Matkavinkki: poliisin pelit ja vehkeet esillä

Poliisimuseo juhlistaa 20-vuotista taivaltaan erikoisnäyttelyn voimin. Esillä on eri vuosikymmeniltä autoja, moottoripyöriä skoottereita, moottorikelkkoja ja mönkijöitä.

Poliisin pitää tarvittaessa päästä kaikkialle. Poliisi liikkuu maalla, vedessä ja ilmassa: kaupunkien sykkeessä, maanteillä, tunturimaisemissa ja vesialueilla.

Tampereella sijaitsevan Poliisimuseon uudessa Maijat ja möröt -erikoisnäyttelyssä. Esillä on muun muassa maailman nopein poliisimoottoripyörä ja eri vuosikymmenten poliisiautoja. Esillä on myös skoottereita, moottorikelkka ja mönkijöitä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Saab 99 – rakas silmäterä

Kenties nostalgista nostalgisin poliisiauto on tummansininen Saab 99 vuosimallia 1971. Aikansa huippumallissa oli tarjolla peräti 86 hevosvoimaa, joka takasi huippunopeudeksi 150 km/h. Näyttely-yksilö oli Helsingin poliisilaitoksen käytössä vuodet 1971–1980. Auto oli aikana odotettu, korvasihan se huonokuntoisen vuosimallin 1966 Peugeot 403:n. Uusi auto oli nin odotettu silmäterä, että ylipoliisipäällikkö antoi sen käytöstä tarkat ukaasit. Saabia tuli käyttää ”säästäväisesti ja kiinnittää huomiota auton huoltoon”.

Näyttelyn vetonauloja on myös Volvo 244 DL vuosimallia 1979. Auto palveli vuodet 1980–1985 Jyväskylän seudulla, mutta sen kyvyt todettiin hälytystehtävienkin kannalta heikonlaisiksi, olihan kulutus korkea ja teho (97 hv) melko alhainen.

Lynx GLX 5900 -moottorikelkka oli poliisilla käytössä vuodesta 1982 alkaen., aluksi Lapin seudulla, loppuvuosinaan Tampereella. Kelkalla tehtiin etupäässä erä- ja kalastusvalvontaa sekä kadonneiden etsintää.

Autot yleistyivät vasta 1960-luvulla

Suomen poliisi sai käyttöönsä ensimmäiset autot jo 1900-luvun alussa, mutta vasta 1960-luvulla autot yleistyivät niin, että vuosikymmenen lopulla jokaisessa poliisipiirissä oli edes yksi poliisiauto. Edelleen osa poliiseista saattoi lähteä suorittamaan virkatehtävää omalla autolla tai jopa taksilla! ”Seuratkaa tuota pankkiryöstäjän autoa! Saatte ajaa ylinopeutta!”

Poliisimuseon tutkija Maritta Jokiniemi tiettä kertoa, että poliisilla oli 1960-luvulla täysi työ kaahailevien kansalaisten paimentamisessa, sillä monet arvostivat enemmän tehokasta moottoria kuin liikenneturvallisuutta.

– Poliisi sai kansalaiskeräysten ja autolahjoitusten avulla hankittua ajoneuvoja ja näin tehostettua liikennevalvontaa. Tarvittiin tietenkin myös lainsäätäjän toimia, kuten nopeusrajoituksia ja turvavyöpakko, jotta tiellä liikkumisesta tuli turvallisempaa.

Nykyään poliisin kalustoon kuuluu esimerkiksi panssaroituja ajoneuvoja, rikospaikkatutkinnan käyttöön varustettuja autoja, moottorikelkkoja ja vesijettejä sekä miehittämättömiä ilma-aluksia. Museovieras saa runsaasti tietoa poliisin ajoneuvojen historiasta ja nykytilanteesta.

Nykyaikainen poliisin partioauto on monipuolinen työpiste ja tietokone kumijaloilla. Partioautoissa on muun muassa tietokoneet, verkkoyhteydet sekä tutkat ja kameralaitteistot.

