin voittanut Jaguar D-Type, jonka korkein huutokauppahinta on noussut 21,78 miljoonaan dollariin eli noin 20 miljoonaan euroon, sekä suomalaisille tuttu McLaren F1 LM, jonka GTR rata-autoversiolla J.J. Lehto voitti Le Mansin vuonna 1995 yhdessä Yannick Dalmasin kanssa, joka oli mukana kilpailemassa voitokkaan autonsa sisarella koko viikonlopun ajan.

Suomalaisittain lippua korkealla pitivät tänä vuonna Porschejen lähtöön osallistunut Jussi Itävuori sekä Dalmasin kanssa Endurance Racing Legends -lähdössä kilpaillut Toni Vilander. Alla Vilanderilla oli vuoden 2009 kilpurinsa, Ferrari F430 GTC Evo.

Liki 800 kilpa-autoa ja 235 000 ihmistä

Historiallisia kilpa-autoja nähtiin 13,6 kilometriä pitkällä radalla viikonlopun aikana liki 800. Yhteensä kalustoa oli radalla satojen miljoonien eurojen edestä. Ihmisiä tapahtuma veti 235 000, mikä merkitsi tapahtuman olleen loppuunmyyty ja tupaten täynnä.

Satavuotisjuhlasta oli otettu kaikki irti muun muassa voittajien paraatilla, jossa esiteltiin radan viereisessä museossa olleita entisajan voittajia aina 1920-luvulta alkaen.

Itse kilpailu avattiin kello neljältä iltapäivällä perinteisellä Le Mans -lähdöllä, jossa autot on pysäköity toiselle puolelle tietä ja kuljettajat ryntäävät lipun heilahdettua autoilleen, köyttävät itsensä kiinni, käynnistävät ajokkinsa ja lähtevät matkaan. Tätä on haastavaa kuvitella nykypäivän huippuunsa viritetyillä hybridikilpureilla toteutettavaksi, ja kyseiset lähdöt lopetettiin turvallisuussyistä jo vuoden 1970 jälkeen.

Kilpailun lisäksi muutakin nähtävää

Radalla kilpaa ajavien autojen lisäksi nähtävää on myös muualla rata-alueella. Lukuisten eri harrasteautokerhojen parkit ympäröivät rataa niin sisä- kuin ulkopuolella, kaikkein näkyvimmin pitkin lyhyempää Bugatti-rataa.

Omat kerhot löytyvät niin Ford GT:lle, Ferrareille, kuin Morganeillekin. Myös arvostetuilla, teemaan sopivilla autonvalmistajilla, kuten McLarenilla, Alfa Romeolla, BMW:llä sekä Bentleyllä, on omat pisteensä rata-alueella.

Ja mitäpä tällainen tapahtuma olisi ilman matkamuistojen myyntiä; erityisesti nahkatakit ja -hansikkaat sekä erikoiset huonekalut ja taideteokset ovat suosittuja ostoksia.

Ohi ajavien klassikoiden moottoreiden äänen kanssa varikkoalueella kilpaili livemusiikki, joskus jopa vanhasta jenkkiautosta soitettuna, sekä tietenkin liikenteenohjauksen pillin vihellykset. Tunnelma on hienostuneen rento, ja vaikka pukeutumiskoodi ei ole erityisen tarkka, useimmat pyrkivät noudattamaan sitä tunnelman ylläpitämiseksi.

Le Mans Classic järjestetään kahden vuoden välein. Mikäli maailman arvostetuin autokilpailu ja sen historia sekä klassisen rento ja hyvin ranskalainen tunnelma kiinnostavat, on Le Mans Classic ehdottomasti paras paikka nähdä legendaariset Ford GT40:t, Porsche 956:t ja lokinsiipi-Mercedekset livenä.

Teksti ja kuvat: Juho Koski