MP-klassikko: Kuningasmoottoripyörä – Kawasaki Z1 ’72

Näennäisen huolellisesti Amerikan valloitukseen valmistautunut Kawasaki ei ollut osannut ottaa huomioon sitä, että tärkeimmän kilpailijan suunnitelma oli käytännössä identtinen – paitsi vuotta edellä aikataulussa. Tilanteen uudelleenarvioinnin jälkeen Kawasakilla ei jätetty mitään sattuman varaan.

Kawasaki oli päättänyt ottaa Yhdysvaltain markkinat kertaheitolla haltuun.  Vuonna 1967, valmistajan yhä kehittäessä H1 Mach III -kaksitahtimallia, joka tulisi nousemaan valtavan suosituksi, aloitettiin 750-kuutioisen nelisylinterisen nelitahtimallin kehitysprojekti. Hanke tunnettiin nimellä ”New York Steak”.

Honda yllätti valmistautumisesta huolimatta

Amerikan valloitukseen oli valmistauduttu huolellisesti. Pyöräkonsepti oli suunniteltu kattavien markkinatutkimusten perusteella, joissa kookkaiden nelitahtimoottorien oli havaittu puhuttelevan kaksitahtisia laajempaa ostajakuntaa. Lisäksi Kawasakilla ymmärrettiin, että Yhdysvalloissa oli syntymässä paineita moottoripyörien päästöjen rajoittamiseksi, mikä ei luvannut hyvää kaksitahtimoottorien tulevaisuudelle.

Uuden mallin kehitystyö oli syksyn 1968 Tokion moottoripyöränäyttelyn lähestyessä hyvässä vauhdissa ja Kawasakilla oli suunniteltu uutuutta esiteltäväksi seuraavana syksynä mallivuodelle 1970. Valmistajan yllätykseksi Honda esittelikin Tokion näyttelyssä uuden, täysin Kawasakin New York Steak -konseptia noudattavan mallin, CB750 Fourin.

Takaisin piirustuspöydän ääreen

Kun Kawasakilla oli toivuttu kilpailijan uutuusmallin aiheuttamasta järkytyksestä, arvioitiin tilanne uudelleen. Vaikka mallin kehitystyö oli jo lähestymässä loppusuoraa, johtaisi 750-kuutioisen esittely väistämättä kopiointiepäilyihin. Jos pyörä lisäksi olisi Hondaa heikompi, olisi peli väistämättä pelattu, joten 750-kuutioisen suhteen ei ollut oikeastaan kuin hävittävää.

Siispä Kawasakilla päätettiin palata piirustuspöydän ääreen ja vastata pyörällä, joka olisi kaikilta osin parempi kuin Honda CB750. Tavoitteena oli kehittää ”the King Motorcycle”, kuningasmoottoripyörä, joka muuttaisi pelin kertaheitolla. Kruunajaiset järjestettäisiin vuonna 1972.

Looginen ensimmäinen askel oli suurentaa iskutilavuutta, jotta moottorin teho saataisiin Hondaa suuremmaksi. Sylinterin mitoiksi saatiin 66 x 66 millimetriä, mikä tarkoitti 903 cm3 iskutilavuutta. Venttiilinohjaus hoidettiin kahdella yläpuolisella nokka-akselilla ja moottorin tehoksi ilmoitettiin jokseenkin optimistiset 82 hevosvoimaa. Erittäin kompakti moottori oli vain aavistuksen Hondan 750-kuutioista leveämpi.

Mallin nimeksi tuli Z1. Kawasakin mukaan Z kuvasi aakkosten viimeisenä kirjaimena äärimmäisyyttä ja 1 tarkoitti luonnollisesti parasta.

Siro, sulava ja seksikäs

Pyörän ulkonäköä suunniteltaessa ohjaavana oli kolmen S:n periaate – slim, sleek & sexy (siro, sulava & seksikäs). Suunnittelijalle, Norimasa Tadalle, annettiin vapaus käyttää luovuuttaan muotoillakseen mallille muista moottoripyöristä, erityisesti CB750:stä, poikkeavan ulkoasun – ainoa vaatimus oli amerikkalaisten rakastama pisaranmuotoinen polttoainetankki.

