Matkailua Marokossa – turistikohteiden ulkopuolella näkee aidon Marokon

Kohteena Marokko on eksoottinen, mutta maalaisjärkeä käyttämällä matkailu onnistuu omatoimisesti turistikohteiden ulkopuolellakin.

Se on osa Afrikkaa. Hevoskärryt ovat yleinen ajoneuvo kaupungeissa, ja ruoka sekä matkamuistot ostetaan tinkimällä basaareista. Näiden stereotypioiden saattelemana Marokko voi tuntua liian eksoottiselta kohteelta omatoimimatkailuun, mutta ei suinkaan ole sitä.

Teimme muutaman päivän retken turistikohteiden ulkopuolelle liikkumalla omatoimisesti mutkitellen sisämaan Marrakeshista 200 kilometrin päähän Essaouiraan Atlantin rannalle ja takaisin. Kulkuneuvoksi valikoitui moottoripyörä, ja kaikkiaan kilometrejä kertyi 670.

Helmikuuhun osuneen matkan aikana lämpötila oli päivisin noin 25 astetta ja yöllä se laski pyöreästi kymmeneen asteeseen.

Tämä ei ole virallinen matkaohje, vaan alla kirjoitettu perustuu vain omiin kokemuksiin ja havaintoihin.

Hiekkaa ja kivikkoa loputtomiin

Maaseutumaisemasta tulee mieleen lähinnä Spede-leffa Hirttämättömät, jossa koko elokuvan tapahtumat sijoittuvat yhteen ja samaan hiekkakuoppaan, mutta sitä vain kuvataan eri kuvakulmista.

Hiekkaa, kivikkoa ja edessä siintäviä vuoria riittää marokkolaisessa horisontissa loppumattomasti. Tienviitoissa on arabian kielen lisäksi teksti yleensä kirjoitettu myös länsimaisin kirjaimin, joten suunnistaminen onnistuu vaikkei osaisikaan lukea paikallista.

Ruokakulttuuri poikkeaa eurooppalaisesta, mutta tuttuja ja turvallisia kanan- ja lampaanlihaan perustuvia vaihtoehtoja on tarjolla käytännössä joka aterialla. Makeita leivonnaisia ja erilaisia salaatteja on myös tarjolla runsaasti. Kaikkein yleisin ruoka-aine on kuitenkin tomaatti, sitä tarjotaan yhtä hyvin aamiaisella, lounaalla, päivällisellä kuin illallisellakin eri muodoissaan. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna eksoottisempiakin ruokia on tarjolla laidasta laitaan.

Hygieniataso on länsimaita alhaisempi. Käsidesi on hyvä pitää mukana koko ajan, ja myös käyttää sitä aina ennen ateriointia. Samoin kannattaa miettiä mihin kaikkeen koskee, eikä välttämättä likaisin sormin kaivella hammasvälejä puhtaaksi ruokailun jälkeen, jos haluaa seuraavana päivänä ihailla muutakin kuin vessan seinäkaakeleita.

Basaareista hienostokortteleihin

Ajaessa kaupungin lähestyminen ei voi jäädä huomaamatta, sillä kaupungin ulkokehällä on yleensä leveä ”basaarialue”. Teiden varsilla myydään kaikkea mahdollista, ja kaupunkiin suuntaavien kuorma- ja avolava-autojen sekä hevoskärryjen kuormana on useimmiten hedelmiä, punottuja astioita tai saviruukkuja.

Isompien kaupunkien keskustoissa hienoimmat korttelit ovat kuin suoraan eurooppalaisista kaupungeista, tyylikkäitä ja siistejä. Hotellien hintataso korreloi hyvin alueen siisteyden kanssa.

Maaseudulla siisteyden kanssa on vähän niin ja näin; ympäristö näyttää kuin trombi olisi levittänyt kaatopaikan sisällön tasaisesti ympäri kyliä.

Autojen lisäksi liikenteessä näkee ainakin hevosia, aaseja ja kameleita. Ne kaikki, samoin kuin teiden varsilla vapaana kulkevat koirat, lampaat ja vuohet osaavat onneksi liikennesäännöt vähintään yhtä hyvin kuin paikallinen väestökin.

Yksikään eläin ei vajaan 700 kilometrin matkalla rynnännyt suinpäin tielle. Yksi sen sijaan oli aavistuksen hidas ja onnistui vain vaivoin välttämään kivistä polkua etenevän moottoripyörän – nimittäin paikallinen kilpikonna.

Paikallisia lapsia tai kotieläimiä kuvattaessa on valmistauduttava maksamaan siitä, sillä kuvattavana oleminen tuntuu monelle olevan tärkein tulonlähde. Suomalaiseen mutrusuuhun tekee vaikutuksen sekin, että paikalliset näyttävät vaatimattomasta elintasostaan huolimatta aina hymyileviltä ja onnellisilta elämäänsä.

Jos Kanariansaaret tuntuu jo liian tutulta matkakohteelta, niin Marokko tarjoaa toisenlaisen vaihtoehdon. Se saa länsieurooppalaisen yhteiskunnan, siisteyden ja järjestyksen arvostuksen taas nousemaan uudelle tasolle. Erityisesti, jos uskaltaa liikkua yleisimpien turistikohteiden ulkopuolella.

Teksti ja kuvat: Janne Huhtala