Mp-klassikko: kulta-ajan kotimainen - Solifer Speed Standard '59

Vuosikymmeniä sitten mopot hoitivat arkiliikkumisen tarpeet etenkin maaseudulla. Upeasti entisöity vuosimallin 1959 Solifer on tallenne suomalaisen mopediteollisuuden kulta-ajoilta.

– Kyllähän tässä on vähän lähtenyt mopo käsistä, naurahtaa lahtelainen Simo Murtomäki nykyisen kokoelmansa laajuutta.

Murtomäki toimii Salpausselän Mopoharrastajat ry:n puheenjohtajana, ja omistaa kaikkiaan parikymmentä mopoa – mukaan lukien näissä kuvissa esiintyvän, vuosimallin 1959 Solifer Speed Standardin.

Murtomäki ajoi omalla mopolla jo 1960-luvun puolivälissä, ja vuosituhannen vaihduttua harrastus otti uudelleen tulta alleen – nurkissa kun sattui lojumaan pari sukulaiselta jäänyttä Tunturi-mopon aihiota.

– Siirryin vuonna 2010 osa-aikaeläkkeelle, ja mietin, mitä vapaa-ajalla tekisin. Hyvin nopeasti ne mopot tulivat mieleen. Perustimme työkavereiden kanssa aiheeseen vihkiytyneen kerhon, ja ryhdyimme kunnostamaan mopoja vuokratiloissa.

Kahdeksassa vuodessa kaluston määrä on kasvanut tuntuvasti.

– Olen keskittynyt Tuntureihin ja Solifereihin, ja asetin tavoitteeksi koota kohtuullisen kattavan malliston molemmilta merkeiltä. Nyt kokoelma on jo aika hyvällä mallilla: museorekisteröityinä on 14 mopoa, ja lisäksi kolme liikennekelpoista. Työn alla on vielä 3–4 mopoa, ja takataskussa 4–5 projektikuntoista odottamassa, Murtomäki luettelee.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Raadosta museoon

Speed Standardin Murtomäki osti vuonna 2013 kerhon aktiiviselta jäseneltä Timo Palmulta, joka on yksi kokeneimmista mopojen entisöijistä Suomessa. Hän on keskittynyt erityisesti 1950–60-lukujen luvun Solifereihin.

Palmu oli koonnut mopon muutamaa vuotta aiemmin ”raadosta”. Työ oli kuitenkin jäänyt muiden kiireiden vuoksi kesken, eikä mopolla ollut ajettu entisöinnin jälkeen lainkaan – edes konetta ei ollut polkaistu käyntiin.

– Olin jo pitkään haaveillut, että olisipa kiva jossain vaiheessa omistaa tuollainen 50-luvun vehje. Lämmittelin Timoa aikani, ja kun kaupat sitten toteutuivat, päätin, että laitan tämän museokuntoiseksi – sen verran hieno yksilö oli kyseessä, Murtomäki muistelee.

Museoleiman Solifer sai vuonna 2017.

– Minun osuuteni oli niin sanottu tekninen kunnostus, eli tieliikennekäyttöön saattaminen. Mopon entisöinnin jälkeenhän pitää aina varmistaa, että kaikki toimii asianmukaisesti ja esimerkiksi sytytykset sekä kaasuttimen säädöt ovat kohdallaan.

Tien päälle Soliferilla ei testikäyttöä lukuun ottamatta päästy, sillä mopo kiikutettiin heti entisöinnin jälkeen Suomen Moottoripyörämuseon näyttelyyn.

– Ensi kesänä tätä on kuitenkin tarkoitus ulkoiluttaa. Suunnitelmissani on osallistua Vesijärven ympäriajoon, Murtomäki paljastaa.

Uusia osia ja harrastajia

Vaikka mopo on tietyllä tavalla helpompi entisöintikohde kuin vaikkapa museoauto, puuhaa riittää siinäkin. Osien saanti Solifereihin ei onneksi ole ongelma, vaikka tehtaan alkuperäiset varastot on kuulemma jo käytetty lähes loppuun.

– Perus-Solifereihin ja Tuntureihin saa nykyään uustuotanto-osia, jotka vastaavat alkuperäisiä. Museotarkastajatkin hyväksyvät ne pääsääntöisesti, Murtomäki kiittelee.

Mopoharrastajien määrä on Murtomäen mukaan jatkuvassa kasvussa. Hänen edustamaansa kerhoon kuuluu 34 aktiivi- ja kolmisenkymmentä kannatusjäsentä. Kerhotilaan mahtuu lähes sata mopoa, ja kaikkiaan kerholaisilla niitä on ”useita satoja”.

– Yhteisöllisyys on tällaisessa toiminnassa todella tärkeä asia, eli yksin ei tarvitse koskaan tallilla olla. Tämän porukan kanssa on mahtavaa touhuta, ja on hienoa nähdä omien käsien työn tulokset.

Ajaminen on niin ikään harrastuksen olennainen osa. Kaudessa Murtomäen mittariin tulee 1 000–1 500 mopokilometriä.

– Kesällä ei juuri rakennella, vaan keskitytään alan tapahtumiin ja ajoihin. Mikäs sen hienompaa kuin lähteä mopolla maaseudulle. Se on niin älyttömän hieno tunne, että kaikki muut ajatukset unohtuvat, Murtomäki iloitsee.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Roman Razinkov