Tadan jäljiltä Z1:ssä nähtiin ensi kertaa Kawasakille tyypillisenä muotoilullisena yksityiskohtana ankanpyrstöperä. Uutta oli myös muotoilijan osallistuminen moottorin suunnitteluun, minkä tuloksena moottorin poskesta löytyi nokka-akselijärjestelyä kuvaava DOHC-teksti.

Täydellisyyteen hiottu kattavan testijakson aikana

Tärkeä oli myös mallin uudenlainen suunnittelufilosofia, jossa moottoripyörää ajateltiin kokonaisuutena, eikä yhdistelmänä erillisiä komponentteja. Pienempien mallien kohdalla jäljempi oli toiminut, mutta H1 Mach III oli osoittanut, että suurempia pyöriä suunniteltaessa tuli varmistaa, että runko ja jousitus toimivat yhdessä moottorin kanssa.

Jotta Z1 varmasti vastaisi odotuksia, värväsi Kawasaki yhdysvaltalaisen Cycle-lehden koeajajan Bryon Farnsworthin avukseen kehitystyössä. Mallin aiottuun esittelyyn oli vielä reilusti aikaa, joten pyörää saatiin testata poikkeuksellisen pitkään. 18 kuukauden testijakson aikana Farnsworth tiimeineen ajoi Hondiksi naamioituja prototyyppejä Yhdysvalloissa niin kadulla kuin radallakin. Merkittävä osa testeistä ajettiin Talladega Superspeedwayllä, jossa pyörien kestävyyttä ja ajettavuutta kovissa nopeuksissa testattiin ajamalla tankillinen toisensa jälkeen täydellä kaasulla.

Kattava testaaminen kannatti, sillä Farnsworthin tiimin palautteen perusteella pyörän runkoon, jousitukseen ja moottoriin tehtiin huomattavasti muutoksia. Kun lehdistön edustajat pääsivät Z1:n puikkoihin, sai sen moottori kiitosta laajasta ja lineaarisesta tehoalueestaan. Moottori myös osoittautui käytännössä tuhoutumattomaksi. Lisäksi pyörää pidettiin erittäin vakaana ja sen ohjaus oli tarkka sekä ajettavuus erinomainen niin nopeissa kuin hitaissakin kaarteissa.

Maailman nopein moottoripyörä

Z1 oli esitelty virallisesti Kölnin moottoripyörämessuilla syksyllä 1972, mutta mallin päämarkkinalle, Yhdysvaltoihin, haluttiin järjestää vaikuttava sisääntulo. Talladegan testikokemusten perusteella Kawasakilla tiedettiin, että Z1:llä voisi vaivatta rikkoa Daytonassa ajetun 24 tunnin keskinopeusennätyksen, kunhan pyörä ei kohtaisi teknisiä ongelmia.

Tekniikkaan liittyvistä riskeistä huolimatta Kawasaki kutsui tärkeimmät moottoripyörätoimittajat mukaan ennätysyritykseen. Kolmen päivän aikana Kawasaki Z1:lla saavutettiin yhteensä 52 ennätystä, tärkeimpänä murskaava 109,64 mph (176,41 km/h) keskinopeus 24 tunnin ajalla. Kawasaki Z1 oli todistetusti maailman nopein moottoripyörä – ja kuka tahansa pystyi ostamaan sellaisen.

Sporttipyörien uusi standardi

Rajuista kaksitahtisistaan tunnetuksi tullut Kawasaki muutti kurssia kertaheitolla. Z1 oli mukava, hienostunut ja hiljainen, mutta samalla ennenkuulumattoman suorituskykyinen niin kiihtyvyytensä, ajo-ominaisuuksiensa kuin huippunopeudenkin osalta. Jos takarenkaiden ja ketjujen nopeaa kulumista ei oteta huomioon, olivat malliin liittyvät ongelmat erittäin vähäisiä. Kawasaki osuikin Z1:n kanssa napakymppiin, ja jatkoi saman perusrakenteen hienostamista pitkälle 80-luvulle saakka.

Jutun kuvituksena oleva Kawasaki Z1 on nähtävänä Suomen Moottoripyörämuseossa.

Teksti: Petri Suuronen Kuvat: Roman Razinkov