– Näyttely kertoo myös poliisin ajokoulutuksesta ja sen kehittymisestä. Aina tarvitaan paitsi työtehtävään sopiva kulkuneuvo, myös ammattitaitoinen kuljettaja ratin taakse, Jokiniemi muistuttaa.

Vikkelä poliisimoottoripyörä

Poliisimuseon tutkija Juha Vitikainen kertoo, että näyttelyn harvinaisuuksia on maailman nopein poliisimoottoripyörä Kawasaki Ninja H2 SX.

Tämä takaa-ajoissa väkevä kaksipyöräinen on moottoripyöräpoliisien monipuolisin työväline, jonka voimanlähde on 200-hevosvoimainen rivinelosmoottori.

Kawasakissa on eteen ja taakse kuvaavat yleiskamerat, Revika rekisterikilven lukulaite sekä siihen liittyvä kamera. Tiedot tulevat näytölle automaattisesti eikä kuljettajan tarvitsee irrottaa otetta ohjaustangosta. Tankin päälle on sijoitettu iso 10 tuuman näyttö.

H2 SX painaa vakiovarustein 256 kiloa, poliisivarustuksessa liki 300 kiloa. Ajokauden aikana poliisimoottoripyörille kertyy noin 20 000 kilometriä. Kun kilometrejä on tahkottu noin 100 000 kilometriä eli viitisen kautta, menevät ne vaihtoon.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Pelle Hermannin Renault Goélette

Vanhin näyttelyssä esillä oleva ajopeli on vuosimallin 1962 Renault Goélette. Se palveli yleisesti mustamaijana 1950–1960-luvuilla. Ranskalainen ei kuitenkaan sopinut tehottoman moottorinsa takia suorituskykyä vaativiin tehtäviin. Arvot olivat hyvinkin maltilliset: tehoa 64 hevosvoimaa ja huippuvauhtia 70 km/h!

Museoyksilö oli Tampereen poliisin käytössä vuodet 1963–1970. Kaikelle kansalle tunnetuksi autoyksilö tuli kuitenkin ihan toisessa yhteydessä: auto oli Pelle Hermannin auto eli kiinteä osa TV2:n suosittua lastenohjelmaa.

Maijan kyytiin saa kavuta

Huhtikuun lopussa avautuneen erikoisnäyttelyn nimessä mainittu maija eli pakettiautomallinen partioauto on myös esillä. Museovieraat voivat kiivetä sen kyytiin istumaan. Näyttelyä kiertävää poikaviisikkoa ei tarvitse kahdesti houkuttaa. Kuvaankin he asettuvat mielellään.

Lapset ovat saaneet päälleen siniset poliisihaalarit, joissa on kunkin ”poliisin” oma nimi rinnuksessa.

Esillä oleva maija on Volkswagenin Multivan T5, joka oli työkäytössä 2010-luvun ajan. Mittariin ehti kertyä liki 4500 0000 kilometriä, joten auto viettää ansaittuja eläkepäiviään museovieraiden ihmeteltävänä.

Ja jos joku ihmettelee, mitä tarkoittaa näyttelynimen toinen puolisko, niin kerrottakoon, että Mörkö on lempinimi joukkojenhallintapoliisin tummalle kuorisuojatulle miehistönkuljetusautolle, joka on esillä vain mustavalkokuvana.

Ilmaiseksi sisään vuoteen 2027

Maijat ja möröt -näyttely on avoinna 4.12.2027 asti.

Poliisimuseo on kaikille avoin ja ilmainen museo, joka sijaitsee Hervannassa noin kahdeksan kilometriä Tampereen keskustasta. Poliisimuseo on osa Poliisiammattikorkeakoulua. Lisätietoa aukioloajoista ja muusta täältä.

Vuonna 2023 museossa kävi noin 42 000 vierailijaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy