Maistiainen: Suzuki DL 1050 XT V-Strom – tasaisuuden mestari

Suzukin tapa suunnitella seikkailupyörä on hyvin perinteinen, mutta valitettavasti tämä takuuvarma tyyli on monelta valmistajalta unohtunut.

Mikä tieto uudessa moottoripyörämallissa kiinnostaa sinua eniten? Teho? Paino? Varusteiden määrä? Kannattaa muistaa, että ylenpalttinen yltäkylläisyys tehon tai varusteiden suhteen ei välttämättä tarkoita, että pyörä olisi kokonaisuutena hyvä. Suzukilla tiedetään tämä.

Perinteet velvoittavat

Suzukin 1 000-kuutioisella V-Stromilla on lähes 20 vuoden perinteet, sillä ensimmäinen malli esiteltiin jo vuonna 2002. Malli on pysynyt uskollisena tyylilleen ja viis veisannut ohikiitävistä muotivirtauksista. Tälle kaudelle uudistunut V-Strom kantaa mallinimeä DL 1050 V-Strom, ja koeajossa meillä oli sen pinnavanteinen ja selvästi runsaammin varusteltu XT-versio.

Ilmoitettu 107 hevosvoiman huipputeho ei pysäytä purukumia kuulijan suussa, mutta huipputeho ei ole tämän tyylisuunnan pyörissä se tärkein ominaisuus. Vai kuinka moni seikkailupyöräilijä pystyy hyödyntämään esimerkiksi 160 hevosvoiman huippuhehoa, jos se saavutetaan jopa 10 000 kierroksen yläpuolella? Suzukin vahvuus sen sijaan on moottorin tasainen vahvuus läpi koko kierroslukualueen. Kaupunkinopeuksia voi yhtä hyvin ajella niin kakkos-, kolmos-, nelos- kuin viitosvaihteellakin. Vaihteiden vaihtotarve on vähäinen ja silloinkin se on pelkkää juhlaa täsmällisen ja kevyen vaihdevivun sekä kevyttoimisen kytkimen ansiosta.

Selkeys tarkoittaa turvallisuutta

Ohjaustangosta ei löydy monitoimirullia eikä loputonta näppäinmerta puhumattakaan isoista valikoista joissa surfata. Sen sijaan ohjaustankoon on koottu kompaktisti sormien ulottuville pieni määrä painikkeita, joilla voi yksinkertaisesti hallita mm. ajomoodeja, ABS:n ja luistoneston asetuksia, ajotietokonetta sekä vakionopeussäädintä. Helposti ja yksinkertaisesti, mikä samalla tarkoittaa myös turvallisuutta. Ja sitä, että ominaisuuksien hyödyntämiseksi ei tarvitse kantaa ohjekirjaa mukana, vaan kaikki toimii loogisesti ja parilla kolmella napinpainalluksella.

Ainoa kohta, jossa yksinkertaisuus on vähentänyt käytännöllisyyttä, on tuulilasin korkeussäätö. Säätövipu on sijoitettu tuulilasin etu- ja alapuolelle, todennäköisesti siksi ettei sitä turvallisuussyitä säädettäisi vauhdissa. Nyt yksitoista-asentoisen säädön parhaan asennon löytäminen on työlästä ja jää siksi monelta tekemättä. Se on pieni miinus huomioiden, että 1050 V-Strom kilpailee hinnaltaan lähinnä 800-900 -kuutioisten kilpailijoiden kanssa samassa luokassa. Muut tonniset ja suuremmat seikkailupyörät ovat selvästi kalliimpia.

Teksti ja kuvat: Janne Huhtala