Matka: Lajikalastuksen lyhyt oppimäärä

Kalamaraton on Suomen haastavin kalastuskilpailu. Saaliin koolla ei ole väliä: tarkoitus on napata mahdollisimman monta eri kalalajia.

Otsalampun pyöreä valokeila pyyhkii öistä kaislikkoa. Kahluuhousuihin sonnustautunut mies hiipii rantavedessä muovinen pilkkionki kädessään, kunnes valo paljastaa muutaman sentin mittaisen sintin. Mies kumartuu varovaisesti. Sitten hän tarjoaa pienellä kärpäsentoukan palasella varustetun koukun kalan nenän eteen.

Käynnissä on Kalamaraton, Suomen haastavin kalastuskilpailu.

Jokainen laji on yhtä arvokas

Tässä kisassa saaliin koolla ei ole merkitystä. Kolmihenkiset joukkueet kilpailevat siitä, kuka saa vuorokauden aikana mahdollisimman monta eri lajia. Jokaisesta saa yhden pisteen: viiden sentin mittainen allikkosalakka on aivan yhtä arvokas kuin kahdeksankiloinen hauki, jollainen saatiin Töölönlahdesta vuoden 2007 kilpailussa.

Kalamaraton järjestetään toukokuussa. Silloin mahdollisuus varsinkin monien särkilajien saamiseen on parhaimmillaan niiden kutuajan vuoksi. Helsingissä ja Kotkassa jo käytyjen kisojen lisäksi Kalamaratonissa kisataan Turussa ja Joensuussa. Suunnitelmissa on myös kilpailun vieminen Tallinnaan ja Tukholmaan.

Kalamaratonin järjestää Suomen kalastusmatkailun edistämisseura SKES.

Helsingin vesillä esiintyy huimat 41 eri kalalajia. Varsinkin särkikalojen – esimerkiksi suutari, ruutana, pasuri ja sorva – erottaminen toisistaan on joskus hankalaa kokeneellekin. Kalojen lopullisen tunnistamisen hoitavat asiantuntevat lajituomarit, jotka ovat RKTL:n tutkijoita. Kisan jälkeen saaliskalat toimitetaan Korkeasaaren eläinten ruuaksi.

Fongaus on kalojen bongaamista

Lajikalastus eli fongaus saapui Suomeen vuosituhannen alussa. Fongauksessa yritetään narrata mahdollisimman monta eri kalalajia vapavälineillä – haavia käytetään vai koukkuun tarttuneen kalan nostamiseen. Alamittaiset kalat tietenkin vapautetaan viipymättä.

Fongaajan pitää tuntea kymmenien eri kalalajien elintavat. Kun kohteena on vaikkapa pikkuruinen kymmenpiikki, on tiedettävä missä se esiintyy, mitä se syö ja mihin aikaan vuorokaudesta se on aktiivisimmillaan.

Välineistä tärkein on tarpeeksi pieni koukku. Kun kohdekala on vain muutaman sentin mittainen, huoltoasemalta ostetun tavallisen mato-ongen koukku ei kerta kaikkiaan mahdu sen suuhun.

Parin millin kokoisissa koukuissa käytetään syötteinä erivärisiä kärpäsentoukkia ja maissinpaloja. Tavallista virveliäkin tarvitaan kookkaampiin lajeihin kuten haukeen, kuhaan ja toutaimeen.

Kolmekymmentä kalalajia vuorokaudessa

Öisessä kaislikossa hääräävän kolmihenkisen joukkueen kisa ei suju suunnitelmien mukaan. Aikaa on kulunut jo kaksitoista tuntia, mutta kasassa on ainoastaan 20 lajia. Palkintosijoille tarvittaisiin kolmisenkymmentä.

Vedestä nousee ainoastaan yksi uusi laji, hietatokko. Sinnikkäästä yrityksestä huolimatta kuha ei suostu tarraamaan jigiin, eikä rantakivien välistä löydy edes mutua.

Kello tikittää armottomasti, ja etukäteen laaditusta aikataulusta on pidettävä kiinni. Ennen aamun sarastusta joukkueen pitää ehtiä vielä moneen muuhunkin paikkaan, ennen kuin niiden pikkiriikkiset asukkaat lopettavat yösyönnin.