Maastoajoelämys: Yli 11 000 kilon maastojättiläinen – KrAZ-255B maastokuorma-auto

Aakeille aroille suunnitellun KrAZ-255B:n heikkous on sen kankeus, joten toria pienemmällä alueella ei ajoneuvolla ajeta ympyrää.

KrAZin jättiläismäiset mittasuhteet paljastuvat, kun astelee sen viereen, tai kun rinnalle ajetaan Zil 131, jonka etupuskuri jää puoli metriä alemmas. Vuodesta 1967 ensin Neuvostoliitossa ja 1990-luvulla vielä Ukrainassa valmistetun KrAZ-255B:n omapaino on yli 11 000 kiloa ja leveyttä sillä on 2,75 metriä. Pelkkä alennusvaihteen jakolaatikko painaa 420 kiloa.

Ohjausvälitys on äärimmäisen hidas ja kun vielä ruuvi-/kuulamutterityyppisen ohjauksen raidetankoon vaikuttava tehostin toimii paremmin oikealle käännettäessä, käyvät kuljettajan kädet kuin tynnyrinpesijällä, sekä suoralla että mutkissa. Halkaisijaltaan suuri, ohutkehäinen, liukas ja kolmipuolainen ohjauspyörä viimeistelee heikon tuntuman. Aakeille aroille suunnitellun KrAZ-255B:n heikkous on sen kankeus, joten toria pienemmällä alueella sillä ei ajeta ympyrää.

Jarrutuntumaa hakiessa

Perinteisistä kuorma-autoista poiketen KrAZissa on mekaaninen seisontajarru, joten liikkeelle voi lähteä heti moottorin käynnistyttyä.

Normaali jarrujärjestelmä sen sijaan toimii paineilmalla, joten kannattaa huomioida, että jarrut toimivat vasta muutaman minuutin ajon jälkeen, kun kompressori on nostanut paineet yli kuuden kilon ja punainen varoitusvalo sammuu kojelaudasta.

Tasaisen julmaa vääntöä

236 hevosvoimaa ja 900 newtonmetriä kuulostavat parilla ahtimella varustetun nykydieselin lukemilta, mutta 1960-luvun Neuvostoliitossa nämä lukemat edellyttivät 14,9-litraista V8-dieseliä. Moottoriöljyn määrä on 32 litraa ja jäähdytysjärjestelmässä on nestettä 51 litraa.

Vääntö on niin tasaisen julmaa, että KrAZia ajetaan käytännössä pelkästään tyhjäkäynnillä ja vauhtia säädellään vaihtamalla vaihdetta.

Ison maavaran ja traktorinrengaskuvioisten kumien ansiosta KrAZia ei pidättele edes puolentoista metrin hanki. Runko joustaa maastoajossa sen verran, että ristiriipunnassa kytkin saattaa jäädä luistamaan tai ainakin irrottaa eri kohdassa, kun vivusto taipuu rungon mukana. Ainoa heikkous maastossa on isojen ulkomittojen ja suuren kääntösäteen tuoma kankeus.

Vain tärkeimmät mittarit

Viivasuoran kojelaudan päämittarit ovat nopeus- ja paineilmajärjestelmän mittari. Kierroslukumittari puuttuu, muttei sitä tarvitakaan. Kahdelle mutkalle taivutetun vaihdekepin muotoilu muistuttaa syöksylaskijan sauvaa, mutta ei takuulla aerodynamiikan takia.

Sotavalo-teksti kojelaudassa sijaitsevan napin vieressä muistuttaa auton käyttötarkoituksesta. Oven sisäpuolen muotoilu on kopioitu jerrykannun kyljen kuvioinnista. Hytissä on puurunko ja urbaanin tarinan mukaan alkuperäiseen työkalusarjaan kuuluu puuhöylä, jolla ovien käyntivaraa voi säätää puurungon eläessä.

Yksi keino talven kylmyyttä vastaan on toimia vinssatessa vaijeripoikana, sillä 22-millisen vaijerin vetäminen lämmittää kovemmallakin pakkasella, paitsi ehkä sormia. Eksoottinen ominaisuus 1960-luvun neuvostosuunnitteisessa KrAZissa on ajon aikana toimiva rengaspaineen säätömahdollisuus. Wau!

Kattava artikkeli maastoajoelämyksistä on julkaistu kokonaisuudessaan painetussa Moottorissa 12/2020.

Teksti: Janne Huhtala Kuvat: Jari Saarentaus